Elokuva
Alle parikymppisen Ismo Alangon luotsaama Hassisen Kone nousi, jos nyt ei aivan yhdessä yössä, niin hyvin nopeasti kuitenkin 1980-luvun alussa suomalaisen uuden aallon musiikin eturiviin. Bändin omaperäiset musiikilliset oivallukset, synkällä pohjois-karjalaisella huumorilla ryyditetyt sanoitukset ja karismaattinen biisintekijä-laulaja Alanko raivasivat ryminällä tiensä myyntilistojen kärkeen ja kriitikoiden suosioon. Hassisen Koneen ura jäi kuitenkin varsin lyhyeksi ja kolmen loistavan LP:n jälkeen Alanko hajotti suositun yhtyeen, osittain bändin menestyksen synnyttämien paineiden takia. Alangon omien sanojen mukaan: "Meille tultiin sanomaan että ootte työ vitun kovia jätkiä. No me tuumittiin että ei kai me nyt niin vitun kovia olla, mutta aika kovia kuitenkin. Alko ahistaa. Ahistaa rajusti".

Tätä ahistusta helpottamaan Ismo Alanko perusti vuonna 1983 uuden kokoonpanon, johon tulivat musisoimaan mestarikitaristi Jukka Orma, rumpali Alf Forsman sekä bassoon nuori Jouko Hohko, joka yhtyettä perustettaessa ei osannut soittaa lainkaan bassoa. Bändin nimeksi tuli Sielun Veljet. Alusta alkaen Alangolle oli selvää, ettei kyseessä ollut Hassisen Kone osa 2, vaan täydellinen irtiotto Hassisen Koneen musiikillisesta ilmaisusta. Sielun Veljet pyrki tietoisesti välttämään helppoja ratkaisuja ja alkuaikojen keikoilla tavoitteena ei suinkaan ollut yleisön viihdyttäminen, pikemminkin päinvastoin. Jos bändi huomasi yleisön alkavan viihtyä tanssilattialla liian hyvin, saatettiin tempoa vaihtaa täydellisesti vaikka kesken biisin. Metodi osoittautui toimivaksi. Kun Hassisen Koneen keikat olivat järjestään olleet loppuunmyytyjä sai Sielun Veljet varsin pian, varsinkin suurempien kaupunkien ulkopuolella, soittaa lähes tyhjille saleille.

Alunperin Sielun Veljet oli tarkoitus jättää terapeuttiseksi keikkaorkesteriksi, koska edes Ismo Alanko ei uskonut bändin ilmaisun voivan toimia levytetyssä muodossa. Kaikesta huolimatta Veljien tuotantoa julkaistiin ensimmäisen kerran vinyylilevylle kaiverrettuna jo vuonna 1983 ja 1980-luvun aikana levyjä ilmestyi lukuisia ennen yhtyeen katoamista 1990-luvun alussa. Bändin jäsentenkin yllätykseksi yhtyeen levyt alkoivat löytää ostajia ja myös kokoonpanon hurmoshenkisyyttä lähenteleville keikoille ilmaantui fanaattista yleisöä, joista osa ei ollut kuullutkaan Hassisen Koneesta. Sielun Veljet olikin kautta uransa ennenkaikkea keikkabändi, jonka ilmaisu toimi täydellisesti vain livetilanteessa. Yhtyeen esiintymisiä leimasi ennennäkemätön yllätyksellisyys. Tuvantäysi levynjulkaisukeikkaa katsomaan saapunut Tavastian yleisö saattoi päästä seuraamaan bändin esittämää näytelmää Pienestä Punahilkasta ja Sudesta, rock-keikan sijasta, pienemmistä yllätyksistä puhumattakaan.

Sielun Veljet saavutti jonkun verran kulttimainetta myös Suomen rajojen ulkopuolella ja tätä pyrittiin hyödyntämään bändin sivuprojektilla L'Amourder, joka esitti tuttuja Siekkari-biisejä englanniksi käännettynä. L'Amourder teki muutamia yrityksiä Euroopan markkinoille murtautumiseksi, muttei kuitenkaan lyönyt itseään kunnolla läpi Suomen ulkopuolella. 1990-luvun alussa Sielun Veljet oli tehnyt tehtävänsä ja Ismo Alanko suuntasi tuoreiden haasteiden pariin uusien yhteiden kanssa, jättäen runsaasti innokkaita Siekkari-faneja muistelemaan uskomattomia keikkakokemuksia.

