Elokuva
Nunnateemasta ja nimestään huolimatta The Nun ei ole uskonnollista luostaridraamaa nähnytkään. Luis De La Madridin ohjaustyö on espanjalainen teinikauhuelokuva Tiedän mitä teit viime kesänä -elokuvien hengessä.

Bileistä kotiin tullessaan Eva (Anita Briem) sattuu parahiksi paikalle näkemään äitinsä kuoleman. Syyllinen ei ole kuitenkaan mikä tahansa murtovaras vaan nunnapukuinen hahmo, joka katoaa jälkiä jättämättä. Kaverinsa Julian (Belén Blanco) kanssa Eva saa selville, että muitakin äidin vanhoja luokkatovereita kuolee yksi toisensa jälkeen. Tytöt päättävät selvittää asian yrittämällä ensin varoittaa vielä elossa olevia ex-oppilaita, ja lopulta matkaamalla hylättyyn sisäoppilaitokseen, missä kaikki uhrit nuorina opiskelivat.

Poikaystävien rooleissa nähdään Alistair Freeland epäuskoisena asioiden vähättelijänä, sekä Manu Fullola papin urasta haaveilevana hyviksenä. Mukana menossa ovat myös Eulalia (Oriana Bonet) sekä Cristy (Teté Delgado). Kaikki näyttelijät puhuvat harvinaisen sujuvaa englantia, mikä tuo lisää kansainvälistä arvostusta.

Elokuvan juoni ei huimaa päätä, mutta tunnelmaa on saatu muodostettua kiitettävän paljon. Kauhua tykitetään tiiviiseen tahtiin heti alusta lähtien, mutta tarina alkaa toimia kunnolla vasta nuorisoporukan saapuessa sisäoppilaitokseen. Loppupuolella tunnelma onnistuukin aiheuttamaan mukavaa kutkutusta mahanpohjassa.
Pienestä budjetista huolimatta mukana on hurja määrä erikoistehosteita. Enimmälti vesiaiheiset ja kovasti Dark Water- ja Ring 2 -elokuvat mieleen tuovat tehosteet onnistuvat vieläpä kohtalaisen hyvin toteuttamaan tarkoituksensa. Lavuaareista ilmaan kohoavat vesimuodostelmat näyttävät ihan kivoilta - niiden välityksellä ilmestyvä nunnan haamu ei. Kyseinen tehostekummituksen ilmentymä ampuu pahasti yli lapsellisesti irvistellessään.

Melko tuntemattomat näyttelijät suoriutuvat rooleistaan keskinkertaisesti, joskaan kukaan heistä ei jää mieleen. Kaiken kaikkiaan The Nun on nunnatehostetta lukuun ottamatta yllättävän onnistunut teos, joka huumaa komealla tunnelmallaan. Tämä ei ole ihme, sillä Luis De La Madridin kädenjälki näkyi myös vuonna 1999 ilmestyneessä Nimettömässä (Los sin Nombre), jossa mies toimi leikkaajana. Paljolti myös äänitehosteita käyttämällä luotu aito kauhutunnelma jätetään onnistuneesti kytemään lopputekstien aikana svengaavan jazz-musiikin tahtiin.

Kuva
Julkaisun anamorfinen laajakuva (1.85:1) on erittäin hyvälaatuinen. Vaikka elokuva sisältää runsaan määrän pimeitä ja vedenalaisia kohtauksia, missään vaiheessa ei kuvan sisältö jää epäselväksi liiallisen pimeyden vuoksi, eikä muitakaan häiriötekijöitä esiinny. Ainoastaan parissa kohdassa liikkuva kuva tuntuu töksähtelevän, mutta tässäkin tapauksessa häiriöt ovat minimaalisen pieniä. Monin paikoin kohtaukset ovat todella hienosti valaistuja, mikä näyttää hyvältä muutoinkin puhtaassa kuvassa.

Ääni
Erittäin muhkea ja komealta kuulostava Dolby Digital 5.1 -ääniraita tarjoaa huikeaa tunnelmaa kaikkien viiden kanavansa edestä. Odotettavissa on kunnon jytinää sekä mahtipontista elokuvamusiikkiakin. Kuullaanpa elokuvan aikana myös joitakin espanjalaisia musiikinpätkiäkin, jotka tosin painottuvat enemmän ylemmille taajuuksille jättäen subbarin jytinät tehosteisiin.

Julkaisu sisältää lisäksi DTS 5.1 -ääniraidan. Ainoan miinuksen ääniraidoille voisi antaa aavistuksen liian hiljaisesta dialogista sekä omaperäisyyden puutteesta eri kanavien välillä.

Lisämateriaali
Julkaisu ei sisällä lainkaan lisämateriaalia.

Yhteenveto
Espanjalainen The Nun on juoneltaan samaa tasoa kuin useat muut teinikauhuelokuvat, mutta tunnelmaa on saavutettu keskimääräistä enemmän varsinkin elokuvan loppupuolella. Lapsellisesta kummituksen hahmosta huolimatta tehosteet ovat suurilta osin ensiluokkaisia, ja yhdistettynä muhkeaan ääniraitaan tämä kauhuilu tuntuu kutkuttavasti vatsanpohjassa.