Alkuperäinen nimi: 
Sons of Anarchy
Lajityyppi: 
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2008
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
15
Kesto: 
585
Sons of Anarchy: 1. kausi
J. Pikkarainen, La, 05/06/2010 - 00:00

Elokuva
Shield-sarjan parissa käsikirjoittajana, tuottajana sekä pienen roolin myös näyttelijänä vaikuttaneen Kurt Sutterin luoma draamasarja Sons of Anarchy siirtää pelin kokonaan lain nurjemmalle puolelle. Charmingin pikkukaupungissa toimivan prätkäkerhon Sons of Anarchy edesottamuksia kronikoiva sarja antaa hyvän kuvan moottoripyöräjengin sisäisestä maailmasta, jossa käsitteet kuten veljeys ja uskollisuus elävät edelleen vahvoina. Alkuperäisestä anarkistisesta ihanteesta laittomuuksiin ajautuneen kerhon tapahtumia tarkastellaan juuri isäksi tulleen Jaxin (Charlie Hunnam) kautta, mutta sarja antaa tilaa myös vakuuttavan laajalle ja hyvin kirjoitetulle henkilöhahmokirjolle.

Kurt Sutter käytti huomattavasti aikaa oikeiden kerholaisten parissa ennen sarjan varsinaista kirjoitustyötä. Pohjatyön perusteellisuuden ennen kaikkea tuntee. Hyvin näkymättömin elein ja liki varkain Sutter onnistuu työntämään katsojan laittomuuksien parissa puuhaavan moottoripyöräjengin sisäiseen maailmaan ja siihen mentaliteettiin, miltä tuntuu olla osa jengiä. Vaikka puuhat karkaavatkin lain väärälle puolelle, kauaksi peruskatsojan mukavuusalueelta, Sutter käyttää samaa oikeuttavaa tehokeinoa kuin Shield tai HBO:n hittisarja Sopranos: inhimillisyyttä. Ulkoisen kovan kuoren takana, kerhon pyhätössä, Sons of Anarchyn hahmot ovat tavallisia ihmisiä, joille kerho, perhe ja aatteen yhdistämät veljekset menevät kaiken muun edelle. Sarjan esittämät henkilöhahmot ovatkin vikoinensa aitoja ja moniulotteisia persoonia.

Kirjoitustyö nostaakin sarjan eittämättä nykytelevision mielenkiintoisimpien nimikkeiden joukkoon. Paitsi erinomaisesti käsikirjoitettujen henkilöhahmojen, myös ensimmäisen kauden kuvioista muodostuu kiehtova jännitysnäytelmä. Kauden perusajatus asettuu kerhon alkuperäisen idean ja nykyisen toiminnan ristiriitaan, vaikka jääkin todellisuudessa hivenen taka-alalle. Aivan sarjan alussa Jax löytää edesmenneen isänsä ja kerhon perustajan kirjoittaman päiväkirjan, mistä ilmenee ukon pettymys klubin nykyisestä suuntauksesta. Jaxista muodostuukin eräänlainen konservatiivinen idealisti, joka asettuu jatkuvasti uutta hallitusta ajavan Clayn (Ron Perlman) väkivaltaista linjaa vastaan ja joutuukin kyseenalaiseksi koko muun kerhon silmissä. Jaxin ja Clayn vastakkainasettelu toistuukin läpi kauden vähän turhankin selvänä hyvä-paha-akselilla, mutta Sutter osaa onneksi välttää suurimmat sudenkuopat kerronnallaan.

Kokonaisuudessaan ensimmäinen kausi jää tapahtumarikkaudestaan huolimatta lähinnä kymmenosaiseksi pohjustukseksi seuraavan kauden sisäisille ristiriidoille, mikä ei tosin ole huono asia. Sons of Anarchy keskittyy rauhassa esittelemään maailmansa ja hahmonsa, mutta ei suinkaan unohda tarvittavaa toiminnallista jännitettä. Lukuisat ongelmat liittyvät ennen kaikkea asekauppoihin, mitkä herättävät paitsi toisien jengien myös virkavallan mielenkiinnon, mutta myös roolihahmojen henkilökohtaisien dilemmojen pariin. Etenkin klubi vastaan perhe-elämä -fokusta käytetään laajalti hyödyksi niin henkilöhahmojen syventämiseen kuin dramaturgian luomiseenkin. Ensimmäinen kausi pitääkin katsojan jatkuvassa jännitteessä niin sisä- kuin ulkopuolelta kohdistuvien uhkien ristitulessa, eikä petaa helpotusta edes finaalissaan.

