Elokuva
New Yorkissa äitinsä Sallyn (Catherine Keener) ja ketkun isäpuolensa Gabe Uglianon (Joe Pantoliano) kanssa asusteleva Percy Jackson (Logan Lerman) on melkein tavallinen teinipoika, joka kärsii niin lukihäiriöstä kuin ADHD:stäkin.

Vaan kun koulun reissupäivänä museossa sijaisopettaja käy ylle ja muutakin outoa sattuu, Percylle valkenee karu, mutta kiehtova totuus: Hän on veden jumala Poseidonin (Kevin McKidd) poika, ja Kreikan mytologiasta tutut tarinat ovat täyttä totta. Mystinen Olympos-vuori, joka sijaitseekin Empire State Buildingin kerroksessa 600, ja kaikki muutkin tarinoista tutut elementit, jumalat, hirviöt ja ikiaikainen taistelu hyvän ja pahan välillä ovat aivan arkea. Puoliksi ihmisen ja puoliksi Jumalan poikana Percy lähetetään muiden puoliveristen kanssa leirille oppimaan enemmän perimästään, mutta mutkia matkaan tuo pääjumala Zeukselta (Sean Bean) varastettu salama-ase, jonka katoamisesta poikaa syytetään.

Percy saa kymmenen päivää aikaa etsiä ja palauttaa tuon vaarallisen artefaktin, muuten syttyy sota, josta ensimmäisenä saa kovimman hinnan maksaa hänen Haadeksen (Steve Coogan) hallitsemaan alamaailmaan kaapattu äitinsä. Suojelijaksi Percylle tulee monitaitoinen satyyri Grover (Brandon T. Jackson) sekä tulitueksi Viisauden jumalatar Athenan (Melina Kanakaredes) tytär Annabeth (Alexandra Daddario).

Ohjaaja Chris Columbus on saanut maistaa menestyksen mettä jo aiemminkin, sillä ansioluettelosta löytyvät mm. Yksin kotona 1 ja 2 (1990, 1992), sekä Harry Potter -saagan aloittaneet kaksi ensimmäistä osaa (2001, 2002). Percy Jackson Salamavaras -elokuvan tapauksessa hän ei kuitenkaan löytöretkeilijäkaimansa tapaan löydä sen enempää uutta mannerta kuin aarrettakaan, sillä fantasiaseikkailu tukehtuu omaan näppäryyteensä ja päälle käyviin tehosteisiin.

Rick Riordanin viisiosaiseksi kasvaneen romaanisarjan ensimmäiseen osaan perustuvan on elokuvaksi sovittanut Craig Titley ja herra onkin kirjoittanut seikkailun efektiraskaaksi ähellykseksi, jossa yritetään tunkea aivan liikaa tavaraa aivan liian ahtaaseen rakoon. Myös päällekäyvä product placement, tuote-esittely, lyö kasvoille paatuneintakin fantasiadiggaria. Tarina olisi kaivannut ilmavuutta, ja Percy Jacksonille voikin odottaa samankaltaista staattista tulevaisuutta kuin parin vuoden takaiselle, megahitiksi veikatulle, mutta lippuluukuilla tylysti tyssänneelle Kultaiselle kompassille.

Seuraavaksi Hämähäkkimieheksikin veikkailtu Logan Lerman on pirtsakka, mutta auttamattoman valju ja karismaton sankari, jonka transparenttia olemusta yritetään alituiseen tehostella nasevilla lohkaisuilla, siinä sen kummemmin onnistumatta. Brandon T. Jacksonin kohtalona on olla hävettävän huonoja herjoja lohkova sidekick, eikä hommaa pelasta maneerinen Alexandra Daddariokaan.

Pieniin rooleihin Jumaliksi on hankittu nimekästä sakkia, mutta haaskoon siinäkin on pennit pistetty. Telkan symppiksestä Journeyman-sarjasta tuttu Kevin McKidd ei saa tarpeeksi tilaa ja Zeuksena muriseva Sean Bean jää vallan kulissiksi. Hottis Rosario Dawson saa aavistuksen särmää Persefoneensa, mutta ex-Bond Pierce Brosnan on kentaurin hahmossa lähinnä nolostuttava. Brittikoomikko Steve Coogan on kyllä mukiinmenevä manalan mahtimies Haades, kun taas Uma Thurman käärmetukkaisena Medusana aivan väärässä roolissa.

Christophe Beckin score on tuhannesti puhki kuultua persoonatonta paisuttelua, jonka jokainen omaperäisempi nyanssi jää jyrisevien ja pauhaavien ääniefektien alle. Kaiken lisäksi ohjaaja Columbuksella on ärsyttävä tapa alleviivata pointtejaan väkinäisesti mukaan ympätyillä biiseillä, joista hävettävimmin hyötykäytetään AC/DC:n Highway to Hellia.

Yhteenveto
Rahasammoksi ajatellun saagan ensimmäinen osa voi hyvinkin jäädä myös sarjan viimeiseksi, sillä sen verran velttoa ja tylsää elvistelyä särmätön seikkailu on.