Alkuperäinen nimi: 
Megamind
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2010
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Ikäsuositus: 
7
Kesto: 
95
Megamind
Jussi U. Pellonpää, To, 23/12/2010 - 00:00

Elokuva
Kun taivaankannelta putoaa samaan aikaan kaksi pakokapselia ja molemmissa on sisällä yliluonnollisilla kyvyillä varustettu lapsi ulkoavaruudesta, on selvää, ettei molemmille vekaroille riitä eväitä tulla juhlituksi supersankariksi Teräsmiehen tapaan. Metromies (Brad Pitt) rysähtää varakkaan ja rakastavan perheen kuusen alle jouluaattona, kun taas Megamind (Will Ferrell) tippuu suoraan vankilan sisäpihalle. Molemmat tulokkaat saavat kodeistaan kasvatuksen, ja kun Metromiehestä kasvaa Metro Citya puolustava uhkea alfauros, Megamind päätyy rikollisiin afääreihin. Vuosia kaksikko on taistellut kaupungin herruudesta, välissä yleensä kidnapatuksi joutuva uutisankkuri Roxanne Ritchi (Tina Fey), ja vuosia Megamind on saanut pataan päätyen telkien taakse, mutta nyt tapahtuukin jotain aivan kummallista. Metromies kuolee Megamindin ja tämän käsikassaran Minionin (David Cross) ovelan suunnitelman johdosta ja äkkiä sininen rikollisnero huomaakin olevansa yksin. Ilman arvoistaan vastusta Megamind päättää luoda itselleen uuden arkkivihollisen, Titanin (Jonah Hill), mutta sankariksi tarkoitettu entinen uutiskuvaaja huomaakin, että pahana on paljon kivempaa.

Tom McGrathin ohjaama Megamind on erinomaisen eläväinen supersankarianimaatio, jonka juuret ovat syvällä Teräsmiesten ja muiden muualta tulleiden trikootykkien synnyssä. Samaten Pixarin kuuden vuoden takainen loistopätkä Ihmeperhe (The Incredibles, 2004) on katsottu tekijöiden keskuudessa tarkkaan. Megamind -konseptin takana on paitsi Alan J. Schoolcraftin ja Brent Simonsin mietitty ja tarkka käsikirjoitus, myös tuotantopuolella tukena Tropic Thunder ja Iron Man 2 -käsikirjoittaja Justin Theroux, komiikan läpikotaisin itsekin tunteva Ben Stiller sekä mielikuvituksestaan tunnettu ohjaaja/tuottaja Guillermo Del Toro. Pahiksen näkökulmaa käyttäen Megamind voi toki vertautua pari kuukatta sitten ensi-iltansa saaneeseen mainioon elokuvaan Itse ilkimys (Despicable Me, 2010), mutta sininen sankarimme onnistuu silti olemaan uniikin valloittava itsensä. Toimintaa piisaa joka käänteeseen ja nyt myös käsikirjoitukseen on osattu satsata kaikki ikäluokat huomioon ottavia vitsejä, heittoja ja gageja. 3D-tekniikka on hallussa kiitettävän hyvin, mutta mitään uutta tai erinomaisen erikoista ei Megamind, kuten hyvin harvat elokuvat jälkeen Avatarin, kolmannella ulottuvuudellaan teknisesti esitä.

Megamind on ehdottomasti Will Ferrellin show. Laatukoomikko saa huutaa, kirkua, riehua, mutista ja imitoida mielin määrin, ja juuri Ferrellin pidäkkeetön heittäytyminen tekeekin ultrailkeästä piirroshahmosta niin satuttavan sympaattisen. Parhaimmillaan Ferrellin kyvyt tulevat esiin monissa turboahdetuissa monologeissa ja hilpeässä Marlon Brando -imitaatiossa, joka tuo 1978 Superman -elokuvan vahvasti framille. Brad Pittille ei mahdottoman paljoa ole valkokangasaikaa edes siunattu, mutta leiviskänsä mies hoitaa hyvin, tutun pehmeällä ja nuotikkaalla äänellään. Tina Fey on täynnä girlpoweria pippurisena Roxannena, joka ei lipsu ammattietiikastaan tiukassakaan paikassa. Jonah Hill kuullostaa Jonah Hillilta kaiken lisäksi näköisessään roolissa ja Ben Stiller piipahtaa kuvissa Roxannen sydämen sulattavana nörtti-Bernardina. Parhaimmillaan koko keikan meinaa varastaa David Cross kalakyborgi Minionina. Kotomaan dubbauksen taustalla on tuttuja kykyjä. Megamindina on Juha Varis, Metromiehenä Petteri Summanen, Roxannena Anna-Maija Tuokko, Titanina Tuomas Uusitalo ja Minionina Antti L.J. Pääkkönen.

Hans Zimmerin ja hänen pitkäaikaisen työkaverinsa Lorne Balfen scorekimppa on perustuksiltaan tyypillistä animaatio-zimmeriä. Kivan leikkisiä sointukulkuja, hiukkanen hurjempaakin revittelyä ja mahtipontisen komeita ja kauniita oreksterikappaleita. Keikan aloittava Stars and Tights tuo metkoilla sointukuluillaan mieleen monet jännärit kuin Zimmerin Pirates of the Caribbean -trilogian vinkeät vetäisytkin. Mel-On-Cholly on taivaita syleilevän kaunis teema, joka saa heti perään seuraa vauhdikkaasta Black Mambasta, joka kuoroineen osoittaa Zimbon kyvyt massiivisten orkesterikappaleiden tekijänä. Romantiikkaa kuviin tuo Minnie Ripertonin kuulas laulu Lovin`You.

Yhteenveto
Vauhdikas ja viihdyttävä turboahdettu animaatio, jossa piisaa tavaraa pariinkin katselukertaan.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 


Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016