Sons of Anarchyn monipäiseen henkilögalleriaan on mahdoton syventyä sille oikeutta tekevällä panostuksella, sillä Sutter on yksinkertaisesti luonut tukuittain erinomaisesti kirjoitettuja hahmoja sivurooleista ja pitää kaiken ohella langat vielä siististi hallussaan. Alkuun hieman muusta kokoonpanosta poikkeava siloposkinen Charlie Hunnam tuntuu huonolta valinnalta, mutta onnistuu hyvin pian vakuuttamaan taidoillaan. Hahmon erilaisuutta muuhun jengiin voidaan selittää myös symbolisin elein ehkä alleviivauksenkin uhalla, jos näin tohtii asiaa miettiä. Näyttelijä saa kuitenkin hahmoonsa oikeanlaista särmää juuri tulleena isänä ja hulttiomaisena, joskin aavistuksen verran liian puhtoisena jengiläisenä.

Taattu yrmyleuka Ron Perlman petaa tonttinsa välittömästi karaktäärinä, jonka sanoilla on painoarvoa ja tarvittaessa uhkaavuutta ja jonka harteille kerhon ylläpito uskottavasti asettuu. Kuten sarjan muutkin henkilöhahmot, myös Claysta muodostuu kauden aikana moniulotteinen hahmo, jonka klubipersoona on tyystin eri kuin oman kodin seinien sisälle kätkeytyvä. Samoissa huoneissa asuu myös sarjan kolmas vahva persoona ja äijäenergian vastapainoksi kerhon "äitihahmo", Jaxin äiti ja Clayn nykyinen vaimo Gemma (Katey Sagal), jolla on kaikkien todellisten matriarkkojen tapaan näppinsä pelissä myös jengin toiminnassa. Perhettään viimeiseen saakka suojeleva Gemma ottaakin yhteen useaan otteeseen Jaxille lapsen synnyttäneen narkkariäiti Wendyn (Drea de Matteo) sekä pojan ex-heilan Taran (Maggie Siff) kanssa, joista varsinkin jälkimmäinen uskaltaa myös nousta kuningatarta vastaan.

Sarjan muissa rooleissa vaikuttavat pitkät urat sekä television että elokuvien parissa työskennelleet näyttelijät. Esiin nostettaessa Kim Coatesin sosiopaatti Tig nauttii kuva-alasta ja hauskuutuksista yhdessä Theo Rossin Juicen kanssa eniten. Sarjan komiikka onkin hurttia äijähuumoria, joka sopii yleistunnelmaan täydellisesti. Shield-sarjan faneille äärimmäisen hupaisa yllätys on Jay Karnes, jolle kirjoitetun agentin roolin täytyy olla suoranaista kettuilua Kurt Sutterilta hänen Dutch-roolihahmoaan kohtaan. Agentit tuntuvatkin edustavan sarjan eriskummallisimpia hahmoja, mikä näkyy televisiokasvo Ally Walkerin roolissa Sons of Anarchya jahtaavana June Stahlina. Ja kun kerran televisiolinjalle mentiin, niin Salaisista kansioista tuttu Mitch Pileggi tekee myös vakuuttavaa jälkeä vankilasta vapautuvana uusnatsi Darbyna, jolla on omat suunnitelmat Charmingin suhteen.

