Elokuva
Amerikkalainen draamaelokuva kaipaa tiennäyttäjiä. Yksi sellainen on Todd Fieldin ohjaama Little Children, joka perustuu Tom Perrottan romaaniin. Tyypillisessä amerikkalaisessa kaupungissa keskiluokkaiset lapsiperheet eivät suinkaan asu keskustoissa vaan esikaupunkien pientaloalueilla. Juuri siellä, missä republikaaneja äänestävät patrioottiset hullut ja muut tekopyhät taivastelijat trimmaavat pensasaitojaan ja vahaavat farmariautojaan. Jos tämä kaikki edustaa amerikkalaista unelmaa, siinä ei ole tämän elokuvan perusteella mitään tavoittelemisen arvoista.

Kun homogeeniseen massaan pääsee pujahtamaan arvomaailmaltaan tai taustaltaan poikkeava henkilö, tässä tapauksessa seksuaalirikoksesta tuomittu Ronnie MacGorvey (Jackie Earle Haley), yhteisöllinen harmonia alkaa murtua. Turvallisuuden tarpeet nousevat tarvehierarkian ylimmälle tasolle, ja ihmiset alkavat ylireagoida. Sarah Pierce (Kate Winslet) on naimisissa tunnevammaisen, netistä käytettyjä naisten pikkuhousuja ostelevan mainosmiehen (Gregg Edelman) kanssa. Apaattisen naisen päivät kuluvat leikkipuistossa tai uimalassa Lucy-tyttären kanssa. Ikuinen oikeustieteen opiskelija Brad Adamson (Patrick Wilson) on hieman samassa tilanteessa; näennäisen onnellisessa, mutta epätyydyttävässä parisuhteessa kauniin Kathy Adamsonin (Jennifer Connelly) kanssa. Eräänä päivänä Sarah ja Brad kohtaavat leikkipuistossa, mikä on molemmille unohtumaton kokemus.

Little Children on epäsovinnainen ja pohjavireeltään yhteiskuntakriittinen teos, joka raottaa ovea keskiluokan idyllin kulissien taakse. Ihmiset ovat epävarmoja ja onnettomia, mutta haluttomia näyttämään sitä ulospäin. Pata kattilaa soimaa, sillä esimerkiksi Ronnien häätämistä ajavaa vanhempainkomiteaa luotsaa entinen luuseripoliisi, jolla on itselläänkin hyvin värikäs historia. Tematiikaltaan elokuva muistuttaa jossain määrin American Beautya (1999). Teos on kuitenkin myös kuvaus rakastumisesta; siitä, että uskaltaa heittäytyä virran vietäväksi huolimatta siitä, että suhteen tulevaisuus näyttäisikin epävarmalta. Vaikka suhde on länsimaisen moraalikäsityksen valossa väärin, siinä on myös jotain kaunista.

Käsikirjoitus on erinomainen. Uinuvan pientaloalueen kiireettömyyttä myötäilevä hidastempoisuus ei haittaa, vaan kääntyy pikemminkin vahvuudeksi. Kun tapahtumia on vähän, henkilöhahmoihin ja niiden taustoihin on aikaa tutustua keskimääräistä syvällisemmin. Elokuvan aikana katsoja käy läpi laajan skaalan erilaisia tunteita. Kontrasti julmien ja ympäristön vaikutukselle alttiiden aikuisten sekä viattomien lasten välillä on suuri. Field kuljettaa tarinaa sujuvasti, eikä pitkä kesto puuduta tippaakaan. Kertojaääni valottaa hyvin roolihahmojen tuntemuksia. Little Children on kaunis myös kuvastoltaan, sillä ohjaaja ja kuvaaja Antonio Calvache eivät tyydy kaikkein tyypillisimpiin ratkaisuihin. Musiikki, joka on pikemminkin kaoottista kuin kaunista, sopii hienosti satiirisen kerronnan kyytipojaksi.

Roolitus on onnistunut, vaikka kiiltokuvapoika Wilson jääkin selvästi erinomaisesti näyttelevän Winsletin varjoon. Winsletin edellinen täysosuma oli naispääosa elokuvassa Tahraton mieli (2004). Haley on fantastinen hyljeksittynä ja henkisesti häiriintyneenä kummajaisena, joka asuu äitinsä luona pystymättä luomaan kontaktia ikäisiinsä naisiin. Pelkästään hänen rujo olemuksensa sopii mainiosti tämän kaltaiseen luonnerooliin. Elokuvan loppupuolen tunteiden vuoristorata saa katsojan tuntemaan häntä kohtaan sekä inhoa että myötätuntoa.

Yhteenveto
Little Children on hyvin kirjoitettu draama, joka leikittelee osuvasti amerikkalaiseen keskiluokkaan liitetyillä stereotypioilla. Varma valinta kärsivällisille laatudraaman ystäville.