Alkuperäinen nimi: 
Bullet to Beijing
Valmistusvuosi: 
1995
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Näyttelijät: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
3
Kesto: 
100
Tappavaa menoa Pekingissä
Vesa Jalkanen, Ma, 20/03/2006 - 00:00

Elokuva
Elokuva on arvosteltu osana The Ultimate Harry Palmer Box -pakettia. Pakettiin kuuluvat elokuvat Salaisen agentin kansio (1965), Tappavaa menoa Pekingissä (1995) ja Pietarin keskiyö (1996).

Len Deighton kirjoitti 1960-luvulla useita vakoojanovelleja, joissa seikkaili kansanomainen ja maanläheinen nimetön agentti. James Bondin menestyessä niin kirjallisessa formaatissa kuin valkokankaallakin sai myös elokuvasovituksissa Harry Palmeriksi ristitty, kokkaamisesta ja naisista pitävä supervakooja mahdollisuutensa näyttää kykynsä elokuvateattereiden suurilla kankailla. Alkuperäiset Harry Palmer –elokuvat, ja etenkin pienellä budjetilla tehty debyytti Salaisen agentin kansio (The Ipcress File), olivat hitaasti eteneviä psykologisia trillereitä. Tarkoitus oli tarjota ylelliseen elämään tottuneelle James Bondille maanläheisempi ja karskimpi vastine. Tavallaan Palmer-elokuvat muistuttivat kuitenkin aikakautensa 007-leffoja. Michael Cainen tulkitsema Harry Palmer on pitkälti Sean Conneryn esittämän karun ja kovaotteisen James Bondin kaltainen hahmo. Harry Palmer jäi kuitenkin tuplanolla-tunnusta kantavan kollegansa varjoon, ja maksavan yleisön puuttuessa Palmerin elokuvasarja loppui alkuunsa vain kolmen tuotetun filmin jälkeen.

Michael Caine palasi Harry Palmerin rooliin vanhoilla päivillään, kun sarjaan tehtiin 1990-luvulla kaksi uutta elokuvaa, joita ei koskaan nähty teattereissa. Niiden joutuminen suoraan videojulkaisuun kertonee jo paljon kyseisten leffojen laadusta. Vuonna 1995 valmistunut Tappavaa menoa Pekingissä (Bullet To Beijing) on sarjatyönä tehdyistä leffoista ensimmäinen. Elokuvaa kaupataan Len Deightonin nimellä, vaikka kirjailija ei ollutkaan missään tekemisissä sen kanssa. Ainoastaan tarinan päähenkilö pohjautuu kirjailijan luomaan hahmoon. Myös uusi filmatisointi voidaan nähdä James Bond –tarinoiden varioivana allegoriana. Uutta aikakautta kuvaa sukupolvenvaihdos alkuperäisen James Bondin esittäjän Sean Conneryn pojan Jason Conneryn astuessa moderniin kansainväliseen vakoilubisnekseen. Valitettavasti moderniin aikakauteen siirtyminen ei onnistunut kovinkaan hyvin, ja Palmer on menettänyt valtaosan alkuperäisestä viehätysvoimastaan. Tilalle on tullut teennäisiä, näennäisen nokkelia yrityksiä juoksuttaa katsojan mielikuvitusta harhaan surkuhupaisilla juonenkäänteillä ja gageilla.

Eläkeikää lähentelevän Harry Palmerin palveluksiakaan ei enää tarvita suurvaltojen välisten poliittisten voimasuhteiden muututtua radikaalisti sitten 1960-luvun. Salaisen palvelun syrjään siirtämä Palmer saa kuitenkin piakkoin työtarjouksen varsin yllättävältä taholta. Venäläinen miljonääri Alex (Michael Gambon) vihjailee varastetusta biologisesta aseesta, joka vääriin käsiin joutuessaan saattaisi uhata maailmanrauhaa. Jäljet johtavat Pekingiin, missä ase on tarkoitus myydä eniten tarjoavalle. Palmer joutuu siis nousemaan Kiinaan matkaavaan Siperian junaan. Matka on pitkä ja kivinen, joten suurimman osan elokuvan kestosta sankarimme seikkailee Venäjän maaperällä. Palmerin apuna vaarallisella matkalla on Nick (Jason Connery) ja Natasha (Mia Sara).

Näyttelijöillä ei kerta kaikkiaan ole pienintäkään mahdollisuutta luoda hahmoistaan missään mielessä kiinnostavia. Yleensä karismaattinen Michael Cainekaan ei onnistu tekemään yleistä patsastelua ja edestakaisin säntäilyä parempaa työtä. Muut keskeisissä rooleissa olevat, Jason Connery mukaan lukien, ovat vieläkin heikompia. Hahmot jäävät paperinukkeakin ohuemmiksi karikatyyreiksi, joiden suoltama typerryttävä dialogi olisi liian kulunutta jopa klisee-kokoelmaankin. Tarina on kaikessa yksinkertaisuudessaan kertakaikkisen typerryttävä, eikä onnistu pitämään sisällään yhtä ainutta elementtiä, jota rehellisesti voisi kutsua omaperäiseksi tai edes yllättäväksi. Alkuperäisiin, 1960-luvulla tehtyihin Palmer-leffoihin verrattuna Tappavaa menoa Pekingissä on nopeampitempoinen ja tapahtumarikkaampi, joten se saattaa miellyttää enemmän moderniin nopeatempoiseen rytmitykseen mieltyneitä. Nykyaikaiseksi ei elokuvaa kuitenkaan voi sanoa edes 1990-luvun kriteerien mukaan, ja filmi muistuttaakin enemmän halpahintaista, rahat-pois –mentaliteetilla tehtyä televisioelokuvaa kuin oikeaa valkokankaille suunnattua tuotantoa.

Kuva
Vanhanmallisen television malliseksi ahdettu kuva (1.33:1) on karua katsottavaa. Värit ovat hailakat ja varsinkin hämärämmissä kohtauksissa tummat sävyt puuroutuvat ikävästi. Epätarkassa kuvassa on luvattoman paljon kohinaa ja pakkauksesta johtuvia artifakteja, joten yksityiskohtia ei juurikaan ole nähtävissä. 

Ääni
Dolby Digital -ääni on perustavaraa, jossa stereofonista erottelua ei sanottavammin kuulu. Dialogi on sinällään selkeästi ymmärrettävä, mutta ääniefektit eivät tarjoa erityistä kuuntelukokemusta.

Lisämateriaali
Mukana on ainoastaan elokuvan traileri.

Yhteenveto
Tappavaa menoa Pekingissä on nopeasti kyhätty yritys herättää henkiin 1960-luvulla pirteän originaaleissa vakoilutrillereissä nähty brittiläinen vakoojahahmo Harry Palmer. Valitettavasti sen enempää käsikirjoitukseen kuin näyttelijäsuorituksiinkaan ei panostettu riittävästi, joten lopputulos on  vastenmielisen puolivillainen kyhäelmä. DVD on samaa heikkoa laatua kuin muutkin The Ultimate Harry Palmer Boksin levyt.

Kuvasuhde: 
1.33:1
Alkuperäiskieli: 
Levymäärä: 
1
Aluekoodi: 
Lisätietoa: 
Kiitokset Future Filmille arvostelukappaleesta.
Ääni: 
Dolby Digital 2.0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016