Elokuva
Steven Spielbergin ja Tom Hanksin tuottama Taistelutoverit (2001) on monella tapaa sotagenren merkkiteoksia. Modernia alalajia edustava minisarja kuvaa erinomaisesti rintamalla syntyvän toverillisen siteen, sodan psykologisen vaikutuksen sekä koko näyttämön brutaaliuden. Monia palkintoja kahminut eepos on ansainnut kehunsa kaikin osin. Kun samainen tuottajakaksikko ilmoitti työstävänsä uutta minisarjaa keskittyen vähemmän koluttuihin Tyynenmeren taisteluihin, oltiin maailmalla odotetusti kiinnostuneita.

Vuonna 2010 ilmestynyt The Pacific seuraa yhdysvaltalaisten merijalkaväen sotilaiden koettelemuksia Tyynenmeren saarilla heti japanilaisten Pearl Harboriin tehdyn yllätyshyökkäyksen jälkeen. Mukana on kuuluisimmat konfliktit muun muassa Guadalcanalilta, Peleliulta ja Okinawalta, joiden aikana seurataan kolmea keskeistä henkilöä sotarintamalla. Japanilaisten peräänantamaton moraali, saarien helvetilliset olosuhteet ja jatkuvat miestappiot olivat jotain, mihin amerikkalaiset nuoret eivät olleet osanneet varautua allekirjoittaessaan puolustautumaan isänmaataan ulkopuolisia uhkia vastaan. The Pacific on heidän tarinansa.

The Pacificin kolmeen henkilöön keskittyvä kerronta tekee pesäeron Taistelutovereihin, jossa sotaa tarkasteltiin ryhmä- ja henkilökohtaisella tasolla eri teemojen kautta. Tyynenmeren rintama eteneekin kerronnallisesti hivenen selkeämmässä muodossa tiukemman fokuksensa vuoksi, muttei täysin ongelmitta. Ensimmäiset viisi jaksoa ovat keskenään hivenen katkonaisia sotarintamalla tapahtuneiden siirtymien vuoksi, eikä tapahtumat ole järin hääviä elokuvakerrontaa. The Pacificin ensimmäinen puolisko muistuttaakin monin osin irrallisten konfliktien näyttämöä, johon kuuluisat taistelut yksinkertaisesti on vain ollut pakko mahduttaa mukaan. Vasta kolmannen henkilöhahmon esittely sarjan puolivälissä muuttaa rakenteen yhteneväiseksi kerronnan kanssa.

Näennäisesti rajatummasta kerronnasta huolimatta The Pacific laajentaa tarkastelupisteensä paitsi välittömiin tovereihin, myös kotirintamalle. Ratkaisun vuoksi sarja tosin menettää tiukan toverillisen siteen, jonka Taistelutoverit mallikkaasti onnistui kuvaamaan, mutta toisaalta onnistuu tuomaan mukaan genressä harvemmin käsiteltyjä asioita. Kotirintamalla tehdyt sotavarainkeräykset saavat sarjassa eritoten paljon ruutuaikaa seuratessaan Medal of Honor -mitalin urhoollisuudestaan saanutta John Basilonea (Jon Seda), mutta kotopuoleen päästään myös vapautusten ja lomien merkeissä. Sarja ei tosin syvenny näihin kovinkaan suurella antaumuksella, vaan lähinnä antaa vain ilmi sodan vaikutusten leviävän myös kauaksi varsinaisilta rintamilta. Parhaiten kotipuolen kohtaukset toimivatkin varainkeruun välttämättömyyden kuvauksessa, kun turhautunutta Basilonea seurataan tämän kierrellessä hienostoklubista toiseen samalla, kun hänen sotakaverinsa kärsivät rintamalla.

Edestakainen soutaminen rintamien välillä heikentää varsinaisen sodan tuomaa emotionaalista impaktia hahmoihin, sillä katsojana sodan kauheudet ehtivät pahimmillaan unohtua ennen takaisin paluuta. Erkaantuminen tapahtumien keskipisteestä saa myös muutamat psykologiseksi tarkoitetut kohtaukset tuntumaan irrallisilta, vaikka momentit muutoin onkin toteutettu äärimmäisen hyvin. Vastaavasti sarjan alkupuolella ensitaistojen jälkeinen rappeutuminen tuntuu kirjoitetun juuri koettuun verrattuna liioitellusti yli. Muutamien minuuttien kestoisen yhtäjaksoisen tulituksen lopputuloksena on ihmisraunioihin verrattavia ilmestyksiä, jotka varmasti kuvastavat todellisuutta täydellisesti, mutta jolle ei kuvallisen annin puolesta löydy minkäänlaisia perusteita. Tässä suhteessa The Pacific petraakin huomattavasti loppua kohden, sillä kamera säilyy taistelutantereella miesten matkassa ja tallentaa hiljalleen rapistuvan mielialan jatkuvan tulituksen alla.

