Elokuva:

Timo Koivusalon edellinen elokuva Kulkuri ja joutsen päättyi Martti Suosalon näyttelemän Repe Helismaan kuolinvuoteen. Samana vuonna julkaisi ensimmäisen levynsä hämeenlinnalainen Antti Hammarberg, jonka kansan syvät rivit tuntevat paremmin nimellä Irwin Goodman.

Ennen kuin Rentun ruusun tapahtumat etenevät Martti Suosalon antaumuksella näyttelemän Irwinin ensilevyyn ehtii elokuvaa kulua jo hyvän aikaa. Melkoisen osan elokuvan lyhyestä kestosta vie Irwinin ja Ilkka Koivulan tulkitseman Vexi Salmen koulupoikina viettämä vuosi Saksassa. Ilmeisesti tämä oli ainoa ohjaaja-käsikirjoittaja Koivusalon keksimä keino, jolla loisteliaan Esko Nikkarin tulkitsemalle rekkamiesten kuninkaalle Väiskille saatiin riittävästi tilaa tarinassa. Niinikään nimensä elokuvan mainosjulisteisiinkin saanut Pertti Koivula esiintyy vain pienessä, lähes cameomaisessa, roolissa elokuvan Saksanjaksossa.

Kun tarinassa lopulta päästään Irwinin levytysuraan lisätään tempoa melkoisesti ja hengästyttävällä vauhdilla paahdetaan läpi kultalevyt, vankilareissut, veropetokset ja henkilökohtaiset konkurssit. Kukaties elokuvasta olisi pitänyt tehdä puoli tuntia pidempi tai lyhentää tuntuvasti alkupuolen Saksa-episodia. Nyt tarinan painotus on mielestäni aivan väärissä asioissa tarinan painottuessa Salmi - Hammarberg kaksikon öykkäröintiin ja yhteistyössä Hymy -lehden kanssa luotujen skandaalien hehkuttamiseen. Mukaan on mahdutettu kutakuinkin kaikki Irwinin elämän keskeiset anekdootit, mutta tapahtumien yhteensitominen on jäänyt ohuehkoksi.

Yleisönsä elokuva on kuitenkin löytänyt, siitä kertonee se, että vuonna 2001 Rentun ruusu oli vuoden toiseksi katsotuin elokuva Suomessa.

DVD:kin epäilemättä tulee menemään kaupaksi, vaikka kyseessä on malliesimerkki huolimattomasti tehdystä julkaisusta. Rentun ruusu on yksi harvoja näkemäniäni DVD-levyjä, jossa varsinaisen elokuvan aikana ei soittimen aikanäyttö toimi ollenkaan. Niinikään levyltä löytyy tökeröin koskaan näkemän kaksikerroslevyn kerroksen vaihto. Vaihto ei tapahtu vain kesken lauseen, vaan kesken sanan, jonka loppu jää näinollen hämärän peittoon.

Kuva:

Kuva on anamorfinen, muttei häikäise mitenkään laadullaan sen enempää positiivisessa kuin negatiivisessa mielessä. Terävyydessä ja värientoistossa ei juuri huomauttamista ole, mutta kuvassa on havaittavissa jopa TV:llä katseltaessa ääriviivojen ylikorostumista, joten voin vain kuvitella miltä kuva näyttää tykillä katsottaessa.

Ääni:

DD 5.1 -ääniraita on niinikään keskinkertaista työtä. Musiikkikohtauksissa ääni kuulostaa ajoittain jopa hyvältä, mutta suomalaisten elokuvien perisynti, huonosti äänitetty dialogi, vaivaa tätäkin elokuvaa. Hetkittäin kaipasin elokuvaan jopa suomenkielistä tekstitystä saadakseni täysin selvää näyttelijöiden puheesta.

Lisämateriaali:

Lisämateriaalina on tarjolla elokuvan teatteritraileri sekä "musiikkivideo", joka on oikeastaan vain hieman pidennetty traileri, jossa elokuvasta poimittujen otosten taustalla soi Irwinin esittämä Vain elämää -biisi.

Mielenkiintoisinta oheismateriaalia edustaa 21-minuuttinen Vexi Salmen muistelutuokio hänen ja Irwinin yhteisistä vuosista. Näistä muisteluista nähdään katkelmia myös elokuvassa, mutta tämä taltiointi sisältää runsaasti elokuvasta pois jääneitä muisteluja. Sen verran mielenkiintoista Vexin jutustelu on, että ihmetellä täytyy miksei hän ole taltioinut elokuvaan kommenttiraitaa, kun kerrottavaa näyttää kuitenkin olevan runsaasti.

Yhteenveto:

Kyllähän tämä Suomen kansaan uppoaa siinä missä Tuttu juttu ja Irwinin laulutkin. Kriittisemmin DVD-levyihin suhtautuvaa harrastajaa tällaiset puolivillaisesti tehdyt julkaisut kuitenkin harmittavat.