Elokuva:

Sotatilanne on aina omiaan tuomaan esiin ihmisen heikot, inhimilliset piirteet. Ei siis ole ihme, että varsin kyynisesti ihmisluontoon suhtautunut Stanley Kubrick ohjasi aikoinaan puhuttelevan sotaelokuvan Paths of Glory - Kunnian polut (1957). Sodanvastaiseksi elokuvaksi leimattu teos käsittelee ihmisen säälimätöntä petollisuutta itseään ja muita kohtaan ääriolosuhteissa. Asemasodan aikana, kun eteneminen on minimaalista ja selkeät voitot vähäisiä, suuntaa sotaisa ihminen tähtäimensä lähinnä olevaa kohti - vihollisella ja taistelutoverilla ei ole voiton näyttöä haettaessa juurikaan eroa.

Paths of Glory sijoittuu ensimmäisen maailmansodan Ranskan ja Saksan väliseen rintamasotaan. Eteneminen on lähes mitätöntä. Voitot lasketaan satoina metreinä, häviöt satoina tuhansina ihmishenkinä. Juhla-aterioita ja vuosikertaviinejä nautiskeleva johtoporras saa päähänsä vallata saksalaisten hallitseman Ant Hillin linnoituksen. Täysin mahdoton suunnitelma näyttää hyvältä ainoastaan kaunopuheisten kenraalien papereilla, joihin on laskettu tarkat prosentit kunkin hyökkäysvaiheen miestappioista. Tehtävä luovutetaan eversti Daxin (Kirk Douglas) miesten suoritettavaksi. Kaikkensa tehneet kenraalit eivät voi kuitenkaan luvata lisävahvistuksia - sodan ollessa tässä vaiheessa, tiedäthän.

Koko lailla absurdi tilanne kulminoituu kolmeen sotilaaseen, jotka eivät suostuneet - tai yksinkertaisesti pystyneet - jatkamaan täydeksi fiaskoksi muodostunuttu hyökkäystä. Täysin sattumanvaraisesti valitut kolme sotilasta joutuvat sotaoikeuteen pelkuruudesta, hyvinkin mahdollisena tuomiona teloitus. Siviilissä lakimiehen ammattia harjoittanut Dax ryhtyy sotilaidensa puolustajaksi, taistellen turhauttavaa taistelua sodan kylmää koneistoa vastaan. Dax huomaa pian, että sota on mitä otollisinta aikaa toteuttaa laittomuuksia, kylmäveristä kostoa ja säälimätöntä halveksuntaa ihmiselämää kohtaan.

Stanley Kubrickin Paths of Glory voidaan laskea miehen ensimmäiseksi mestariteoksen piirteitä uhkuvaksi elokuvaksi. Löytääpä se edelleenkin itsensä, monien vuosikymmenten jälkeen, ohjaajan arvostetuimpien elokuvien joukosta, usein jopa kärkipäästä. Eikä ihme, Kubrickin tapa käsitellä sotaa ja sen sisältämiä ristiriitoja oli valmistumisvuotenaan hyvinkin uskaliasta - jotain, mistä tuli myöhemmin kaiketi Kubrickin tavaramerkki. Elokuva joutui välittömästi Ranskassa kieltoon ja koki ensiesityksensä vasta vuonna 1975. Maailma on siis muuttunut paljon, mutta Kubrickin esittelemät ihmiskärsimykset ja heikkoluonteisten yksilöiden pelkurimaiset teot ovat edelleenkin nykypäivää.

Elokuvan pääroolissa nähtävä Kirk Douglas tekee loistavaa työtä, mutta onnistuu silti paikoitellen jäämään kerrassaan upeiden sivuroolien varjoon. Veteraaninäyttelijät Ralph Meeker ja Adolphe Menjou varastavat alati shown kaunopuheisesti artikuloivina juonittelijoina, joiden päämäärät kiiltävät ainoastaan kunniamerkkeinä rinnuksissa. Kubrick on tehnyt erinomaista työtä näyttelijöitä valitessaan, sillä näyttelijät ovat paitsi lahjakkaita, myös keskenään ristiriitaisia, erillisiä pelinappuloita sotakentällä. Ainoasta naisesiintymisestä vastasi Kubrickin tuleva vaimo Susanne Christian, jonka kanssa Kubrick vietti yhteiseloa aina vuoteen 1999, jolloin mestariohjaaja poistui keskuudestamme.

Paths of Glory on hieno elokuva, joka onnistuu miltei jokaisella osa-alueella. Se on loistavasti kirjoitettu, tarjoaa toimintaa ja jännitystä sekä mielenkiintoisen tutkielman sodan järjettömyydestä. Elokuvan joukkohyökkäykset ovat valmistumisvuoden huomioon ottaen erittäin vakuuttavasti toteutettuja. Saksalaisessa linnassa kuvatut sisäkohtaukset käyvät niin ikään malliesimerkkeinä upeista sommitelmista. Elokuva on kaikin puolin mielenkiintoinen katsaus ohjaajan vakuuttavista taidoista jo hänen uransa alkutaipaleella. Loppukohtauksessa nähtävää alleviivattua tunteellisuutta ei tosin ole sittemmin Kubrickin elokuvissa nähty.

Kuva:

Elokuvan kuva on tallennettu levylle alkuperäisellä 1.33:1-kuvasuhteella. 50-luvulla valmistuneeksi elokuvaksi kuva on hyvin laadukas, eikä pahoja vikoja juurikaan löydy. Siinä missä massiiviset ulkokohtaukset ovat paikoitellen hieman sumeita, ovat sisällä kuvatut kohtaukset jopa yllättävän tarkkoja ja miellyttävää seurattavaa. Kokonaisuudessaan DVD:n kuvanlaatu on vanhaksi mustavalkoelokuvaksi erittäin hyvää tasoa.

Ääni:

Kuten odottaa saattaa, ei alkuperäinen monoraita aivan kristallinkirkasta äänielämystä tarjoa. Kaikki vaadittava on kuitenkin kohdallaan. Taistelukohtausten räjähdykset ovat tietenkin hieman tunkkaisia ja jatkuvan luotisateen naputus voisi toki kuulostaa kirkkaammaltakin. Elokuvan kannalta tärkein äänilähde, dialogi, toistuu kuitenkin selkeästi, eikä häiritseviä ongelmia muutenkaan juuri esiinny.

Lisämateriaali:

Levyltä löytyy ainoastaan elokuvan teatteritraileri.

Yhteenveto:

Stanley Kubrickin Paths of Glory kuuluu edelleen sotaelokuvien eliittiin ja sen pioneerimainen rohkeus on ansainnut arvostuksensa. Huikeilla näyttelijäsuorituksilla höystetty sotadraama on riipaiseva kuvaus sodan aikaisesta järjettömyydestä, josta kärsivät konkreettisesti eniten nokkimisjärjestyksen pohjamudissa konttaavat rivisotilaat. Taidokkaasti ohjattu elokuva on teemaltaan yhä ajankohtainen, sekä elokuvataiteellisesti nautittava teos.

DVD on laadultaan melko vanhaksi elokuvaksi varsin hyvää tasoa. Siinä missä äänet ovat hieman kuluneet ajan hampaissa, on elokuvan kuva ilahduttavan tarkka ja miellyttävää katsella. R2 UK -julkaisu ei sisällä traileria enempää lisämateriaalia, mutta saman kohtalon ovat kokeneet R1- ja R4-alueen kiekotkin.