Alkuperäinen nimi: 
Kohta 18
Lajityyppi: 
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2012
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Musiikki: 
Tuottaja: 
Ikäsuositus: 
13
Kesto: 
110
Kohta 18
Jussi U. Pellonpää, Pe, 09/03/2012 - 00:00

Elokuva
Viiden kundin, Karrin (Henrik Mäki-Taanila), Andrén (Karim Al-Rifai), Akselin (Arttu Lähteenmäki), Peten (Anton Thompson Coon) ja Jonin (Ben Thompson Coon), klikki on pitänyt yhtä pienestä asti. Nyt kundit ovat tulossa kahdeksannentoista ikävuoden rajapyykille, ja vapaus tehdä mitä tahansa, missä tahansa ja milloin tahansa odottaa aivan nurkan takana. Viimeinen kesä ennen täysi-ikäisyyttä täyttyy paitsi kolmesta beestä, bisset, blossit ja böönat, myös ajasta, jolloin täytyy oppia ottamaan vastuu omista teoistaan.

Elokuvansa tuottajanakin toimineen Maarit Lallin ensimmäinen kokopitkä edustaa omimmillaan nuorten ja asiastaan innostuneiden elokuvantekijöiden töitä niin hyvässä kuin pahassakin. Intoa on piisannut enemmän kuin taitoa, ja se näkyy kerronnan epätasaisuudessa, oudoissa ylilyönneissä dramaturgian hinnalla, pakonomaisessa shokeeraamisessa ja turhassa venytyksessä. Toisaalla taas Lalli on ymmärtänyt hienosti yhdessä yhden pääosanesittäjän, Karria esittävän Henrik Mäki-Tanilan, kanssa kirjoittamassaan tarinassa sen, että Kohta 18 -tyyppisissä elokuvissa pitää antaa tilaa myös näyttelijöille, ja siinä nuoret herrat huipputaitavine sivutukineen tekevät kaikin puolin hyvää työtä.

Tarina toki käsittää kaikki nuorisosta kertovien elokuvien kliseet kaljankiittaamisineen ja krapula-aamuineen, mutta taustalta löytyy myös vakavampi perusvire ja yllättävän tarkkanäköisiä havainnointeja nuoruuden ja aikuisuuden kaltevasta rajasta. Siitä nimenomaisesta hetkestä, kun nuori ensimmäisen kerran joutuu katsomaan aikuisena paitsi peiliin, myös vanhempiaan, joiden taas täytyy tunnustaa se tosiasia, että lopulta poikaset lentävät pesästä. Samalla Kohta 18 ottaa saarnaamatta kantaa uus-, ydin- ja yksinhuoltajaperheiden tilanteeseen unohtamatta muistuttaa päihteiden paholaismaisesta vaikutuksesta.

Pääviisikko tekee muutamaa ylilyöntiä ja turhaa elvistelyä lukuunottamatta aidot ja satuttavatkin roolisuoritukset, minkä takaa jokaisen komeljanttarin taustalle hankittu ammattilainen. Henrik Mäki-Tanilan helposti manipuloitavalla Karrilla on tukenaan Elina Knihtilän esittämä tiukka taksikuskiäiti, menneisyytensä kätkevää Akselia esittävällä Arttu Lähteenmäellä Esko Roine symppiksenä pappana ja kerrankin siedettävä Ilari Johansson metsästykseen kilahtaneena isänä.

Anton Thompson Coonin rehvakkaalla Petellä on huippufaijana aina varma Hannu-Pekka Björkman ja äitinä Tarja Heinula, kun taas Karin Al-Rifain kovia kokevalla Andrélla pahin vihollinen on oma äiti, jota esittää raikkaan raadollisesti Mari Perankoski. Paras tuki löytyy elokuvan minähahmon ja kertojan Jonin, jonka roolin Ben Thompson Coon tulkitsee hienosti, takaa, Niina Nurmisen valheiden verkkoon sotkeutuvan äidin ja Mats Långbackan ymmärtäväisen isäpuolen tehdessä elokuvan vahvimmat esiintymiset.

Yhteenveto
Pienestä epätasaisuudestaan huolimatta varsin varteenotettava ja aidosti asialla oleva debyytti joukolta nuoria kykyjä, joiden nimet kannattaa painaa jo nyt muistiin.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016