Elokuva:

En liene ainoa kotiteatteriharrastaja, joka boikotoi Egmont Entertainmentin pakkotekstitettyjä DVD -julkaisuja. En ole kuitenkaan aivan yhtä jyrkkä, kuin eräät harrastajat, vaan sorrun toisinaan ostamaan alennusmyynneistä myös näitä pakkotekstitettyjä kun hinta on riittävän edullinen. Tällä kertaa ostoskoriin päätyi muutamalla eurolla John Malkovichin ja Willem Dafoen tähdittämä vampyyritarina Shadow of the Vampire.

F.W. Murnaun Nosferatu kuuluu vielä kahdeksan vuosikymmentä valmistumisensa jälkeen tehokkaimpiin koskaan tehtyihin kauhuelokuviin. Elokuvan lähestymistapa aiheeseensa on hämmästyttävän realistinen, kuin kyseessä olisi dokumentti kuolemattomasta vampyyrista, Nosferatusta.

Murnaun elokuva on vuosikymmenten varrella inspiroinut lukemattomia yrittäjiä vaihtelevin tuloksin vampyyriaiheen pariin, mutta yllättäen vasta Steven Katz onnistui luomaan käsikirjoituksen, jossa aihetta tulkitaan täysin uudesta, suorastaan vallankumouksellisesta näkökulmasta. Ohjaajaksi löytyi jokseenkin tuntematon E. Elias Merhige ja tuottajan ominaisuudessa projektia valvoivat Jeff Levine ja paremmin näyttelijänä tunnettu Nicolas Cage.

On vuosi 1921, Saksan tunnetuin elokuvaohjaaja Friedrich Wilhelm Murnau haluaa tehdä elokuvan Bram Stokerin Drakulasta. Stokerin perikunta kieltäytyy kuitenkin antamasta kuvauslupaa. Murnau ei kuitenkaan lannistu, vaan jatkaa elokuvan tekoa. Hän vain muuttaa päähenkilön nimeä, Drakulan sijasta elokuvassa esiintyy Kreivi Orlock, Nosferatu.

Despoottista ohjaajasuurutta elokuvassa näyttelee John Malkovich perinpohjaisen vakuuttavasti. Elokuvan keskipisteenä on kuitenkin tunnistamattomaksi maskeeratun Willen Dafoen suorastaan hypnoottisesti tulkitsema Max Schreck, joka on sisäistänyt metodinäyttelemisen idean todella perinpohjaisesti. Schreck mm. esiintyy kuvaspaikalla vain rooliasussaan ja täydessä vampyyrimaskissa. Eikä koskaan päivänvalossa. Schreck on sisäistänyt myös osan kuvausryhmästä, mikä uhkaa paitsi viedä Murnaun hermot myös karkottaa elokuvan rahoittajat. Varsinkin kun selviää, että Murnau on luvannut Schreckille palkkioksi elokuvaroolistaan elokuvan naistähden Greta Schröderin (Catherine McCormack) verevän kaulan. Dafoe palkittiin roolisuorituksestaan täysin ansaitulla Oscar -ehdokkuudella.

Shadow of the Vampire tasapainoilee varsin onnistuneesti kauhuelokuvan ja parodian välimaastossa sortumatta liialliseen selittelyyn tai alleviivaamiseen. Ilahduttavaa on myös, että nykyisen mammuttitaudin aikakaudella elokuvaa ei ole lähdetty venyttämään liiaksi. Tarina jaksaa mainiosti kantaa elokuvan 87 -minuuttisen keston ajan.

Kuva:

Kuva on anamorfinen, muttei anna kuitenkaan aihetta mihinkään hurraahuutoihin. Kuvassa esiintyy jatkuvia pieniä häiriöitä ja kohinaa. Värientoistossa ei pahempaa huomauttamista ole. Sekaan upotetut mustavalkoiset katkelmat ovat asiaankuuluvan rakeisia ja kohinaisia näyttäen varsin autenttiselta 1920 -luvun materiaalilta

Ääni:

5.1 -kanavainen Dolby Digital ääniraita tekee tehtävänsä. Dialogi toistuu kristallinkirkkaasti eikä tilavaikutelmassakaan ole pahemmin valittamista. Dynamiikaa olisin ehkä ääniraidalta kaivannut hieman enemmän. Subwooferille tämä elokuva ei kovin paljoa purtavaa tarjoa.

Levyllä on myös kaksikanavainen Dolby Digital ääniraita ja jostain syystä oletusääniraitana on DD 2.0.

Lisämateriaali:

Oheismateriaalin puolesta tämä julkaisu on jokseenkin köyhä. Tarjolla on vain traileri ja neliminuuttinen elokuvan kulisseissa kuvattu haastattelukooste.

Kuten Egmont Entertainmentin tapauksessa valitettavan usein, tämä julkaisu on pakkotekstitetty pohjoismaisilla kielillä ja tekstityksessä käytetty fontti on totuttuun tapaan aivan liian suurta.

Yhteenveto:

Wanhojen vampyyrielokuvien ystävien kannattaa ehdottomasti tutustua tähän julkaisuun. Ainakin ale-hintaan tämä on hyvä ostos, vaikka pakkotekstityksiä periaatteesta vastustankin.

Aiheesta enemmän kiinnostuneiden kannattanee kuitenkin tutustua R1 -versioon, joka sisältää paitsi ohjaajan kommenttiraidan myös dts -ääniraidan.