Elokuva
Historioitsija Stephen E. Ambrosen samannimiseen kirjaan perustuva minisarja Taistelutoverit kertoo yhdysvaltalaisen laskuvarjokomppanian vaiheista toisessa maailmansodassa. Normandian maihinnousun aatosta käynnistyvä ja aina sodan päättymiseen saakka etenevä draamasarja jakautuu kymmenelle jaksolle, joissa seurataan E-komppanian miesten koettelemuksia läpi helvetillisen sodan. Japanin antautumisen myötä heinäkuun 10. päivänä vuonna 1945 miehet olivat olleet mukana Normandian maihinnousussa, Operaatio Kauppapuutarhassa, Ardennien taistelussa sekä valloittamassa Hitlerin Kotkanpesää. Vuonna 2001 valmistunut Taistelutoverit on heidän tarinansa.

Steven Spielbergin ja Tom Hanksin ideoima Taistelutoverit-filmatisointi jatkaa Pelastakaa sotamies Ryanin viitoittamaa tietä modernille sotaelokuvalle. Jälkituotannossa haaleaksi käsitellyt värisävyt antavat sarjalle miltei dokumentaarisen ilmeen, mikä korostuu entisestään käsivaralla kuvatun kameran johdosta. Tyylittely tehostaa erinomaisesti sarjan totuuspohjaista alkuperäislähdettä. Dokumentaarisuus ilmenee myös sarjan tavassa kuvata sotaa, jota ei glorifioida tai vaihtoehtoisesti silotella, vaan se näytetään sellaisenaan kuin se oikeasti on: brutaalina ja lohduttomana näyttämönä, joiden siimekseen joutuneet ihmiskohtalot luovat keskenään näkymättömät tunnesiteet, joita ulkopuolelle jääneet eivät voi koskaan kuvitellakaan ymmärtävänsä.

Taistelutoverit onnistuu kaappaamaan hitusen tuosta sodan nähneiden veteraanien luomasta yhtenäisyydentunteesta. Kymmenosainen draamasarja herättää reilun puolen vuosisadan takaisen suursodan ja sen synnyttämän tuskan, ilon, pelon ja urheuden niiden kokeneiden ihmisten kautta tavalla, johon harva genren elokuva tai sarja pystyy. E-komppanian miesten sodanaikaisen elämän kartoittava tarina vie katsojan mukaan näiden koulutusvaiheen Curraheeseen, jossa syntyvä tunneside katsojan ja henkilöiden välillä jatkuu läpi kuoleman laaksojen kohti kaukaisuudessa häämöttävää rauhaa. Hiljalleen hahmottuvien henkilöiden kautta katsoja luo omat siteensä miellyttävimpiin persooniin, joiden kokemat tuskat ja ilot heijastuvat myös katselijaan.

Katsojan synnyttämä tunneside sarjan näyttelijöitä kohtaan pohjaa pitkälti alkuperäislähteen ja veteraanien kunnioitukseen. Sarjaa varten haastateltujen sotaveteraanien kokemuksien avulla Taistelutoverit on pyritty saamaan mahdollisimman autenttiseksi näyttelijöistä lähtien. Verrattain tuntemattomista nimistä koostuva tähtisikermä on hyvin samankaltainen esikuviensa kanssa niin ulkonäöllisesti kuin olemukseltaan. Kukin näyttelijä on ottanut mukanaolonsa tuotannossa vakavasti ja veteraaneja kunnioittavalla asenteella, mikä näkyy ennen kaikkea itse kunkin suorituksessa ruudulla. Heikkoja lenkkejä ei miehityksestä löydy, vaikka Frendit-sarjasta tuttu David Schwimmer vaatii yhä hieman totuttelua vakavasti otettavana kouluttajana. Tämä johtuu tosin enemmänkin sitcomin valtaisasta maailmansuosiosta kuin varsinaisesta näyttelijänlahjojen puutteesta.

