Elokuva
Kun roomalaisten mahtiarmeija ja yksi sen päälliköistä, Corvus (Kiefer Sutherland), voitti keltit vuonna 62 jkr., etnisessä puhdistuksessa tapahtui yksi virhe: koko heimon teurastuksesta jäi henkiin yksi todistaja, pikkupoika Milo (Dylan Schombing). 17 vuotta myöhemmin, kun Corvus on jo senaattori, mutta vähintään yhtä ilkeä, itsekäs ja kiero kuin sotilasurallaankin, myös koston liekkien kärventämä Milo (Kit Harrington) on kasvanut miehen mittoihin. Nyt hän on ympäri maan tunnettu ja tappamisen taitava soturi, Keltiksi kutsuttu urhea gladiaattori. Kun näiden kahden vihollisen tiet vihdoin kohtaavat Rooman yltäkylläisessä provinssissa, Pompeijissa, välienselvittelyyn sekaantuu myös rikkaan ja arvovaltaisen Severuksen (Jared Harris) kaunis tytär Cassia (Emily Browning), johon kumpikin pukareista tuntee vetoa. Tulisen taustan lopulliselle yhteenotolle tarjoilee tulivuori Vesuvius, joka todistaa, että se suurin voima on luonnolla.

Ohjaaja/käsikirjoittaja Paul W.S. Anderson tunnetaan markkinahenkisenä elokuvantekijänä, jonka cv:ssä suurimmat nappulat on kerätty vaimo Milla Jovovichille työtä tarjoavilla Resident Evil -elokuvilla (2002-2012), jonka kuudes osa tunkee valkokankaille (tai suoraan dvd:lle) vuonna 2015. Efektivetoisista elokuvistaan tunnetun Andersonin listalta löytyy myös Alien vs. Predator -sarja. Miehen uusin, Pompeiji, kuvaus rakkaudesta ja kostosta massatuhon keskellä, lainaa aineksia liki jokaisesta miekka ja sandaali-seikkailusta, ja näistä eniten tietenkin Ridley Scottin eeppisestä Gladiaattorista (2000), joka kaikuu myös Andersonin iäisyydessä vahvoin kumahtein.

Tokihan Anderson osaa toimintakohtauksia koordinoida ja kankaalle levittyykin mahtipontinen ja hetkittäin väkivaltainen saaga taistelusta hyvän ja pahan välillä, jolle taustan tarjoaa yksi maailmanhistorian kuuluisimmista tulivuorenpurkauksista. Mutta aivan kuin pelkkä vulkaaninen toiminta ei olisi Andersonin efektiryhmälle riittänyt, järistyksen tueksi on uutettu myös lentäviä tulipalloja, muutama maanjäristys ja tsunami, joiden motivoimina tehosteryhmä on luonut videopelimäistä äksöniä, jonka digituho aiheuttaa liian nopeasti ähkyn. 3D tuo muutamiin tuhokuviin ärtsyä energiaa, mutta muuten nimen olisi kyllä voinut vaihtaa Pompeijin sijaan pompöösiksi.

Pompeijion suurin ongelma on sen höperössä ja kliseitä tulvivassa käsikirjoituksessa, jota ovat rustanneet Batchlerin pariskunta Janet Scott ja Lee, joiden tunnetuin tekele tähän menssä on suuresti odotettu, mutta camp-kalkkunaksi muodostunut Batman Forever (1995), Michael Robert Johnson (Sherlock Holmes, 2009) sekä tarinaa ilman kredittejä ja sen suurempaa jälkeä hionut Julian Fellowes (Downton Abbey). Tapahtumien ja tunnelman totaalinen haudanvakavuus aiheuttaa enemmänkin huvittuneisuutta. Vuorovaikutus kankaalta nähdyn ja katsomon välillä jää syntymättä, eikä kovia kokevista komeljanttareista voisi oikeastaan välittää yhtään vähempää.

Game of Thrones -sarjasta tuttu Kit Harrington kähisee ja pullistelee pääosassa ilman karismaa, eikä  Zack Snyderin Sucker Punchissa (2011) viimeksi isomman roolin saaneelle Emily Browningille ole jäänyt muuta tekemistä kuin näyttää nätiltä ja hätääntyneeltä. Pientä arvokkuutta kuviin tuovat Jared Harris Severuksena sekä Matrixeista tuttu Carrie Ann Moss tämän vaimona Aureliana. Kylmän ringin Adebisina ikuisesti muistettava Adewale Akinnuoye-Abgaje on Keltti-Milon gladiaattorikollega Atticus ja monien tv-sarjojen vakkarisivari Currie Graham Corvuksen ketale kätyri Bellator.

Vielä tänä vuonna yhdeksännen kautensa saavan tv:n hittisarjan 24 kiistaton moottori Jack Bauer, eli Kiefer Sutherland, nauttii selvästi roolistaan käärmeen sisäkalut omistavana roomalaisrunkkina, jonka luonteenpiirteistä tuntuu puuttuvan ainoastaan himo vammaisten kiusaamiseen ja pedofilia. Jos tarkoitus on ollut tehdä antagonisti Corvuksesta mahdollisimman vihattu hirviö, siinä tapauksessa sekä Anderson että Sutherland ovat onnistuneet erinomaisesti, tosin hahmon perkeleellisyys lipsuu monesti jo Musta kyymäisen komiikan puolelle.

Yhteenveto
Omaan mahtipontisuuteensa tukehtuva efektisirkus, jonka ikäraja tuntuu hätävarjelun liioittelulta, materiaalin kohderyhmä kun on ennen muuta mitä tahansa paukkuvaa innolla katselevat varhaisnuoret. Jos ei muuta, niin Pompeiji voittaa ainakin Vuoden pateettisin loppukuva -palkinnon.