Alkuperäinen nimi: 
RocknRolla
Valmistusvuosi: 
2008
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
15
Kesto: 
115
RocknRolla
Jussi U. Pellonpää, Pe, 02/01/2009 - 00:00

Elokuva
Lontoo, nyt. Rahakkain rikollisuus ei ole enää huumausaineissa, ryöstöissä tai asebisneksessä, vaan kiinteistökaupoissa, ja tällä alalla ykkösenä häärii käärmeen sisuskaluilla varustettu gangsteri Lenny Cole (Tom Wilkinson). Kovalla kädellä imperiumiaan johtavalla Lennylla on taskussa jokainen grynderi, kaupungin arkkitehti ja lupatarkastaja, joten mitään ei Lontoon alueella rakenneta, pureta tai edes suunnitella ilman tämän kallista lupaa. Kun Venäjältä emigroitunut Uri Obomavich (Karel Roden) haluaa pykätä pystyyn stadionin, hän ottaa luonnollisestikin yhteyttä herra Coleen. Lahjukset Lennylle kulkevat Urin tilinhoitajan Stellan (Thandie Newton) kautta, joka kuitenkin vihjaisee rahaliikenteestä katutason operaattoreista koostuvan Wild Bunch -jengin kahdelle nokkamiehelle One Twolle (Gerard Butler) ja Mumblesille (Idris Elba), joilla on aina käyttöä muutamalle verottomalle irtomiljoonalle. Kun hommaan sekoitetaan vielä mystisesti kadonnut, onnea omistajalleen tuottava maalaus, täysin pääkoppansa polttanut rokkari Johnny Quid (Toby Kebbell), muutama hörhö rokkituottaja (Chris ”Ludacris” Bridges ja Jeremy Piven) sekä Lennyn ykkösnyrkki Archie (Mark Strong), ollaan syvällä Guy Ritchien maailmassa, missä mikään ei ole sitä miltä näyttää.

RocknRolla on suoraa sukua Guy Ritchien aiemmille konnakimaroille Puuta, heinää ja muutama vesiperä (Lock, Stock and Two Smoking Barrels, 1998) ja Snatch-Hävyttömät (Snatch, 2000), joita kaikkia yhdistää persoonallinen hahmogalleria, epileptisen vauhdikas editointi ja ennen kaikkea kerronnan muoto. Viihdyttävästi vino maailmakuva, jota Ritchie esittelee kuin parempaakin dokumenttia, käyttäen narraattoria ja jokaista mahdollista kuvakikkaa pysäytyskuvista hidastuksiin ja kuva-alan jakamiseen. Ritchien CV:ssä kummittelevat raastavan rasittava Madonna -vehiikkeli Haaksirikkoutuneet (Swept Away, 2002) ja kaikessa vakavuudessaan epäonnistunut konnakuvaelma Revolver (2005) eivät ole alkuunkaan samasta puusta, luusta ja verestä veistetty kuin edellä mainittu mainio trilogia.

Mistään pyörään verrattavasta uudesta keksinnöstä ei Rocknrollan tapauksessa suinkaan ole kyse, vaan sen vetovoima on aidonoloisissa hahmoissa, kaikessa mahdottomuudessaankin loogisissa käänteissä ja ennen kaikkea realistisen rehellisessä tekstissä. Paksu cockney-murteinen dialogi soljuu kuin raaka rock musaraidalla, ja RocknRollaa voikin pitää Guy Ritchien onnistuneena paluuna vanhaan, mutta omimpaan muotoonsa. Tapansa mukaan Ritchie myös paiskoo surutta lihamyllyynsä kenet tahansa viileistä veijareistaan, eikä yhdenkään pelurin tulevaisuudesta voi olla varma ennen verellä vedeltyjä kalkkiviivoja.

Ketkukavalkadi on miehitetty saarivaltion persoonallisimmilla naamoilla ja tehostettukin vielä muutamalla karismakarjulla rapakon takaa. Monipuolinen ja tyylilajit taitava Tom Wilkinson maalaa armottoman rujon kuvan omaan erinomaisuuteensa ihastuneesta pomomiehestä, joka ei luovu mistään ilman taistelua. Karismaattinen Gerry Butler jatkaa persoonallisten roolitöidensä sarjaa katunokkelana One Twona, saaden hyvää tulitukea käsikassaranaan viilettävältä Idris Elbalta. Lähinnä pikkurooleista tuttu Toby Kebbell yllättää positiivisesti mihin tahansa narkoottiseen pää edellä yhtyvänä Johnnyna ja samankaltaisen vaikutuksen tekee monien kuvien perusroisto Karel Roden määrättyyn pisteeseen asti henkevänä itägangsta Urina. Valheiden verkko -elokuvasta (Body of Lies, 2008) tuttu Mark Strong toimii koko sekamelskan selvittäjänä ja helpoimmillaankin umpisolmuisen tarinan kertojana hyvin arvosanoin hänkin. Jopa yleensä niin nirppanokkainen Thandie Newton saa tällä kertaa pidettyä maneerinsa siedettävällä tasolla.

Steve Islesin kontrolloima score on rujo ja raaka yhdistelmä kolmen soinnun autotallipunkkia ja juurevaa bluesia, joista jokainen esitys istuvat Ritchien katu-uskottavaan leffaan saumattomasti. Syvässä symbioosissa soivat niin Black Strobe (I`m A Man), The Clash (Bank Robber), Lou Reed (The Gun) kuin Antonio Fernandez (Negra Leono) ja lopputulos on yksi vuoden kovimmasta leffalätyistä, ehdottomasti.

Yhteenveto
RocknRolla on Guy Ritchieltä osuva ja raju paluu rentojen rikollisten rankkaan maailmaan.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 


Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016