Elokuva
Donnie Yenin tähdittämä Legend of the Fist on yhdistelmä politiikkaa ja modernia länsimaista supersankaritarustoa. 1920-luvun Shanghaihin sijoittuva elokuva kertoo japanilaisten valloittajien ikeessä olevista kiinalaisista, joiden keskuudessa kytee vastarinta miehittäjiä vastaan. Vastarinnan symboliksi nousee kuolleeksi luultu naamioitu sankari Chen Zhen (Yen), joka hyödyntää päiväsaikaan tuntemattomuutta liehitellessään niin japanilaisia miehittäjiä kuin Shanghain alamaailmaa.

Täysverisen toiminnan sijaan Legend of the Fist keskittyy enemmän periodikuvaukseen ja politiikkaan. Japanilaisten miehitystä kovalla kädellä kritisoiva juoni uhkaa hukuttaa alleen kaiken muun, eikä hivenen sekavasti leikellyn elokuvan perässä tunnu pysyvän muutenkaan. Lukuisia hahmoja estradille työntävä käsikirjoitus pyörii valtapelin ympärillä, sivuraiteilee välillä romanttisiin kuvioihin ja räjähtää lopulta Yenin toiminnallisiin kohtauksiin. Vajaan kahden tunnin kestoonsa nähden elokuva on ahdettu aivan liian täyteen, eikä siinä näy samanlaista itsevarmuutta kuin ohjaaja Andrew Laun aiemmissa teoksissa, etupäässä loisteliaassa Infernal Affairs -trilogiassa.

Visuaalisen tunnelmansa osalta elokuvaa ei kuitenkaan voi kiistää. Ajankuvaus muistuttaa paljon Michael Curtizin loisteliasta Casablancaa, jo siksi, että Legend of the Fistin kriittinen yökerho kanta samaa nimeä. Shanghain tärkeimpien kokoontumispaikkana toimiva Casablanca käy tutuksi tupakansavun kärystä ja viehkeiden naisten esittämistä lauluesityksistä, jotka nousevat paikoin juonta tärkeämpään osaan. Suuren budjetin elokuvaksi lavastus ja puvustus ovatkin kaikilta osin kohdallaan.

Osaamisestaan huolimatta Donnie Yenin martial arts -lahjat jäävät heitteille. Alun Ranskaan sijoittuva sodanajan jakso on huvittavuudestaan huolimatta hienosti koreografioitu ilottelu. Alkumaistiaisen jälkeen elokuva hiljentyy pitkäksi aikaa, eivätkä muutamat välipätkät tarjoa aihetta juhlintaan. Sekavasti leikellyt kohtaukset ovat pohjimmiltaan yhtä kaaosta, eikä Yenin luontainen lahjakkuus nouse lainkaan esille. Viimeinen vartti on siunattu perinteiselle kaksintaistelulle, joka kumartaa Chen Zhenin alkuperälle, Bruce Leen legendaariselle Fist of Fury -elokuvalle.

Tekniikka
1.77:1-kuva on kohtalainen. Terävyys on hivenen pehmeään päin, eikä ylenpalttinen kohina paranna asiaa. Värit toistuvat sen sijaan hyvin, vaikka paletti on säästeliäs. Mustan taso on erinomainen. DTS-HD MA 5.1 ääniraita on kuvaa parempi tapaus. Kanavaerottelu on toimiva, paikoin nerokaskin, mutta ei kuitenkaan nouse erityisemmin esille. Vahva alapää puskee mukavasti eloa toimintakohtauksiin sekä luonnon jyrinään.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
Legend of the Fist pyrkii perinteiseen periodikuvaukseen moniulotteisine juonineen, mutta lyhyeen kestoonsa nähden tavoitteesta jäädään kauas. Liikaa hahmoja esittelevä elokuva hukkuu itsekin ylenpalttisen tarjonnan alle, eikä sekavaksi leikelty toiminta onnistu pelastamaan tilannetta.