Alkuperäinen nimi: 
Sinivalkoinen valhe
Lajityyppi: 
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2012
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Musiikki: 
Tuottaja: 
Ikäsuositus: 
7
Kesto: 
100
Sinivalkoinen valhe
Jussi U. Pellonpää, To, 04/10/2012 - 00:00

Elokuva
Ollaan vuodessa 2001, ja kaikki on valmista Suomen suurmestykselle Lahden MM-hiihtokisoissa. Maastohiihdon kaikki saavutukset kuitenkin mustattiin niin kansallisella, kuin kansainväliselläkin tasolla kun kuusi härmäläistä hiihtäjää jäi kiinni dopingista.

Ansioitunut dokumentaristi Arto Halonen on pelotta lähtenyt purkamaan salaisuuksien varjostamaa vyyhtiä, ja vaikkei Sinivalkoinen valhe täyttä totuutta vieläkään kansalle anna, se alleviivaa kiistämättä huippu-urheilun pimeän puolen ja suoritusten keinotekoisen parantamisen olevan, ei pelkästään täyttä totta, vaan myös arkipäivää nyt ja tulevaisuudessakin.

Menevän trillerin viittaan verhottu dokumentti etenee vauhdilla ja vaikka aikajanalla pompitaankin hektisesti, fokuksessa pysytään tiukasti. Vanhaa tv-materiaalia hyväksikäyttävä dokkari marssittaa valkokankaalle tuttuja ihmisiä tutuin kommentein, mutta uusia esilletuloja saadaan silti nirkoisesti, vaikka tapahtumista alkaa olla jo reippaasti aikaa. Hiihtoliiton omerta tuntuu painavan vielä tänäkin päivänä suut tiukasti suppuun, vaikka muutama uusikin faktaa näkee sentään päivänvalon.

Fiksusti Halonen ja käsikirjoittajakumppanit Jouni K. Kemppainen ja Kevin Frazier välttävät todisteettoman syyttelyn, vaan tukeutuvat tanakasti jo esitettyihin faktoihin niin, ettei tyhmemmältäkään sivakoitsijoita suitsuttavalta seuraajalta jää ymmättämättä valheiden ja peittelyn laajuus. Myötänolous luikuria änkyttäen laskevien entisten hiihtopomojen ja urheilijoita hoitaneiden lääkäreiden selitysten epäloogisuus ja selvät ristiriidat herättävät myös tahatonta komiikkaa, joka näkyy muutamissa kohdissa myös jatkuvien haastattelujen perumisten ja perääntymisten tuskastuttaman ohjaaja Halosen kasvoilla ironisena hymynä. Halosen läsnäolo istuttaa elokuvan tanakasti todellisuuteen, mutta teknisesti kokemus olisi ollut tehokkaampi ilman herran omaa ja paikoin varsin epäselvää kertojaääntä.

Yhtä aikaa niin surullinen kuin törkeäkin tapahtumaketju oli Halosen vankkumattomien todisteiden valossa alkanut jo vuosikymmeniä aiemmin, eikä hemosessiin ja epo-hormooniin keskittyneet hämärähommat ole millään voineet tapahtua ilman lajijohtajien tietämystä ja siunausta. Hiihtoliitto syytti kaikesta ainoastaan päävalmentajia Kari-Pekka Kyröä ja Jarmo Riskiä, suurimpien pamppujen, Esko Ahon ja Esa Klingan, suojautuessa kuin diplomaattisen koskemattomuuden taakse näiden vakuuttaessa läpinäkyvästi tietämättömyyttään. Homman systemaattisuudesta keertoo myös se, että ensimmäisenä kiinnin jäänyt hiihtäjä Jari Isometsä jopa lahjottiin miljoonalla markalla ottamaan syyt yksin niskoilleen, mutta muutamaa päivää myöhemmin tullut joukkokäry paljasti koko keikan laajuuden.

Uutta bensaa liekkeihin valaa myös painonnostossa vuoden 1968 Olympialaisissa kultaa voittaneen Kaarlo Kangasniemen lausunto kansaedustajaksi asti aktiiviuransa jälkeen nousseesta Juha Miedosta, jonka mukaan tämä ikipuhdas urheiluikoni olisi itsekin käyttänyt, aikanaan vielä toki sallittuja, vippaskonsteja parempien tulosten saavuttamiseksi. Mietaa on ehtinyt jo kieltämään kaikki väitteet muutamassakin suorassa tv-lähetyksessä, mutta kerran kylvetty epäilyksen siemen voi hyvinkin johtaa uuteen aluskasvustoon ja tuoda päivänvaloon aivan uudenlaisia alalajeja jo silkan farssin piirteitä saaneessa kehyskertomuksessa.

Lahden musta viikko leimasi aivan aiheesta urheilijat loppuiäkseen, vaikka Virpi Kuitunen, nykyisin Sarasvuo, tekikin todistetusti natikkana paluun laduille ja menestyikin mojovasti. Katasrofaalisen suuri häpeä, kuten vuonna 2001 Suomen hiihtoliiton puheenjohtaja Paavo M. Petäjä posket omppuina tapahtumia television suorassa lähetyksessä kuvasi, kulminoitui karmeimmin tietenkin sankariksi vuoden 1999 Ramsaun MM-kisoissa kohonneessa koko kansan suosikissa Mika Myllylässä, joka käryn jälkeen alkoholisoitui ja lopulta kuoli murtuneena miehenä heinäkuussa 2011. Myllylän ja Isometsän lisäksi karpaaseiksi kutsutuista mieshiihtäjistä Lahdessa kärysivät myös Janne Immonen ja Harri Kirvesniemi sekä naishiihtäjistä Kuitusen seurana Milla Jauho.

Yhteenveto
Urheilun kaksinaismoralismin armotta paljastava dokumentti on tanakka tietopaketti, ja samalla tuhti todistusaineisto siitä, ettei missään lajissa enää nykyään kyetä pärjäämään pelkästään luomuisin keinoin. Sitä mukaa kuin WADAn testit paranevat, joku proffa jossain päin maailmaa kehittelee jo hormooneille seuraavan evoluution astetta, joita ei kyetä tämän hetkisillä testeillä edes näkemään. Vieläkin jatkuva salailu ja avaintodistajien pakoilu saa katsomossa aikaan myös raivoa, ja toiveen, että edes jollain tapahtumat todistaneista henkilöistä olisi pokkaa tulla kertomaan koko totuus, ja täten putsata pöytä lopullisesti.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 


Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016