Alkuperäinen nimi: 
Remember Me
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2010
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
13
Kesto: 
115
Remember Me
Jussi U. Pellonpää, Ke, 31/03/2010 - 00:00

Elokuva
New York, 2001. Tyler Hawkins (Robert Pattinson) on pahasisuinen ongelmanuori, jonka rajut tempaukset ja tyly auktoriteetteja halveksiva käytös aiheuttaa alituiseen murhetta Wall Streetin kuninkaana hääräilevälle isä Charlesille (Pierce Brosnan), joka pyörittää pörssiä World Trade Centerin korkeammista kerroksista. Ally Craig (Emilie de Ravin) kärsii järkyttävän verityön aiheuttamasta traumasta, jonka hän joutui kymmenen vuotta aiemmin todistamaan.

Kun Tyler hankkiutuu humalassa hankaluuksiin, hän joutuu vastatusten NYPD:n kovan, mutta reilun poliisikersantin Neil Craigin (Chris Cooper) kanssa, ja sen myötä yhä syvemmälle ongelmiin. Kostoiskuun Tylerille idean antaa kämppis Aidan (Tate Ellington), joka kertoo hänelle, että heidän koulukaverinsa Ally on juurikin tämän saman ikäviä tehneen poliisin tytär. Aidanin haasteesta Tyler päättää pokata tytön, ja kun tämä olisi täysin nuoren kapinallisen pauloissa, dumpata hänet kylmästi. Inha juoni lähtee menestyksekkäästi liikkeelle, mutta siinä vaiheessa Amor puuttuu peliin.

Remember Me on tv-maailmassa (mm. HBO:n sarjat Sex and the City, Six Feet Under, Sopranos) kasvaneen Allen Coulterin ensimmäisenä teatterielokuva, eikä loppujen lopuksi kovinkaan erikoinen. Tokihan parikymmentä vuotta kameran takana on opettanut Coulterille henkilöohjausta ja tilan hallintaa, mutta se mikä tässä tapauksessa mättää, tulee vallan muualta. Will Fettersin esikoisenaan rustaama käsikirjoitus on sekoitus liki jokaista mahdollista angstia ja ahdistuksen aihetta, joita romanttisissa nyyhkyrainoissa tupataan katsojalle tyrkyttämään, tosin sillä erotuksella, että syyskuuhun 2001 sijoittuvan finaalin Fetters viekin sitten jo yli. Kohtalon leikki ja sattumanvaraisuuden alleviivaaminen todellisella murhenäytelmällä ei tee yhtään hyvää siihen asti juuri ja juuri kasassa pysyneelle kokonaisuudelle. Fetters vääntää rautalangasta mallia vanhemmille, jotka eivät huomaa eivätkä puutu lastensa pahoinvointiin ajoissa, mutta samalla mies kirjoittaa kohtalon voimista, joita vastaan on alunperinkään turhaa alkaa vastaan taistelemaan. Remember Me:llä olisi kova hinku tulla 2000-luvun Love Storyksi (1970), mutta se ei pääse edes lähellä tätä nyyhkyleffojen legendaa.

Twilight -leffoilla maailman maineeseen noussut Robert Pattinson tekee kaikkensa, ettei näyttäisi vampyyri-Edwardilta, mutta ero tähän alter egoon on suhteellisen minimaallinen. Ei Tyler nyt sentään hehku auringossa, mutta kaikki muut tavaramerkit sänkinaamaisen Pattinsonin repertuaarista kyllä löytyvät. Alta muhkeiden kulmain mulkoilu, suupielestä dramaattisten asioiden artikulointi ja kehonkieli, joka on kuin James Deanilta lainattu, ovat kaikki niitä palikoita, joista tämä, tällä kertaa sentään myös hymyilevä, hurmuri on rakennettu. Ei vastaavana tuottajanakin elokuvassa toiminut Pattinson huono roolissaan ole, sillä harvemminhan ihminen epäonnistuu itsensä esittämisessä.

Lostista tuttu Emilie de Ravin on herkkäkasvoinen ja tarkkavaistoinen vastavoima Pattinsonin henkimällä pimeydelle, vaikka ei tyttö varsinaisesti valkokangasta tulee sytytäkään. Parhaat hahmotukset nähdään sivurooleissa, joissa aina varma Chris Cooper on karhea poliisi-isä, jolle oma perhe ja lain kirjain käyvät jatkuvaa taistelua paikasta perheen kaapin päällä. Pierce Brosnan väläyttää niin ikään kykyjään pörssimaailman kyynistämänä mahtimogulina, jolle oman pojan tuska ja hätä ovat kuulumattomia ääniä kassakoneiden kilinässä.
Lena Olin on Tylerin omilleen lähtenyt äiti ja lempeä Ruby Jerins pojan ymmärtäväinen pikkusisko Caroline.

Marcelo Zarvosin score on pienenpientä ja herkkää kilkuttelua, mollivoittoisia teemanpätkiä, jotka taustoittavat traagisuutta ja vääjäämättä lähestyvää kohtaloa. Aloituksesta, Opening, lähtien esitykset, mm. I Know You Can Hear Me, Angry Ride, Caroline ja Don`t Be A Stranger kuullostavat kaikki yhdeltä ja samalta, mutta isäntäelokuvastaan irrotettuna niiden välillä huomaa muutamia onnistuneen dramaattisiakin muutoksia. Zarvosin (mm. The Good Shepherd (2006), You Kill Me (2007), Winged Creatures (2008)) hiljaisen ja huomiota kaihtavan musiikin tehtävä onkin olla vain ja ainoastaan vinkkinä tunnetilojen vaihtumisesta niille, jotka eivät osaa lukea elokuvaa ilman ääntä.

Yhteenveto
Herkkiä hetkiä, suuria tunteita ja yksi tämän hetken suosituimmista miesnäyttelijöistä. Remember Me ei jää aivan ansioitta, mutta näitä teemoja voi käsitellä paremminkin ja ennen kaikkea ilman alleviivausta ja tympeää kontrastia hetkeen, jolloin maailma pysähtyi.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016