Taistelutovereiden tapaan The Pacificin tuotantoarvot ovat tapissa. Moninkertainen statistien ja tehosteiden määrä on mahdollistanut suuret taistelukohtaukset, joita käytetään kernaasti siihen pisteeseen saakka, etteivät ne enää erotu toisistaan. Taistelutovereissa yhteenotot ovat keskenään poikkeavia niin kuvauksellisesti kuin koreografisesti, minkä vuoksi ne nimenomaan toimivat myös omillaan. The Pacificin massiiviset linjat ovat täynnä räjähdyksiä, miehiä ja kaaosta, kuin yhtäjaksoista Pelastakaa sotamies Ryanin maihinnousukohtausta, mutta vailla minkäänlaista narratiivista rakennetta. Eri lokaatioita on liki mahdoton erottaa toisistaan, eikä lukuisista toimintakohtauksista jääkään lopulta mitään mieleenpainuvaa tilannetta. Entistä suuremman budjetin vuoksi sotakohtaukset ovat saaneet aiempaa merkittävämmän roolin sarjassa, mikä ei tässä tapauksessa ole lainkaan hyvä seuraus.

The Pacificilla on hieman epäkiitollinen asema seurata sisarsarjansa saamaa menestystä ja pyrkiä samaan tai jopa siitä yli. Rintaman siirtäminen kolutusta Euroopasta Tyyneenmereen on piristävä ratkaisu, mutta kaikin muun osin minisarja jättää hieman toivomisen varaa. Ennen kaikkea puolivillaiseksi jäävä, mutta ruutuaikaa paljon syövä kotiolojen käsittely heikentää emotionaalista vaikutusta hahmoihin, mikä johtaa myös muutamiin hieman irrallisiin yrityksiin potkia sarjaa eteenpäin. Toisekseen tuotantotiimi on jäänyt nousseen budjetin haltioihin, mikä näkyy kyllä massiivisemmissa toimintakohtauksissa, mutta oman uniikkiuden puutteessa. The Pacific on oma kokonaisuutensa, mitä ei pitäisi verrata tekijätiimin aiempaan Taistelutovereihin, mutta joka vääjäämättä sen varjossa joutuu kuitenkin olemaan.

Tekniikka
Tämän luokan julkaisuksi minisarjan kuvanlaatu on yksi järkyttävimmistä vastaan tulleista. Tarkkuus on erinomainen, jälkituotannossa haalistetut värit toistuvat hyvin, eikä mustan tasossakaan ole liioin moitittavaa. Lähiotoksissa julkaisu onkin kiitettävä. Kaikki vähänkään kauempana oleva kärsii sen sijaan todella pahoista pakkausartefakteista, mitkä runnovat kaikki yksityiskohdat liikkuvaksi mosaiikiksi. Ongelman vuoksi suurin osa kohtauksien taustoista väriseekin silmiä häiritsevästi sekä pahimmillaan tekee detaljeista epäselvää mössöä.

Dolby Digital 5.1 -ääniraita pelastaa onneksi kokemuksen nautinnoksi. Lähes jokainen jakso yltyy laajamittaiseksi sodaksi, joka toistetaan herkullisen dynaamisella miksauksella. Pommitukset jyrisyttävät alapäätä, kun taas sodan totaalinen kaaos levittäytyy luonnollisena ympäri kaiuttimia. Tilaäänet ylläpitävät aktiivisuutta myös seesteisempien kohtausten äärellä antaen tilan vaihtoehtoisesti Hans Zimmerin mahtipontiselle musiikille tai luonnon äänille. Tehosterikkaudesta huolimatta dialogi tulee esiin selkeästi.

Lisämateriaali
Jokainen jakso on mahdollista aloittaa Tom Hanksin juontamalla alustuksella, jossa myös sodassa olleet veteraanit kertovat mietteitään hieman Taistelutovereiden tyyliin. Miksi osuutta ei ole lisätty suoraan jaksoihin, vaan se pitää kunkin kohdalla valita erikseen valikon kautta, jää vain arvattavaksi. Veteraanien pohjustus jaksoihin tuo nimittäin valtavan emotionaalisen latauksen, mikä jää nyt monilta kokematta.

Profiles of the Pacific on reilu nelikymmenminuuttinen kokoelma henkilöprofiileja sodassa ja sarjassa nähdyistä merijalkaväen miehistä. Sotilaiden läheiset ja paikoin henkilöt itse kertovat lyhyesti kokemuksistaan ja ajastaan toisen maailmansodan näyttämöllä.

Noin kaksikymmenminuuttinen Making the Pacific keskittyy tuotantoon melko pintapuolisesti. Jaksojen ohjaajat kertovat lähinnä mietteitään jaksoihinsa vaaditusta työstä, kun taas näyttelijät toivovat pystyneensä kunnioittamaan sodan veteraaneja suorituksillaan.

Viimeinen Anatomy of the Pacific War on lyhyt katsaus Tyynenmeren näyttämön brutaaliudesta, etenkin japanilaisten osalta. Tekijät analysoivat vastapuolen mentaliteettia ja sen vaikutusta niin amerikkalaisiin sotilaisiin kuin sodan kulkuun yleisesti.

Yhteenveto
The Pacific levittää sotanäyttämön koskettamaan myös kotirintamalle ja irrottautuu enemmän kuvaamaan sodan psykologisia vaikutuksia myös tulilinjan ulkopuolella. Tästä syystä sama tiiviys, mikä löytyy Taistelutovereista, on kadonnut hieman katkonaisen kerronnan vuoksi. Isompi budjetti näkyy kuitenkin massiivisemmissa taistelukohtauksissa.