Alkuperäinen nimi: 
Mogadishu Avenue
Lajityyppi: 
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2006
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Ikäsuositus: 
11
Kesto: 
345
Mogadishu Avenue
M. Pajulahti, Su, 01/04/2007 - 00:00

Elokuva
Pitkälti Jari Tervon nimellä mainostettu Mogadishu Avenue edustaa kotimaisten TV-sarjojen persoonallisempaa kastia. Tervon käsikirjoittama 8-osainen sarja käsittelee suomalaisten ja maahanmuuttajien yhteiseloa samassa helsinkiläisessä kerrostalossa, jonka vuokra-asunnot menevätkin yllättäen myyntiin. Varsinaista pääjuonta ei ole, mutta suurin sivujuoni käsittelee talon vahtimestarin, Rampe Turakaisen (Petri Manninen), tekemää pankkiryöstöä. Harvinaisen tyhmä juntti-Rampe piilottaa saaliinsa kellariin, ja rikkoutuneen viemäriputken myötä saalis joutuu kaikkien talon asukkaiden saataville. Rampe epäilee ja vakoilee vuorollaan lähes jokaista talon asukasta, samalla kun hänen oma poliisi-veljensä Maukka (Juha Veijonen) epäilee häntä itseään. Näyttöä rikoksesta vain ei saada niin kauan kuin saalis on kateissa.

Maukka on kaukana Jussi Vareksesta. Vielä veljeäänkin tyhmempi poliisi ei saa ratkaistuksi ainuttakaan rikosta. Miestä kiinnostaakin enemmän venäläinen naapurinsa Irina Totkunen (mm. Salatut elämät -sarjasta tuttu Minna Turunen). Sarjan kolmas puupää on vakuutusyhtiön mies Ingvar Nenonen (Kari Hietalahti), joka ei tiedä mitään niin ihanaa kuin kiinteistövälityksen tuoksu Länsiväylällä aamuisin.

Afrikkalainen Muhammed Turakainen (jonka sukunimi on peräisin 2. ex-vaimoltaan, ei sukua talon muille Turakaisille) (Mateus Tembe) muuttaa taloon sarjan ensimmäisessä jaksossa. Tummaihoinen ja vilpitön herrasmies harrastaa suomen kielen kursseja, ja hänen päämääränään onkin tulla niin suomalaiseksi kuin mahdollista. Reijo Taipaleen Satumaa opetellaan ulkoa, ja poika Yussufista (Matti Leino) täytyy tottakai saada uusi tangokuningas! Muhammedin Suomi-innostuksen myötä saadaankin kokea useita ironisia tilanteita.

Ystävällisen Muhammedin vastakohtana toimii albaani Ibrahim Kadare (Jouko Puolanto), joka äkkipikaisen ja räiskyvän luonteensa takia tulee laukoneeksi töykeitä lausahduksia tämän tästä. Herra Ibrahimilta koraanin kukkaset ovat hukassa, lapsia kuusin kappalein, eikä mies vaivaudu edes tekemään vuokrasopimusta muuttaessaan.

Venäläinen Aleksei Ivanovits Beljakov (Andrei Tsumak) on älykkäämpi kuin kukaan aavistaa. Naapurin Elina Vauraste (Maija Junno) puolestaan miehen tarpeessa. Pihamaalla pyörii vielä 10-vuotias Abdi (Fiifi Ghansah), joka on kaikkea muuta kuin normaali pikkupoika. Näiden henkilöiden lisäksi täytyy mainita vielä muun muassa Pirkka-Pekka Peteliuksen esittämä Pontus Pasanen, Rampen tulinen vaimo Mirkku (Pirjo Lonka), heidän tyttärensä Tyyne (Jenni Asikainen), tämän ystävä Laura (joka on samalla Ingvarin tytär) (Jasmin Herzberg), sekä juoppona pappina nähtävä Jussi Lampi.