Kerronnallisesti Taistelutoverit löytää sopivan balanssin. Rauhallisimmista ja toiminnantäytteisistä episodeista koostuva sarja ottaa jaksokohtaiseen tarkasteluun yleensä yhden komppanian miehistä, jonka kautta tapahtumat aina kerrotaan. Tyylikeino toimii äärimmäisen hyvin syventäen paitsi jakson kohteena olevia henkilöitä myös edesauttaen sarjan pysymistä tuoreena ja alati vaihtelevana. Kerronnan voimakkuutta tehostaa entisestään fokuksen pysyminen tavallisissa rivimiehissä, jolloin näiden välinen yhtenäisyys pysyy särkymättömänä läpi kymmentuntisen minisarjan. Sodan suuret linjat kuullaan osana tuttua joukkoa ja niiden kauheudet koetaan täsmälleen samassa porukassa.

Täysin harha-askelmitta sarja ei kuitenkaan ole selvinnyt. Tarina yltyy ajoittain vähän liiankin sentimentaaliseksi kerronnassaan, eivätkä kaikki jaksot ole sisällöllisesti järin koherentteja tai pahimmillaan edes mielenkiintoisia – joskin makuasioistahan viimeisimmässä on vain kyse. Henkilöiden kautta tapahtuvan kerronnan lisäksi episodit on jaettu omiin teemoihinsa, jotka saattavat käsitellä asioita kuten pelkoa, täydennysmiehiä, murtumista tai sodan loppumista. Varsinaisia jaksoja edeltää komppanian eloonjääneiden veteraanien haastattelupätkät, mitkä määrittelevät usein tulevan painopisteen. Vaikkakin teemat on häivytetty miltei olemattomiksi osana kerrontaa, antaa tällainen jaottelu hieman keinotekoisen maun joihinkin jaksoihin. Esimerkiksi sarjan täydennysmiehiin ja pettymykseen pohjautuva neljäs jakso Replacements erottuu mielenkiintoisella tavalla kokonaisuudesta. Operaatio Kauppapuutarhan epäonnistumisen myötä henkilöiden reaktiot ovat lähes liioitellun ylivietyjä, vaikka jaksossa itsessään ei tapahdu mitään, mitä henkilöt eivät olisi ehtineet kokea jo reissunsa aikana.

Vastapainoksi Taistelutoverit onnistuu kuvaamaan sodan raadollisuuden ja sen vaikutuksen ihmismieleen vakuuttavasti. Puolivälin talviepisodit Bastogne ja Breaking Point ovat monellakin tapaa sarjan kohokohtia. Tähän saakka tutuiksi tulleista naamoista on alkanut välittämään, sotaa on nähty jo monella rintamalla ja väsymys sekä laskenut mieliala menetettyjen kavereiden vuoksi paljastuu kunkin kasvoilta. Ardennien metsien infernaaliset pommitukset ovat viimeinen pisara. Etenkin Breaking Point -jaksosta muodostuu sarjan kulminaatio, jonka jälkeen niin katsoja kuin sarjan henkilöhahmotkin tajuavat sodan vaatineen aivan liian suuren veron. Moraalin rippeillä taistelevien sotilaiden soisi jo näkevän rauhan – edes mielessään.

Massiivisella budjetilla tuotetussa Taistelutovereissa näkyy poltettu raha myös ruudulla. Autenttisuuteen on pyritty kaikessa varusteista lähtien. Samalla sijainnilla kuin Pelastakaa sotamies Ryan filmattu minisarja on yhdestä kuvauspaikasta huolimatta lokaatioiltaan monipuolinen. Lukuisissa toimintakohtauksissa ei ole säästelty kustannuksissa, ja tapahtumat vastaavatkin monilta osin Ryanin legendaarista maihinnousukohtausta. Kuvallisen silmäkarkin ohella audiopuoleen on panostettu esimerkillisen aktiivisesti, minkä vuoksi sotatantereet myös kuulostavat sellaisilta. Osansa Taistelutovereiden (ja Pelastakaa sotamies Ryanin) tunnelmasta kertoo se, ettei vielä vuosikymmentä myöhemminkään ole nähty yhtä vakuuttavaa kuvausta sodan audiovisuaalisesta ilmeestä.

Tekniikka
Taistelutoverit saa arvoisensa julkaisun teräväpiirron myötä. 1080p-formaattiin tallennettu 1.78:1-kuva on kaikin verroin ylivoimaisempi kuin aiempi DVD-siirto. Käytetyistä kameroista ja sarjan dokumentaarisesta ilmeestä johtuen rakeisuus kuuluu tarkoituksellisiin tehokeinoihin, ja vaivaavat täten myös blu-ray-julkaisua. Lähinnä vain heikommin valaistujen kohtauksien aikana silmiinpistäväksi nouseva rae heikentää yksityiskohtien erottelua, mutta tämän ohella 1080p-siirrossa ei ole moitteen sijaa.

