Elokuva
Mikä onkaan ihanampi tilaisuus kuin häät? Rakkautta on ilmassa, ruokaa ja juotavaa on pöydissä, ihmiset ovat kokoontuneet viettämään yhdessä ikimuistoista juhlaa. Myös ystävykset John Beckwith (Owen Wilson) ja Jeremy Grey (Vince Vaughn) ovat sitä mieltä. Tosin yksittäiset häät päihittää joka kesäinen hääkausi. Ei väliä, kenen häät ovat kyseessä tai mitä uskontoa he edustavat, pääasia että viina virtaa, ruoka on hyvää ja naiset ovat estottomia. Beckwith ja Grey ovat Kuokkavieraat.

Siviilielämässä avioerosovittelijoina toimivat Beckwith ja Grey ovat kuokkineet vieraissa häissä niin kauan kuin he muistavat. He ovat jo niin kokeneita, ettei yksikään seremonia ole heiltä turvassa. Oman kuokkimissääntöjen avulla ja tarkoilla suunnitelmilla kaksikko pystyy soluttautumaan häihin kuin häihin ja kaatamaan kenet tahansa naiset lumousvoimansa alle vain dumpatakseen heidät seuraavana aamuna. Tämän vuoden sesonki lähenee kuitenkin loppua, mutta onneksi Grey vetää vielä ässän hihastaan. Vuosikymmenten suurimmat seurapiirihäät vaikutusvaltaisen valtionvarainministerin Clearyn (Christopher Walken) perheessä. Kaveruksille tämä tarkoittaa siis enemmän ruokaa, enemmän juomaa ja paljon enemmän estottomia naisia.

Tarkkojen suunnitelmien ja taustatietojen avulla kaksikko soluttautuu häihin ja iskevät sisälle päästyään menovaihteen päälle. Beckwithin kohteeksi joutuu Clearyn tytär Claire (Rachel McAdams) ja Grey puolestaan ottaa hänen sisaruksensa Glorian (Isla Fisher) - Clearyn kolmas tyttö kun sattuu olemaan juuri morsiamena. Lähes viattomin alkuperin alkanut iskuyritys kääntyy kuitenkin päälaelleen, Beckwithin rakastuessa Claireen, joka on kuitenkin varattu, ja Greyn pokaama Gloria paljastaa olevansa neitsyt - tai siis oli. Säännöstöt murtuvat rakkauden tieltä, ja Beckwith ei aio luopua rakastetustaan. Kun parivaljakolla on tilaisuus päästä viettämään jatkoja Clearyn perheen kartanossa, jakautuu miesten välit kahtia. Grey haluaa villistä Gloriasta mahdollisimman kauaksi, mutta Beckwithille muutama lisäpäivä auttaisi oivasti iskuyrityksiä. Kaverikuokkareita ei jätetä hädän edessä, ja pian kumppanit matkaavattkin kohti kartanoa. Viikonlopulle ei näy loppua.

Kuokkavieraiden komedia perustuu pääosaesittäjien vastakkaisiin komediallisiin lahjoihin. Siinä missä Wilson puhuu teksasilaisittain tyypillisen hitaasti, pistää Vaughn suorastaan konekiväärimäistä tykitystä alusta loppuun. Vastakohtaiset kaverukset elokuvissa on kulunut idea, mutta yleensä myös melko varmoja kassamagneetteja. Niin myös tässäkin tapauksessa. Poikien vastapareja näyttelevät McAdams ja Fisher tekevät niin ikään onnistuneet roolit, joista ensimmäinen keskittyy siihen vakavampaan näyttelemiseen ja jälkimmäinen komediaan. Fisherin esittämä Gloria onkin kuin villikissa, joka keksii toinen toistaan villimpiä fantasioita tyydyttääkseen haluttoman Greyn haluja. Sisarusten isää näyttelevä Walken tekee jo pelkällä puheellaan yhtä farssia, ja siihen näyttelijävalinta perustuukin. Itse rooli jää varsin ohueksi. Lyhyehkön cameon Chazzina tekee Will Ferrel, joka vetää roolinsa tyypilliseen tapaan täysin yli.

Alussa komedia synnytetään elokuvan nimensä mukaisesti kuokkavierailulla. Elokuvan teemaa revitään huiman viidentoista minuutin ajan, jonka jälkeen suunta vaihtuu alapäähuumoriin. Kyseistä huumorilajia viljelläänkin sitten jatkuvalla syötöllä loppuun saakka. Shout-kappale vaihtuu ruokapöydän ääressä tapahtuviin tyydytyksiin ja estottomat naiset homoveljeen. Mukana on myös nykykomedioiden vakiokalustoon kuuluva räävitön vanhus, joka kiltin ulkokuoren alta huutelee hävyttömyyksiä. Tällä kertaa ei sentään nähdä eläkeläisrakkautta. Välit, joissa ei ole tarkoitettu olevan minkäänlaista alapäähuumoria, on täytetty sandlermaisella väkivallalla. Kaiken tämän alla pyörii kliseinen romanttinen osuus Glorian ja Beckwithin välillä. Vajaa kaksituntinen elokuva tarjosi allekirjoittaneelle umpitylsää romanttista osuutta ja pari hymähdystä.

Yhteenveto
Kuokkavieraat edustaa tyypillistä romanttista komediaa, joita Vaughn, Wilson, sekä heidän kaverukset Ben Stiller ja Ferrell - jälkimmäinen tosin varauksella - ovat työstäneet viimeaikoina liukuhihnalta. Kuten parin vuoden takaisessa Old School -elokuvassa, myös Kuokkavieraissa päähenkilöt ovat ikinuoria kolmekymppisiä, jotka elävät opiskelijamaista poikamieselämää, sen sijaan, että edistyisivät maailmassa. Aluksi on hauskaa, sitten rakastutaan ja pian ollaankin välirikossa, jonka jälkeen kaikki hyvin, elokuva loppuu. Samaa kaavaa toistettiin vuonna 1998, alkujaan Saturday Night Live -sketsistä lähtöisin olevassa Night at Roxbury -elokuvassa Ferrelin ja Chris Kattanin toimesta. Kaavaan ei ole koskettu vajaan kymmenen vuoden aikana. Mikäli nelikon uusimmat elokuvat ovat tuttuja, ei Kuokkavieraat tarjoa järinkään mullistavia yllätyksiä. Tosin vastaavasti, jos pidät nelikon uusimmista elokuvista, edustaa Kuokkavieraat juuri sitä samaa uudemmilla vitseillä.