Jokainen jakso keskittyy vuorollaan joihinkin henkilöihin enemmän. Päähenkilö Rampeen keskitytään kuitenkin eniten. Myös jotkut sivuhenkilöt saavat paljon ruutuaikaa aina yhden jakson ajaksi. Ratkaisu toimii, vaikka joihinkin henkilöihin kaipaisi vielä entistä enemmän tutustumista. Hahmogalleria on laaja, mutta sopivan tiivis, jotta kaikki henkilöt oppisi nopeasti tuntemaan. Mukana on niin kokeneita ammattinäyttelijöitä kuin amatöörejäkin, ja näyttelijäkaarti koostuu suomalaisista, oikeista maahanmuuttajista sekä suomalaisista, jotka esittävät maahanmuuttajia. Lopputulos on melkoista teatterisirkusta.

Näyttelijöistä parhaimmat suoritukset nähdään Petri Manniselta (Rampe) sekä Juha Veijoselta, mutta moni muu pienemmässä roolissa oleva vetää myös pisteet loistavasti kotiin. Noottia tulee kuitenkin paikoin kömpelön amatöörimäisestä ohjauksesta, josta voi syyttää Mikko Mattilaa. Pahimmillaan sekä ohjaus että näyttelytyö ovat amatööritasoa, joten etenkin sarjan loppupuolella nähdään useita selkeitä rimanalituksia, jotka vetävät vertoja jo Aleksi Mäkelän Matille.

Mielenkiintoinen ratkaisu on ollut tehdä jokaisesta sarjan henkilöstä tyystin erilainen persoonansa, puhetapaa myöten. Suomalaisetkin haastavat välillä sinutellen, teititellen, runoillen tai arkisesti stadin slangilla edeten. Dialogi pursuaa myös runsaasti runollisia hetkiä sekä teatterimaisuutta, joka ei kuitenkaan ylitä ärsytyskynnystä. Realismista koko sarja on kaukana. Enemmänkin liikutaan jossain surrealistisen ja tragikoomisen teatterin alueella. Vai kuinka moni Alkon myyjä alkaa oikeasti lukea Frederico Garcia Lorcan runoa Koskenkorvan ostajille?

Mogadishu Avenue onkin puhdas komediasarja. Vitsit ovat älykkäitä ja sopivan tiukkaan tahtiin tykitettyjä. Suurin osa vitseistä on yllättävän toimivia, ja niille tuleekin helposti hymähdeltyä. Muutama kohta hersyttää oikein makeat naurutkin. Pieni osa vitseistä on tosin niin kummallisia, ettei niitä ymmärrä normaali ihminen. Pitkälti juuri vitsien ja humoristisuuden myötä tätä sarjaa jaksaakin katsoa, vaikkeivat vitsit toimikaan kuin ensimmäisellä katsomiskerralla.

Mitä tulee sarjan juoneen, rönsyilee se vähän joka suuntaan. Ratkaisu tehdä jokaisesta jaksosta hieman erilainen vaihtamalla kunkin jakson päähenkilöitä, tuo mukanaan sen ongelman, että kokonaisuus kärsii. Mutta ei onneksi pahasti. Kahdeksan jakson muodostama paketti sisältää parhaimmillaan kovin herkullisia hetkiä, mutta pitkälti juuri huonojen näyttelijöiden ja ohjauksen vuoksi myös myötähäpeän tunteita herättäviä rimanalituksia. Myös vahva suomalaisuuden ylistys on paikoin vaarassa mennä yli hilseen, viimeistään siinä vaiheessa, kun jokainen jakso loppuu maahanmuuttajien yhteisesitykseen Maamme-laulusta. Parhaimmillaan Tervon käsikirjoitusdebyytin pohjalta luotu Mogadishu Ävenjyy on hyvää viihdettä, ja persoonallisuudessaan kotimaisten sarjojen ehdotonta kärkiluokkaa.