Terävyys on ensiluokkaisella tasolla paljastaen useita ennennäkemättömiä detaljeja kuvassa. Värimaailma on entistä täyteläisempi, ja korostettu kontrasti on asteen verran iskevämpi. Tummemmat päät kärsivät ajoittain yllämainitusta rakeisuudesta, mutta ovat muuten syvyysvaikutelmaltaan virheettömiä.

Todellinen parannus uuden julkaisun myötä tulee äänimaailmaan. Muhkea DTS-HD MA 5.1 -ääniraita saa perustukset jytisemään. Äänten panorointi on erinomaisella tasolla. Tulitaisteluiden aikana luodit ja räjähdykset repivät kotiteatterista kaiken irti, eivätkä seesteisemmät kohtauksetkaan ole vailla surround-kanavia. LFE-kanava hönkii vakuuttavalla tenholla lisäpotkua sarjan lukuisiin räjähdyksiin ja tykistökeskityksiin. Puolivälin Ardenneille sijoittuva tuplajakso on matalien taajuuksien juhlaa.

Lisämateriaali
Julkaisun blu-ray-eksklusiivit ovat interaktiivinen kenttäopas In the Field with the Men of Easy Company ja veteraanien kuva kuvassa -kommenttiraita In the Words of Easy Company. Ensimmäinen on harvinaisen mitäänsanomaton ilmestys, jossa alalaitaan ilmestyy infopisteitä sisältävä aikajana. Tiedonmuruset käsittelevät lähinnä armeijasanastoa ja aina silloin tällöin kertoo Easy-komppanian miesten kohtaloista ja heidän edesottamuksistaan sodassa. Yhteistä teksteille on niiden lyhyys.

In the Words of Easy Company on astetta mielenkiintoisempi. Kohtauskohtainen kommenttiraita saattaa ajoittain jäädä odotuttamaan veteraanien puheenvuoroa, mutta aina kohdalle osuessaan heidän turinat ovat kuulemisen arvoiset. Sarjaa varten on ilmeisesti tehty varsin kattavat haastattelut eloonjääneiltä, sillä nähty kuvamateriaali on samanaikaisista pätkistä kuin sarjassa ja julkaisun dokumenteissa nähdyt. Siitä huolimatta kommenttiraidalla käydyt asiat ovat pääsääntöisesti täysin uutta kuunneltavaa.

We Stand Alone Together: Men of Easy Company (77:33) koostuu Easy-komppanian sotaveteraanien tarinoista toisen maailmansodan vaiheista. Sodanaikaista kuvamateriaalia ja veteraanien koskettavia kertomuksia sisältävä dokumentti välittää sodan vaatimat uhraukset ja rohkeuden paremmin kuin yksikään historiankirja.

Making of Band of Brothers (29:32) on astetta perinteisempi EPK-materiaali, jossa massiivisen tuotannon vaiheita käydään lävitse ja näyttelijät kertovat sodan raakuuksista. Markkinointi paistaa vähän turhankin selvästi, vaikka dokumentti tarjoaa paljon mielenkiintoisia anekdootteja.

Ron Livingstone’s Video Diary (56:05) on kieli poskessa tehty videomateriaali, jossa yksi näyttelijöistä kuvasi heidän koettelemuksiaan kymmenen päivää kestäneessä sotaleirissä. Pätkistä kuvastuu hyvin näyttelijöiden välille syntyvä side, joka näkyy myös elokuvassa.

Lopuksi vanhoista tutuista lisämateriaaleista löytyy vielä Normandian maihinnousun juhlapäivänä esitetystä Taistelutoverit-ennakosta kooste (3:01), jossa kuvamateriaalin lisäksi näyttelijät ja veteraanit kertovat hieman tunnelmistaan.

Yhteenveto
Taistelutoverit on kymmenosainen minisarja E-komppanian miesten kohtaloista toisessa maailmansodassa. Valtavalla budjetilla tuotettu ja historiallisesti tarkka, joskin taiteellisia vapauksia ottanut, näkemys on modernin sotaelokuvan hienoimpia teoksia.