Elokuva

Kill Bill Vol. 2 on lähestulkoon suoraa jatkoa sen esiosalle Kill Bill Vol. 1:lle, jonka katsomista suositellaan ennen tähän "saagan" päätösosaan siirtymistä. Vol. 1:ssä hahmot esiteltiin ja tarinalle luotiin taustat. Tästä on hyvä jatkaa.

Morsian (Uma Thurman) jatkaa tappolistansa läpikäymistä tässäkin osassa. Listan viimeisenä nimenä komeilee Bill (David Carradine), jonka ansiosta morsiamen kostonkierre sai alkunsa. Juuri hän oli vastuussa naisen neljän vuoden koomasta, lapsen menetyksestä ja pikkuruisesta verilöylystä morsiamen häiden alkamisen aikoihin. Bill tunnetaan myös Deadly Viper Assassination Squad -palkkamurhaajaryhmän johtohahmona, johon morsian aikoinaan kuului koodinimellä Black Mamba.

Kill Bill Vol. 2:ssa Mustaa Mambaa vastaan asettuu Budd aka Sidewinder (Michael Madsen) ja Elle Driver aka Californian Mountain Snake (Daryl Hannah) - henkilöhahmoja, joita ei juurikaan ensimmäisessä osassa nähty. Kohtaamisista tekee omalaatuisia se, että kyseessä on hieman saippuaoppeeramainen asetelma; Budd on Billin veli ja Elle on Billin ns. rakastettu, kun taas Black Mamba oli Billin entinen "tyttöystävä".

Kill Bill Vol. 2 on Tarantinon omien sanojen mukaan hänen western-elokuvansa ja tarkka katsoja huomaakin monien juonellisten asemien ja kamerakulmien olevan kuin suoraan italowesternien puoli-jumalan, Sergio Leonen, elokuvista. Toki genreviittauksia muihinkin elokuviin ja ohjaajiin löytyy, sillä eittämättä molemmat Kill Bill -elokuvat ovat varsinaisia elokuvan lajityyppisekoituksia ja kunnianosoituksia Tarantinon ihannoimille alan pioneereille.

Kill Bill -elokuvia edeltäneet Quentin Tarantino -elokuvat (Reservoir Dogs, Pulp Fiction ja Jackie Brown) ovat erityisen tunnettuja miehen lanseeraamasta "konekivääri-dialogista". Faneja saattoikin hämätä Kill Bill Vol. 1:ssä intensiivisen toiminnan kuvaaminen, josta puuttui tuo dialogin ilotulitus lähestulkoon täysin. Asia korjaantui Vol. 2:n myötä, jossa henkilöhahmot laukovat jälleen kerran hieman outoa, mutta todella hervotonta läppää. Pop-kulttuurin ihannointi ja tuntemus ovat taas läsnä. Esimerkkinä tästä mainittakoot mm. Billin supersankari-monologi.

Vol. 2:ssa näyttelijäsuoritukset ovat rautaa. Michael Madsen Buddin roolissaan on niin nautinnollista seurattavaa, että miehen edellinen Tarantino-rooli Reservoir Dogsin Mr. Blondena jää unholaan. Michael Parks vetää upean paskiaisroolin leffassa, jossa hän esittää Billin ns. isähahmoa, niljakasta Esteban Vihaioa. Parkshan esitti Vol. 1:ssä sherifi Earl McGrawta, joka muistetaan myös epäonnisena sivuhahmona Robert Rodriguezin ohjaamassa elokuvassa Hämärästä aamunkoittoon (From Dusk till Dawn). Toisen tuplaroolin vetäisee rautaisella ammattitaidolla Gordon Liu (oikealta nimeltään Chia Hui Liu), joka Vol. 2:ssa esittää Pai-Mei nimistä henkilöhahmoa. Roolista erikoisen tekee se, että Liu on aikoinaan esiintynyt vanhoissa Hongkong-toimintaelokuvissa Pai-Mei -hahmon vastustajana.

Vanhan koulukunnan Tarantino-fanit ovat mitä luultavammin huojentuneita Vol. 2:n paluusta dialogin ja erikoisten hahmojen pariin. Miinuspuolena tähän seikkaan on se, että elokuvan rytmitys on sitten todella hidasta verrattuna Vol. 1:n toiminnantäyteiseen maailmaan - mutta, yhtä kaikki, luvassa on takuuvarmaa Tarantinoa säkenöivän dialogin ja hienon musiikin säestyksellä. Et voi pettyä.

Kuva

Anamorfisena 2,35:1 suhteella esitetty kuva on kertakaikkiaan loistelias. Kuva on terävä ja häiriötön. Jopa hitusen parempi verrattuna Vol. 1:n DVD-julkaisuun.

Ääni

Vaihtoehtoina perushyvät Dolby Digital 5.1 ja DTS 5.1. DTS on hitusen verran dynaamisempi, mutta julkaisua vaivaa se ongelma (kuten muitakin Tarantinon elokuvien julkaisuja joissa on mukana DTS-raita), että surround-kanavien ns. täyttä potentiaalia vilautellaan vain silloin kun ääniraidalla soi musiikki - muissa tapauksissa toiminta ja dialogi keskittyy etukanaviin. Monien vahvistin liputtaa muuten yllättäen DTS-ES 6.1 koodattua ääniraitaa (ylimääräinen takakanava) jos valinta osuu DTS:n puolelle.

Musiikin sävellyksesta vastaa tällä kertaa The RZA:n lisäksi Robert Rodriguez, joka on loihtinut elokuvan taustalle soimaan niin ikään meksikolaisvaikutteisia western-teemoja.

Lisämateriaali

Kill Bill Vol. 2 ei, isoveljensä tapaan, lisämateriaaleilla pröystäile. Kovat paukut säästetään ilmeisesti yhteeneditoitua versiota varten - jos sellaista ikinä nyt tulee.

Making of Kill Bill Vol. 2 on todella mielenkiinnoton kooste. Uusia asioita elokuvan tekemisestä tulee verrattain vähän ja tässä tapauksessa keskitytäänkin kehumaan kaikkia ohjaajasta näyttelijöihin.

Chingon performance on itse asiassa Robert Rodriguezin Chingon-yhtyeen live-esiintyminen Vol. 2:n ensi-illassa. Settiä on nauhoitettu kahden kappaleen verran.

Jos joku on ihmetellyt, että mitä tapahtui Michael Jai Whiten roolille Kill Bill Vol. 2 -leffassa (mieshän vilahtaa trailerissa), niin ei tarvitse ihmetellä enää; Deleted scene sisältää Whiten pienen miekkailukohtauksen leffasta.

Tämän kaiken lisäksi levyltä löytyy kaikkien Tarantinon ohjaamien elokuvien trailerit.

Yhteenveto

Tarantinon paluu dialogivoittoiseen juoneen on varmasti osittainen helpotus. Niille, jotka odottavat nopeatempoista toimintaa Vol. 1:n tapaan saavat pettyä pahasti. Elokuva on kuitenkin mainio jatko-osa ja loistava päätös tarinalle.

Kill Bill Vol.1 -arvosteluun