Newyorkilainen, suoraviivaista kahden soinnun perusrokkia paahtava, The Ramones punnersi itsensä diskomusiikkiin ja progepimputteluun kyllästyneiden perinnetietoisten rockpiirien kulttibändiksi paljon ennen kuin englantilaiset, Malcolm McLarenin manageroiman Sex Pistolsin johdolla, keksivät punk-rockin. Tosin The Ramonesin kantavana teemana oli ennen kaikkea hauskanpito eikä saarnaaminen. Bändin biiseille ominaisia elementtejä olivat lyhyt kesto ja yksinkertaiset sanoitukset, joissa toistuivat helposti päähän jäävät hokemat. Kiiltävillä vaatteilla koreilevien 1970-luvun glam-popparien vastapainoksi, The Ramones omaksui univormukseen mustat nahkatakit ja repaleiset farkut. Sanomattakin on selvää, että jälkikasvunsa moraalisesta hyvinvoinnista huolestuneet vanhemmat ottivat yhtyeen silmätikukseen. Yhtä lailla on selvää, että mitä enemmän vanhemmat bändiä suomivat, sitä suurempi oli suksee nuorison keskuudessa.

Roger Cormanin rahoittaman Rock'n'Roll High School -elokuvan kannalta olikin tuolloin sangen suositun Cheap Trick -yhtyeen kieltäytyminen tarjotusta esiintymisestä elokuvassa loppujen lopuksi melkoinen onnenpotku. Kun muutama muukin nimekäs kokoonpano katsoi elokuvan ei-sopivaksi julkisuuskuvansa kannalta tarjottiin osaa lopulta The Ramones -yhtyeelle. Loppu onkin historiaa. The Ramones sai elokuvasta nostetta vahvassa nousukiidossa olleelle uralleen, ja Allan Arkushin ohjaamasta elokuvasta tuli eräs aikakautensa kulttiklassikoista. Se ei sinänsä ole ihme, sillä Rock'n'Roll High School on muutakin kuin The Ramones -yhtyeen 1,5-tuntinen musiikkivideo. Se on eräs kaikkien aikojen onnistuneimmista high school -komedioista, eräs kaikkien aikojen riehakkaimmista musikaaleista, eräs kaikkien aikojen rokkaavimmista kuvauksista 1970-luvun lopusta ja ennen kaikkea riemastuttavan hauskaa katsottavaa kerta toisensa jälkeen.

Halloweenista tutun P.J. Solesin näyttelemä Riff Randell on Vince Lombardi High Schoolin kruunamaton jälki-istuntokuningatar, joka ajautuu törmäyskurssille uuden rehtorin kanssa jo tämän ensimmäisenä työpäivänä. Evelyn Togar (Mary Woronow) on palkattu palauttamaan koulun rapautunut maine, ja sen Togar myös aikoo tehdä, aseinaan kuri ja järjestys. Togar on vakuuttunut, että nuorison rappeutumisen perimmäinen syy on rock-musiikissa, ja hän tekee kaikkensa kitkeäkseen kaiken rockiin viittavankin koulun alueelta. Elokuvasta löytyvät kaikki perinteisen teinikomedian henkilöhahmot vahvasti karrikoituna. Riff on henkeen ja vereen rock-mimmi, jonka elämän tarkoitus on kirjoittaa lauluja The Ramones -yhtyeelle. Hänen paras ystävänsä Kate Rambeau (Dey Young) on paksuja silmälaseja käyttävä ydinfyysikon alku, joka on salaa rakastunut koulun jalkapallojoukkueen tähteen, Tom Robertsiin (Vincent Van Patten), joka kuitenkin haaveilee treffeistä Riff Randellin kanssa. Ron Howardin veljen Clint Howardin näyttelemä Eaglebauer on täysin oma lukunsa: hän pyörittää koulun käymälätiloissa hyvin menestyvää treffipalvelua ja pystyy muutenkin järjestelemään oppilaiden asioita. Rehtori Togarin ykkösnyrkkeinä kurin palauttamisessa ovat koulun vähä-älyiset käytävävahdit Fritz Hansel & Fritz Gretel (Loren Lester & Daniel Davies).

Elokuvan juonessa ei ole mitään uutta, persoonallista tai ennennäkemätöntä, mutta tällä kerralla kokonaisuus on monin verroin enemmän kuin osiensa summa. Rehtori Togarin takavarikoitua Riffiltä ja Katelta suurella vaivalla hankitut liput The Ramones -yhtyeen konserttin, julistaa Riff sodan Togaria vastaan. Tässä sodassa ovat kaikki keinot sallittuja eikä mikään ole pyhää.