Miljöön suhteen Charming on erinomainen valinta Sons of Anarchyn tapahtumapaikaksi. Pieni kyläpahainen ja sen laittomat kapinalliset resonoi Amerikan villin lännen mentaliteettia sivistyksen laidalla olevana anarkismin viimeisenä tyyssijana. Sheriffien ja auringonlaskua vasten tehdyn maantiekruisailun luoma kuva moottoripyöräjengiläisistä moderneina lehmipoikina on tarkkaan haettu. Tätä teemaa haetaan myös sarjan akustisen kitaran ja kevyen country-rockin säestämällä musiikilla. Charmingin asukkaille Sons of Anarchy onkin vain toisenlaista sheriffitoimintaa, johon hopeasakaraisiin sonnustautuneilla poliiseilla ei yksinkertaisesti ole mahdollisuutta. Rajattu lokaatio tekee ainakin ensimmäisestä kaudesta sopivan pieneleistä ja uskottavaa toimintaa, mutta nähtäväksi jää muodostuuko siitä myös yksi sarjan riippakivistä tulevilla kausilla.

Tekniikka
1.781-kuva on laadukasta jälkeä. Yksityiskohtainen presentaatio saa tukea luonnolliselta värimaailmalta, mikä saa kokonaisuuden näyttämään hyvältä. Mustan taso on lähes kauttaaltaan balanssissa. Dolby Digital 5.1 -ääniraita käyttää tilan hyödyksi. Takakanavat ovat aktiivisessa käytössä etenkin ajelukohtauksissa, mutta saavat eloa myös elokuvan seesteisimpinäkin hetkinä. Matalia taajuuksia käytetään kitsaammin lähinnä kerronnasta johtuvien syiden vuoksi.

Lisämateriaali
Kommenttiraidoilla äänessä ovat parhaimmillaan liki koko klubi, mutta siitäkin huolimatta homma pysyy jokseenkin kasassa. Jaksoihin Pilot, The Pull ja The Revelator nauhoitetut supliikit ovat informatiivisesti julkaisun rikkainta antia käyden läpi niin jakso- kuin sarjakohtaisia teemoja ja tuotantoa sivuavia tapahtumia. Ennen kaikkea raidoilta paistaa läpi tekijäpoppoon kiinteys, sillä parhaimmillaan läppää lentää samaan tahtiin ja yhtä rankkana kuin itse sarjassa.

Vajaa kymmenminuuttinen Making of -dokumentti kannattaa jättää välistä, mikäli ensimmäinen kausi on näkemättä. Rajusti koko kauden juonikuviot läpikäyvä kooste on kestonsa vuoksi tosin vain pintaraapaisu aiheesta. Tiedonmuruset sarjan synnystä kuitataan muutamilla lauseilla, ja pikemminkin dokumentti vain kertaa ensimmäisen kauden tapahtumia ja teemoja.

Kestomäärältään samoissa minuuteissa pyörivät The Ink, The Bikes ja Casting of Sons of Anarchy hoitavat varsinaisen lisäsisällön viran, joskin vaihtelevin menestyksin. Koosteista ensimmäinen käsittelee sarjan tatuointien ja vaatteiden takana olevia ajatuksia, The Bikes hoitaa lasten kulkuvälineiden pikaruodinnan ja viimeinen läpikäy muutamin sanoin näyttelijävalintoihin päätymisiä.

Reilun puolen tunnin edestä löytyvät poistetut kohtaukset sekä noin kymmenminuuttisen verran pilalle menneitä kohtauksia kruunaavat julkaisun.

Yhteenveto
Sons of Anarchy vakuuttaa jo ensimmäisellä kaudella olevansa nykytelevision mielenkiintoisimpia sarjoja. Kurt Sutterin luoma moottoripyöräjengikroniikka on ennen kaikkea loistavasti kirjoitettujen ja näyteltyjen hahmojen vetämä show, jolle uskaltaa varovasti pedata oikein kultaista tulevaisuutta.

Kuvasuhde: 
1.78:1
Anamorfinen: 
Anamorfinen
Alkuperäiskieli: 
Levymäärä: 
4
Aluekoodi: 
Lisätietoa: 
Kiitokset arvostelukappaleesta FS Film Oy:lle.
Ääni: 
Dolby Digital 5.1
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016