Elokuva
Egyptiläinen poliisisoittokunta on saanut kutsun esiintymään Israeliin arabikulttuurikeskuksen avajaisiin. Kaikki menee mönkään jo lentokentällä, kun tilaisuuden järjestäjät eivät ole ryhmää vastassa, eikä heihin yrityksistä huolimatta saada yhteyttä. Ylpeä ja itsepäinen orkesterinjohtaja Tewfiq päättää johdattaa joukkonsa perille itse, mutta huono-onninen oktetti päätyy erämaan laitamille vieraaseen pikkukaupunkiin, josta bussikyytiä pois ei ole tarjolla seuraavaan vuorokauteen. Niinpä rahattomilla ja nälkäisillä muusikoilla ei ole muuta mahdollisuutta kuin ottaa vastaan paikallisten heille tarjoama apu. Reipasotteinen ja viehättävä kahvilanpitäjä Dina järjestää joukkiolle majoituksen, ja edessä on yö vieraassa ympäristössä vieraiden ihmisten hoteissa. Epäsuotuisista lähtökohdista huolimatta yhteistä kosketuspintaa alkaa hiljalleen löytyä.

Tukuittain tunnustuksia Cannesia myöten kahminut draamakomedia Orkesterin vierailu on kerrassaan mainio tapaus. Israelilaisohjaaja Eran Kolirinin esikoispitkän laajempi viitekehys on Egyptin ja Israelin välisissä ongelmallisissa suhteissa, mutta politiikan sijaan elokuva keskittyy sympaattisiin yksilötarinoihin, joissa kulttuurit ja ihmiset paitsi törmäävät, myös kohtaavat. Pikkukaupunkimiljöö herää henkiin minimalistisen humoristisessa kertomuksessa, joka kertoo kommunikaatio-ongelmista yleisemminkin. Niin henkilöiden omat kuin soittokunnan sisäisetkin ristiriidat eskaloituvat yllättävässä kriisitilanteessa, josta päästään ulos vain luottamalla lähimmäiseen.

Tewfiqia näyttelevä Sasson Gabai ja Dinan roolissa ihastuttava Ronit Elkabetz pelaavat saumattomasti yhteen. Tewfiq on menneisyyden traumojen hiljentämä ja kovettama mies, jonka ulkokuoren alle spontaani Dina ihmeesti yltää. Kokemus - ja kohtaaminen - hämmentävät molempia. Tewfiqin ja Dinan hahmot ovat elämän haavoittamia ja täynnä surua, mutta samalla myös läsnäolevia ja aitoja, ja heidän välisissä kohtauksissaan on aivan poikkeuksellista lämpöä. Yhtä lailla onnistuneen roolin tekee Saleh Bakri hameväkeä kovasti miellyttävänä nuorukaisena Haledina, joka pelkällä hurmaavalla olemuksellaan onnistuu rikkomaan jäätä minne ikinä meneekin.

Sielukkaassa elokuvassa kaikki on kohdallaan: ihmisenkokoinen tarina, todentuntuiset henkilöt, tarkkanäköinen käsikirjoitus ja taitava kuvaus. Staattisten, millintarkasti sommiteltujen kuvien vastapainona on ilmava, hiljaista huumoria pulppuava tarina, joka taatusti sulattaa kylmimmänkin kyynikon. Jo teoksen visuaalinen komiikka on lyömätöntä: vaaleansinisissä, tahrattomissa poliisiunivormuissaan keskelle pölyistä aavikkokaupunkia heitetyt soittoniekat ovat fyysisestikin täysin vieraassa maailmassa. Keskinäisen ymmärryksen ja yhteistoiminnan sanoma on kuitenkin selvä, ja mikäpä kuroisi ihmisten välistä etäisyyttä yhtä tehokkaasti umpeen kuin musiikki - tässä tapauksessa Habib Shadahin haikean surumielinen torviscore, joka johdattaa kauniisti eteenpäin niin elokuvan tunnelmia kuin teemojakin.

Yhteenveto
Pienimuotoinen ja valloittavan humaani Orkesterin vierailu on todellinen feel good -helmi, jonka teatterilevitys Suomessa on kaikin puolin iloinen yllätys.