Vanhojen Siekkari-fanien riemuksi Poko Rekords julkaisi taannoin yli kolmen tunnin annoksen Sielun Veljiä DVD -muodossa. Levyn taltioinnit ovat peräisin vuosilta 1983-1991 ja koostuvat yhtyeen promovideoista, sekalaisesta livemateriaalista sekä muutamasta alun perin TV:lle tehdystä taltioinneista. Levy on jaettu neljään osaan:

Stagella sisältää 47 minuuttia promovideoita ja live-esiintymisiä vuosilta 1983 - 87.

Veljet - Kertomus Sielun Veljien maallisesta vaelluksesta on peräti 95-minuuttinen vuonna 1991 tehty dokumentti Sielun Veljistä. Tässä dokkarissa nähdään luonnollisesti myös runsaasti Veljien musiikillisia esityksiä höystettynä bändin jäsenten kommenteilla asiasta ja varsinkin asian vierestä.

Moscowitches on 23-minuuttinen, vuonna 1987 Moskovassa kuvattu livetaltiointi, jossa L'Amourder esittää tuttuja Siekkaribiisejä englanniksi häkeltyneelle neuvostoyleisölle. Paketin täydentää L'Amourderin maailmanvalloitusta tukemaan tehty 27-minuuttinen playback live vuodelta 1989.

Erityisesti osat Stagella ja Veljet nostavat vieläkin vanhan Siekkarifanin ihon kananlihalle vaikka taltioinnit todellisuudessa välittävätkin vain murto-osan siitä energiasta, joka yhtyeen keikoilla vallitsi. DVD:n täydentävä englanninkielinen materiaali ei ole musiikillisesti yhtään huonompaa, mutta osoittaa kuitenkin sen, että kaikkien asioiden kääntäminen ei vain ole mahdollista.

Kuva
Mukana on alunperin TV-käyttöön tehtyä kuvamateriaalia lähes vuosikymmenen ajalta, joten kovin korkeita odotuksia ei kuvanlaadulle kannata asettaa, varsinkin kun 194 minuuttia kuvaa on mahdutettu yhdelle DVD:n sivulle. Kuvamateriaalin ikä näkyykin armotta, mutta ei kuva kuitenkaan niin huono ole, että se pahemmin katselunautintoa haittaisi. Kuvasuhde on aito ja alkuperäinen 1.33:1 lukuunottamatta Toiset on luotuja kulkemaan -videota, jonka kuvasuhde on 1.78:1. Luonnollisestikaan kuva ei ole anamorfinen. Parhaimmillaan kuvanlaatu on kuitenkin varsin lähellä hyvää, joten kyllä tämän kanssa toimeen tulee.

Ääni
Äänipuolellekaan ei ole tehty mitään remasterointia joten tarjolla on alkuperäistä mono- ja stereoääntä jonka laatu vaihtelee välttävästä hyvään. Ääneen pätevät samat sanat kuin kuvaan: Kyllä tämän kanssa toimeen tulee, mutta liikoja ei kannata odottaa.

Mutta se mikä teknisessä vaikutelmassa hävitään tulee korkojen kanssa takaisin taiteellisessa tulkinnassa. DVD on täynnä toinen toistaan hienompia biisejä vakuuttavina tulkintoina.

Lisämateriaali
Levylle on tallennettu tekstimuodossa melkoisen kattava Sielun Veljien historiikki, lyhyet esittelyt muusikoista sekä bändin diskografia. Lisäksi mukana on muutaman kymmenen valokuvan kuvagalleria.

Mitään tekstityksiä levyllä ei ole vaikka eräissä biiseissä suomenkielinen tekstitys olisi enemmän kuin tervetullut sanojen ymmärtämiseksi.

Yhteenveto
Huolimatta kuvan- ja äänenlaatua koskevasta kritiikistä, voidaan tätä julkaisua pitää erittäin merkittävänä näytteenä legendaarisen yhtyeen urasta. Se ansaitseekin paikkansa jokaisen suomalaisen rock-musiikin ystävän hyllyssä.