Elokuva
Kaksi vuotta on kulunut siitä kun Carrie Bradshaw (Sarah Jessica Parker) sanoi tahdon ja sai siipakseen ökyporhon Kihon (Chris Noth). Nyt sähkö tuntuu kuitenkin jo suhteesta kadonneen ja yllätyksetön avioelo alkaa trenditietoista naista kovasti ahdistaa, mutta eipä ole helppoa Carrien kavereillakaan. Samantha (Kim Cattrall) kiemurtelee yliaktiivisen seksuaalisuutensa ja vaihdevuosien kiirastulessa, Mirandaa (Cynthia Nixon) rassaa seksistinen pomo ja Charlotte (Kristin Davis) on aivan pulassa kahden vähemmän ihanan tyttärensä kanssa.

Angstisen arjen ennen ydinräjähdystä katkaisee Samanthan saama tarjous, joka kuljettaa nelikon aina Abu Dhabiin saakka, paikkaan, jossa kaikki on eri tavalla kuin kotona Isossa omenassa. Seuraa satoja vaatteidenvaihtoja, kulttuurien kumea yhteentörmäys, karmea määrä kirkumista ja kikatusta, mutta myös hahmoja menneisyydestä, joiden kautta päästään punnitsemaan vallitsevan tilanteen todellista vakavuutta.

2008 ensimmäinen Sinkkuelämää-elokuva tahkosi siinä määrin tuohta (liki 400 miljoonaa dollaria), että jatko-osan ilmestyminen oli vain ajan kysymys. Ulkoisesti kaikki onkin aivan kuten pitää, kuvat kiiltelevät ja kaikki ovat kauniita, mutta nyt ohjaaja Michael Patrick Kingin käsikirjoitus muokkaakin ennen niin kivan omaperäisistä naisista umpineuroottisia opportunisteja, joista ei yksinkertaisesti enää kykene välittämään tarpeeksi. Estrogeenilla elävöitetty, episodimainen tuote-esittely, joka on aina ollut näkyvä osa koko Sinkkuelämää-saagaa, vyöryy tälläkin kertaa päälle hyökyaallon lailla tarjoten toki trenditietoiselle kohdeyleisölleen ilonkiljahduksia, oivalluksia ja rahanmenoa, mutta tavallisemmalta tallaajalta monet luomuksista lipuvat kaikessa koreudessaan auttamatta ohi.

Cynthia Nixon tekee kuitenkin oivan roolityön uran ja elämän ristiaallokossa keikkuvana Mirandana, jonka rinnalla Sarah Jessica Parkerin nirppistely ja Kristin Davisin silmien pyörittely tuntuvat tyystin turhilta tehokeinoilta.
Puumamainen Kim Cattrall varastaa shown libidonsa kanssa kaksintaistelevana Samanthana, vaikka muutama tälle kirjoitettu rietastelu ampuukin jo yli.

Miehenpuolet ovat samaa kaliiberia kuin sarjassakin, himokkaita härkiä, nössöjä aisankannattajia ja herkkiä homoja, mutta ketään heistä ei nosteta lähellekään sitä jalustaa, jolla nuoleskelevissa lähikuvissa viilettävät tähtidaamit korkkareineen kopistelevat. Haukotuttavin kikka on kertojaäänen käyttö, joka pahimmillaan selittää asioita kuin 3-vuotiaalle.

Yhteenveto
Pahimillaan vaivaannuttavan vanhoilla vitseillä laimeaksi lantrattu aavikkoahdistus kärsii seksikkään sihinän sijaan menopaussista, eikä sitä, kuten ei elämääkään, paranneta tarinan aukkoihin puristetuilla botox-ruiskeilla eikä varsinkaan silikonimaisella sympaattisuudella.