Jokaisesta taloyhtiöstä tai korttelista löytyy omansa. Kyttääjä, joka tekee muiden asukkaiden elämästä silkkaa helvettiä märisemällä määräyksistä, mittailemalla parkkiruutuja ja tonkimalla roskiksia nähdäkseen onko lajittelu tehty oikein. Mukavalla omakotitaloalueella asuteleva 59-vuotias Ove (Rolf Lassgård), kiukkuinen ja katkera leskimies, on entinen asukasyhdistyksen puheenjohtaja, mutta tittelin menetyksestä huolimatta mörökölli jatkaa joka aamuista partiointiaan ja muiden asukkaiden terrorisoimista valittaen milloin mistäkin asiasta. Kun ensin tulee kenkää tehtaasta, jossa Ove on palvellut 43 vuotta ja naapuriin muuttava monikulttuurinen perhe vielä ajaa Oven postilaatikon kumoon muuttoautollaan, kuppi kaatuu totaalisesti. Mutta tällä kerralla, sen sijaan, että pakenisi heti paikalta, kuten muut naapurit, elämäniloa tirskuva Parvaneh (Bahar Pars) miehensä Patrikin (Tobias Almborg) ja kahden kivan lapsensa kanssa eivät syöksykään suojaan, vaan silkalla sympaattisuudellaan alkavat murtaa Oven huolella rakentamaan kuorta.

Hannes Holmin ohjaama ja käsikirjoittama Mies, joka rakasti järjestystä on suuresti sydämellinen elokuva, lempeän koskettavavuuden, kauniin melankolian ja hellän huumorin ristiaallokossa kivasti keinuva risteily vanhan äksyn herran odysseiasta nettien ja nattien täyttämässä nykymaailmassa. Taatulla ruotsalaisella tietotaidolla rakennettua tragikoomista elämäkertaa on verrattu Mielensäpahoittajaan (2014), mutta yhtäläisyyydet Fredrik Backman hittiromaanin ja Tuomas Kyrön luoman vanhan sukupolven marisijan välillä ovat lähinnä kosmeettiset.

Holm ohjaa elokuvaansa rauhallisesti, paljastaa syitä Oven akuuttiin ahdasmielisyyteen takaumilla, joista rakentuu pikkuhiljaa surun ja murheen täyttämä tarina miehestä, joka sulkeutuu lopulta itsesäälin haarniskaan, kun maailma ei muuta tarjoa kuin hetken onnea ennen seuraavaa onnettomuutta. Kiltti komiikka syntyy lähinnä arkipäiväisistä sattumuksista, joiden myötä niin ihmisiä, eläimiä, byrokraatteja kuin kaikkia muita autoja paitsi Saabeja vihaava Ove joutuu tilanteisiin, joissa vastapuoli ei ensimmäisenä katoakaan paikalta, vaan vaatii miestä tilille loukkauksistaan. Oven kasvu ärripurrista ja rakasta vaimoaan surevasta itsemurhaalttiista kiusankappaleesta kanssaeläjiään ymmärtäväksi ja auttavaksi mukavikoksi ymmärtää, vaikka paikoin muutosten tapahtumavyöry iskeekin tulvan lailla aina homopojan majoittamisesta vihatun kissanketaleen adoptoimiseen ja sotakirveen hautaamiseen asukasyhdistyksen puheejohtajuuden vallankaappauksella vieneen arkkivihollisen kanssa.

Järkälemäinen veteraaninäyttelijä Rolf Lassgård on täysin suvereeni elokuvan pääosassa. Alkuperäisten Martin Beckien Gunvald Larssonina 1990-luvun alkupuolella läpi lyönyt, ja Kurt Wallanderinakin nähty Lassgård on tunnetumpi vakavammista rooleistaan, mutta myös kevyempi lajityyppi sopii miehelle erinomaisesti. Bahar Pars on iloa ympärilleen levittävänä Parvanehina päivän piristys ja Ida Engvoll takaumajaksoissa Ovea kaikkine vikoineenkin vilpittömästi rakastava vaimo Sonja. Nuorena Ovena nähdään Filip Berg, Stefan Gödicke on Oven isä, Börje Lundberg naapurin halvaantunut Rune ja Johan Widerberg vihattu valkopaita byrokraatti.

Sympaattinen ja kauniisti vakavia asioita käsittelevä elokuva. Aivan loistavan Rolf Lassgårdin seurassa tunnevyöryt pyyhkivät ilman päälleliimattua manipulointia. Tämä, jos joku, on lajityyppi, jonka länsinaapurimme osaavat.