Elokuvassa on useita genren parhaimmistoon kuuluvia kohtauksia, joista mainittakoon esimerkiksi Jerry Zuckerin ideoima ja ohjaama huikea paperilennokkiepisodi sekä tietenkin The Ramones -yhtyeen hikinen konserttijakso kaikkine konserttisalin tapahtumineen ja hahmoineen. Unohtamatta suinkaan raakaa energiaa täynnä olevaa loppukohtausta, joka toteuttanee useimpien koululaisten salaisen haaveen.

Elokuvan näyttelijäsuoritukset ovat asiaankuuluvan jäykkiä, ja ylinäytteleminen paistaa vahvasti läpi useammastakin tulkinnasta, mutta tässä tapauksessa se on vain positiivista.

Rock'n'Roll High School kuvattiin kolmessa viikossa ja sen koko budjetti oli noin 300.000 dollaria, josta 20.000 dollaria upposi Roger Cormanin kartanon ikkunaremonttiin. The Ramones -yhtyeen palkkio kolmen viikon työstä oli vaivaiset 5.000 dollaria, josta 3.000 dollaria meni Dee Dee Ramonen yliannostuksen aiheuttamiin sairaalalaskuihin. Bändi joutuikin tekemään kuvausaikana ylimääräisiä keikkoja pystyäkseen maksamaan hotellilaskunsa Los Angelesissa.
 
Kuva
Takakannen lupauksista huolimatta kuva ei ole anamorfinen. Kuvasuhde on kuitenkin alkuperäinen 1.85:1. Kuva on pehmeähkö ja värit ovat enemmän tai vähemmän haalistuneet. 

Pääkuvaaja Dean Cundey on sittemmin ansioitunut hieman suuremman budjetin elokuvien kuvaajana (mm. Jurassic Park). Rock'n'Roll High Schoolin kohdalla hän on tehnyt ansiokasta työtä liki nollabudjetin elokuvan kuvauksen suhteen, ja elokuvasta löytyy useita mainioita visuaalisia oivalluksia.

Ääni
Stereoksi väitetty ääniraita kuulostaa kovasti keskikanavaan painottuvalta monoraidalta, mutta hetkittäin elokuvan musiikkikohtauksissa on havaittavissa jotakin hämärästi stereoerottelulta kuulostavaa. Elokuvan dialogi toistuu varsin selkeästi, mutta musiikkikohtauksissa ääniraita vaikuttaa jokseenkin ponnettomalta.

The Ramonesin lisäksi elokuvassa kuullaan asiayhteyteen sopivaa rock-musiikkia monien muidenkin artistien esittämänä.

Lisämateriaali
Traileri (2:10)
Huonolaatuisella kuvalla varustettu esittely paljastaa elokuvan juonen melkoisen tarkkaan.

Radio Spots (1:04)
Kaksi radiomainosta, kuvituksena on mustavalkoisia still-kuvia elokuvasta.

Roger Cormanin haastattelu (4:39)
Leonard Maltin haastattelee Cormania Rock'n'Roll High Schoolin tiimoilta. Haastattelu on tekstitetty samoilla kielillä kuin elokuva.

The Ramones konserttitallenne  (15:37 ; DD 2.0)
Los Angelesin Roxy-teatterissa 14.12.1978 elokuvan kuvausten yhteydessä taltioidun konserttitallenteen ääniraita. Tätä ääniraitaa ei käytetty elokuvassa, vaan elokuvassa esitetyt konserttikohtaukset jälkiäänitettiin. Kuvituksena on tuhruisia mustavalkoisia still-kuvia elokuvasta ja kuvauspaikalta.

Kommenttiraita
Äänessä ovat ohjaaja Allan Arkush, käsikirjoittaja Richard Whitley ja tuottaja Michael Finnell, joilla on kerrottavanaan runsaasti mielenkiintoista informaatiota Rock'n'Roll High Schoolin taustasta, Roger Cormanista ja elokuvan tekemisestä nopeasti ja pienellä budjetilla. Kommenttiraitaa ei ole tekstitetty.

Yhteenveto
Tämä julkaisu kuuluu yhdessä The Blues Brothers -DVD:n kanssa paitsi jokaisen svengaavan musiikin ystävän, myös anarkistiseen huumoriin mieltyneiden leffaharrastajien  elokuvahyllyyn. Pieni varoituksen sana lienee kuitenkin paikallaan: mikäli The Ramones on sinulle vain yksi äänekästä möykkää soittava yhtye satojen kaltaistensa joukossa ja olet luonteeltasi tiukkapipoinen tosikko on olemassa pieni mahdollisuus, ettei tämän elokuvan nerokkuus täysin avaudu. Se ei kuitenkaan ole elokuvan syy.