Tekniikka
Sen lisäksi, että valikoissa navigoiminen tökkii, myös kuvassa on joitakin ongelmia. Pääsääntöisesti kuva on TV-sarjaksi melko hyvää tasoa. Ongelmat ovatkin yksittäisiä ja niitä esiintyy suhteellisen harvoin. Häiriöiden kirjo on kuitenkin laaja: pimeässä kohtauksessa kaikki tumma sinertää ja sähköistyy pahasti, toisessa kohdassa kuva pikselöityy rajusti. Kuva myös jumittuu monessa kohtaa häiritsevästi.

Stereo-ääniraita painottuu onnistuneesti kaikkiin etukaiuttimiin. Teknisesti julkaisun ääni on hyvää tasoa, eikä varsinaisia häiriöitä ole lainkaan. Sen sijaan koko sarjan äänittäjille ei kehuja sada. Dialogin volumetaso vaihtelee todella paljon. Onkin selkeästi kuultavissa, että osa dialogista on äänitetty jälkeenpäin, osa ei. Jotkin repliikit kuuluvat suorastaan epäluonnollisen kovaa, vaikka henkilö on kauempana kamerasta kuin jokin toinen henkilö, jonka puhe saattaa pahimmillaan kuulua hiljempaa, tai ainakin epäselvästi. Valtaosasta dialogia saa kuitenkin hyvin selvää, pieni osa jää niin hiljaiseksi muminaksi, ettei siitä ota tolkkua. Maahanmuuttajien puhe on epäselvästä artikuloinnista huolimatta suhteellisen voimakasta. Suomalainen ääntämys on ilmeisesti ollut ongelmallisempaa äänittää.

Lisämateriaali
Kaikki lisämateriaali on sijoitettu julkaisun kakkoslevylle. Bonusmateriaalin määrällä ei tosin juhlita; yhteensä alle 10 minuutin paketti pitää sisällään 2-minuuttisen Jari Tervon haastattelun, 2 minuuttia muiden näyttelijöiden haastattelua, ja vajaat 5 minuuttia erilaisia sarjan trailereita. Trailerit ovat siinä mielessä erikoisia, että ne ovat enemmänkin lyhyistä kuvista rakennettuja minikoosteita. Tervon minihaastattelu on itseasiassa tungettu lisämateriaaliin kaksi kertaa, sillä sama pätkä nähdään myös näyttelijöiden haastattelujen jälkeen saman raidan lopussa.

Lisämateriaalin kiintoisinta antia on yllättäen kaikkien päähenkilöiden esittely interaktiivisessa muodossa, vaikka samat esittelyt löytyvät internetistäkin. Lyhyt kertaus sarjan katsomisen jälkeen piristää muistelemaan aiempia tapahtumia. Kerrostalon ikkunoihin sijoitellut kuvalinkit esittelysivuille ovat ihan hyvä idea, mutta teknisesti esittelysivun toteutus tökkii pahasti. Navigoiminen linkkien välillä kyllä toimii, mutta vain vaivoin. Päävalikko-linkkiin ei tahdo päästä takaisin sitten millään. Myös trailerien ja haastattelujen päällä kuullut MTV3-mainokset tulevat häiritsevästi äärimmäisen kovalla voimakkuudella.

Yhteenveto
Maahanmuuttajien ja suomalaisten yhteiseloa helsinkiläisessä kerrostalossa. Komediaa ja mehukkaita hetkiä. Teatterimaista käsikirjoitusta, huonohkoa ohjausta. Hyvää viihdettä. Sitä kaikkea tarjoaa Jari Tervon käsikirjoittama Mogadishu Avenue.

Kuvasuhde: 
1.85:1
Anamorfinen: 
Anamorfinen
Alkuperäiskieli: 
Levymäärä: 
2
Aluekoodi: 
Lisätietoa: 
Arvostelukappale on Pan Visionin lähettämä promo. FilmiFIN kiittää yhteistyöstä.
Ääni: 
Dolby Digital Stereo 2.0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016