Elokuva
Kokonaisen vuosikymmenen on Hongkonilaisetsivä Bennie Chan (Jackie Chan) jahdannut mystistä rilkollispomoa Matadoria, jonka kontolla on myös Bennien entisen kollegan Yungin (Eric Tsang) kylmä kohtalo, joka ennen kuolemaansa vannotti Bennien pitämään huolen tyttärestään Samanthasta (Fan Bingbing). Nyt nuoreksi naiseksi kasvanut tyttö on pahan bisnesmies Victor Wongin (Winston Chao) ympyröissä, eikä Benniellä ole muuta mahdollisuutta rikkoa konnakehä, kuin löytää amerikkalainen huijari Connor Watts (Johnny Knoxville), jolla on omastakin takaa jo jahtaajia, tämän todistettua murhan ja vielä sutaistua venäläismafian nokkamiehen Diman (Mikhail Gorevoy) tyttären Natalyan (Sara Forsberg) paksuksi. Eripurainen kaksikko aloittaa vaivalloisen matkan Mongolian ja Gobin autiomaan kautta kohti Hongkongia, perässään virkavallan lisäksi kahden suuren syndikaatin hanslankarit.

Jo vuosikaudet uutta hittiä hakenut Renny Harlin sai, ainakin osittain, mitä tilasi, kun miehen uusin elokuva, Skiptrace, avasi Kiinassa huipputuloksella, ollen myös Jackie Chanin suurin hitti vuosikausiin. Harlin on aina osannut laittaa kuvat kulkemaan ja Skiptracenkin kohdalla muutamat toimintajaksot ovat hyvällä energialla koordinoituja, mutta mikään päälle liimattu gimmikki ei silti pysty peittämään sitä faktaa, että kyseessä on lopulta vain yksi uusi päivitys kuluneista buddy-komedioista. Huumoria väännetään laiskalla läpällä pääparin alati kasvavasta epäluottamuksesta ja massiivisista kulttuurieroista, vaikka pääpaino tohinassa onkin Chanin akrobaattisilla tappelukohtauksilla ja Knoxvillen koomisella kompuroinnilla.

Käsikirjoittajien Jay Longinon, BenDavid Grabinskin ja Wen-Chia Changin pitkään alkutuotantovaiheessa kiertänyt kohellus alkoi animaatiomies Sam Fellin (Virran viemää (2006), Desperon taru (2008), ParaNorman (2012)) ohjauksessa, jenkkinaamanaan Seann William Scott, mutta kuten niin usein ennenkin, asiat mutkistuvat venyessään, ja lopulta kohelluksen otti komentoonsa Harlin.

Jackie Chan on tehnyt jenkkiuransa eteen jo useita kimppakuvia paikallisten tähtien kanssa, esimerkkeinä nyt vaikka Shanghai Noon ja Shanghai Knights (2000 ja 2003), partnerinaan Owen Wilson sekä Rush Hourit (1998-2007) Chris Tuckerin kanssa. Siinä, missä jo 62-vuotiaan akrobaatin tapaturma-alttius on kasvanut, myös kovimpien stunttien taso on laskenut, mutta yhtä lailla yhä symppis kumiukko ottaa kuvauksissa osumaa kuten ennenkin, joista Chanin leffojen tapaan lopputekstien alla nähdään hymyilyttävän kivulias kavalkadi. Kimppa entisen Jackass -tähden, aina hassusti velmun Johnny Knoxvillen, kanssa ei synnytä yhtään todella klassista hetkeä, mutta paikoin parin pölötys ja synkka osuvat kyllä samalle viivastolle.

YuoTube-ilmiöstä Hollywoodiin levylaulajaksi ja näyttelijäksi sekunnissa Suomesta singahtanut Sara Forsberg ei paljoa tilaa saa, mutta voipa neiti nyt ainakin katsoa leffauransa virallisesti avatuksi. Honkkariveteraani Eric Tsang ja taiwanilainen pitkän linjan draamanäyttelijä Winston Chao tuovat kuviin autenttisuutta ja vapaapainipiireistä tuttu, uhkea Eve Torres ensimmäisessä oikeassa elokuvaroolissaan venäläisenä luunmurskaajana Dashana, sitä vääntöä, jota kokonaisuus olisi tarvinnut enemmänkin.

Yhteenveto
Helposti katseltava, mutta yhtä helposti unohdettava kertakäyttökuva.