Alkuperäinen nimi: 
Theon talo
Lajityyppi: 
Valmistusvuosi: 
2014
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Tuottaja: 
Kesto: 
108
Theon talo
Jussi U. Pellonpää, Ke, 18/02/2015 - 00:00

Elokuva
Syksy Brandenburgissa Saksassa vuonna 1993. Ahdistunut arkkitehti Theo Kaarlo Kaski (Hannu-Pekka Björkman) asuu täysihoitolassa ja kirjoittaa kirjettä puolen vuosisataa aiemmin vain kerran tapaamalleen Claralle. Theo tilittää syyllisyyttään ja kokee suurta katumusta teoistaan 1070-lukulaisessa kaupunkisuunnittelussa, jonka seurauksena tuhansia kauniita mijöitä tuhottiin tehokkaan uusiorakentamisen myötä ja korvattiin betonilähiöillä. Ainoina kumppaneinaan linnamaisessa hoitolassa on mykkä, nimetön piika (Elsa Salonen) ja kuollutta vaimoaan kaipaileva ja selloa soittava runosieluinen puutarhuri herra Klein (Boris Konezcny). Kun Theon entinen yhtiökumppani Asko Vincent Martikainen (Ville Virtanen) saapuu vuosien jälkeen, herää keskustelu vastuusta ja moraalista, samalla kun Theo alkaa vielä kerran piirtämään unelmiensa rakennusta, mutta ei vain itselleen, vaan myös Claralle.

Dokumentaristi ja multitaiteilija Rax Rinnekankaan Theon talo on tekijänsä näköinen elokuva. Se peräänkuuluttaa ihmisen vastuuta ympäristöstä, tämän muokatessa maisemaa aina ajan hengen mukaisesti, välittämättä yhteydestä luontoon ja jo luotuun. Rinnekangas on selvästi syvästi tuohtunut aikanaan suunnitelluista ja rakennetuista betonilähiöistä, joita Suomestakin löytyy yhä yllin kyllin, jotka jyräsivät alkuperäisen arkitehtuurin pittoreskit pytingit ja pihat puskutraktorein uuden tehokkaan kaupunkisuunnittelun tieltä. Samalla Theon talo alleviivaa sitä olettamusta, että etiikka ja estetiikka ovat elämän elintärkeitä alkuaineita, jotka ainoina mahdollistavat tasapainoisen ja harmonisen rinnakkaiselon luonnon ikiaikaisen arkkitehtuurin kanssa. Rinnekankaan elokuvat ovat uniikkeja esityksiä, syvällisiä pohdiskelevia ja runollisuuteen pyrkiviä, joiden verrokkeja ei Suomesta muita lyödy. Ei liene silti silkkaa sattumaa, että Theon talon päähenkilöiden nimet Vincent ja Theo olivat myös kuuluisalle taidemaalarille van Goghille ja tämän veljelle kasteessa annetut.

Elokuva pohjaa HooPee Björkmanin hallittuun läsnäoloon ja monologiin, joka kuljettaa katsojaa läpi menneiden aikojen aina askeleen kohti tulevaisuutta. Kaiken taustalla kulkee tutut teemat Rinnekankaan kolmesta aiemmasta fiktiosta (Matka Edeniin (2011), Veden peili (2012) ja Luciferin viimeinen elämä (2013)), jotka kaikki käsittelevät eri tavoin syyllisyyttä, häpeää, anteeksiantoa ja sovitusta. Pohjapiirustuksiltaan Theon talo muistuttaa monin tavoin eurooppalaista taide-elokuvaa niin hyvässä kuin pahassakin. Pekka Uotilan kamera liikkuu hitaasti, otot ovat pitkiä ja niitä venytetään keinotekoisesti hidastuksilla, värimaailman vaihdellessa kylmän sinisestä lämpimän ruskeaan. Rinnekankaan pitkäaikaisen yhteistyökumppanin Pascal Gaignen melankoliset sävellykset ja ohjaajan kirjoittamat, mutta englanniksi käännettyinä oudon pakotetuilta kuullostavat sanoitukset toimivat Theon narraation ohella elokuvan kertojana.

Kaikesta päällekäyvästä taiteellisuudesta ja korkealentoisuudestaan huolimatta kokonaisuus onnistuu silti tavoittamaan jotain myös katsojan sisältä, josta suurimman kiitoksen ansaitsee nimihenkilöä esittävä HooPee Björkman. Hän on niin hyvä näyttelijä, että saa pelkällä läsnäolollaankin seisahtuneen ilmapiirin sähköistettyä. Pitkät tuijottelujaksot ja sisäinen kerronta luovat aivan oman maailmansa, jonka sisään katsoja kietoutuu kuin varkain, huomaten yllättäen olevansakin kiinnostunut siitä, minne tie Theon vie. Ville Virtanen tuo metaforia tulvivaan pysähtyneisyyteen rosoa ja energiaa, Boris Konezcny arkkitehtuurisiin keskusteluihin mukaan myös ihmisen, kun taas Elsa Salosen näyttelemän sanattoman piian motiivit paikalla oloon jäävät hyvinkin viittellisiksi. Niina Koponen on takaumissa Theon ja Vincentin arkkitehtitoimiston sihteeri Inkeri ja Milka Ahlroth mystinen Clara aikuisena.

Yhteenveto
Rax Rinnekankaan universumi on uniikki ja vieras, mutta vierailu siellä, omalla vastuulla, on kuitenkin oudolla tavalla palkitsevakin. Jos ei muuta, niin ainakin Theon talo on erinomainen elokuva baskeripäisille kulttureilleille, jotka voivat vatvoa sen omaperäisyyttä vaikka muutamankin punkkupullon tuhoten.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016