Eletään 1800-luvun puoliväliä. Pieni Allarezin kaupunki Espanjassa elää alituisen pelon vallassa, koska sen asukkaita katoaa ja löytyy raadeltuina. Ihmiset uskovat syyllisiksi susia, mutta viranomaiset ovat täysin ymmällään. Uhreista löytyy nimittäin raatelun lisäksi haavoja puukoniskuista. Epäilykset ihmissudesta heräävät.

Alueella matkaava mysteerinen kauppamies Manuel Romasanta (Julian Sands) joutuu myös epäilyjen kohteeksi. Hän on sivistynyt naistenvalloittaja, mutta ulkokuoren alta jotain aivan muuta. Myös nuori ja kaunis Barbara (Elsa Pataky) ihailee häntä suuresti. Romasanta kuhertelee kuitenkin Barbaran siskon kanssa, jonka hän ottaakin yhdessä tämän tyttären kanssa mukaansa suurempiin kaupunkeihin. Matkalla nämä kaksi saavat kuitenkin kokea kovan kohtalon, kun Romasanta paljastaa todellisen luontonsa. Barbara saa kuitenkin kuulla miehen tekosista ja lähtee metsästämään tätä.

Ihmissusitarinat ovat olleet melko harvassa viime vuosina, joten Romasanta - the Werewolf Hunt on piristävää vaihtelua. Tarina ei käsittele täysin tavalliseen tapaan aihettaan, vaan katsojalle paljastellaan pikku hiljaa, onko Romasanta todella epäilyjen mukainen ihmissusi. Tarina perustuu tositapahtumiin, joka myös vaikuttaa elokuvan tyyliin kertoa tapahtumat. Ihmissusikohtauksilla ei siis mässäillä.

Ohjaaja Francisco Plaza ei valitettavasti saa kuljetettua tarinaa sen vaatimalla tehokkuudella. Lyhyestä pituudesta huolimatta elokuvan kerronta laahaa toisinaan. Ansioita on kuitenkin pakko myöntää varsin tyylikkäästä toteutuksesta. Plaza osaa luoda tyylikästä ja melko hillittyä jännitystä.

Elokuvan nimihenkilöä esittävä Sands näyttelee kovin eleettömästi. Tämä on harmillista, sillä hänen rooliinsa olisi tarvittu lisää rajuutta ja eläimellisyyttä. Toisaalta miehen charmi pelastaa myös huomattavasti. Näyttelytyöstä voisi antaa ruusuja ennemminkin naispääosaa esittävälle huippumalli Elsa Patakylle. Pataky yllättää todellisilla näyttelijäntaidoilla ja todistaa, ettei ole suotta saanut mahdollisuutta elokuvantekoon.

Romasanta - the Werewolf Hunt ei nouse kauhuelokuvien eliittiin, mutta se on kuitenkin useaa kilpakumppaniansa parempi. Goottilainen tyyli sopii elokuvalle varsin hyvin, ja se jääkin parhaiten mieleen. Rauhallisempaa kauhua etsivälle tätä voi varsin hyvin suositella.

Kuva

Anamorfinen (2.35:1) laajakuva on parempaa keskitasoa. Roskia ei ole havaittavissa, ja elokuvan pimeissä kohtauksissa musta ei muutu siniseksi, kuten valitettavan useassa julkaisussa on tapana. Elokuvan tyylistä on kiitettävä myös kuvaaja Javier G. Salmonestaa, jonka käyttämät kuvakulmat osuvat usein kuin nyrkki silmään. Itse jäin kuitenkin kaipaamaan hieman kalpeampaa, Tim Burtonin Sleepy Hollow –tyyppistä kuvaa.

Ääni

Dolby Digital 5.1 toistaa äänet melko kirkkaasti, mutta takakaiuttimet jäävät melko pitkälti käyttämättä. Mikel Salasin säveltämä jousipainotteinen musiikki on hyvin perinteistä musiikkia kauhuelokuvalle, mutta toimii todella hyvin. Itse asiassa musiikki kuuluu elokuvan parempiin puoliin.

Lisämateriaali

Elokuvan lisäksi levyltä löytyy lyhyt, noin viisi minuuttia kestävä Making of -osio. Siitä paistaa kuitenkin läpi selvästi, että se on tehty markkinoita varten, sillä sen haastattelupätkät ovat kovin lyhyitä ja varsinaista elokuvan tekemistä ei oikeastaan näytetä. Lähinnä pätkä on koostetta lisämateriaalina löydettävistä elokuvan trailerista ja lyhyistä haastatteluista. Haastatteluista paistaa selvästi läpi, että elokuva on vielä tekovaiheessa, ja kuten Julian Sands asian ilmaiseekin: ”Jos haluat kuulla minulta selvän mielipiteen, kysy uudestaan puolen vuoden päästä.”

Yhteenveto