Ääretön lumilakeus ja yksinäinen henkensä edestä pakeneva koira, jota kaksi hurjistunutta norjalaistutkijaa ajaa helikopterilla takaa tappoaikein. Kaiken tämän yläpuolella Ennio Morriconen uhkaavaa tunnelmaa henkivä musiikki. John Carpenterin ohjaaman The Thing -elokuvan alkukohtaus kuuluu leffahistorian muistetuimpiin. Elokuva myös vastaa avauskohtauksen luomiin odotuksiin kiitettävästi.

The Thing sai ensi-iltansa vuonna 1982, vain muutama viikko sen jälkeen kun Steven Spielbergin E.T. oli valloittanut maailman esittelemällä koti-ikäväänsä potevan sympaattisen avaruusolennon. Ei liene ihme, että Carpenterin teos hävisi E.T:lle niin lippuluukuilla kuin kriitikkojenkin arvioissa. Maailma ei kaivannut avaruusoliota, joka oli kaikkea sitä mitä E.T. ei ollut: synkkä, murhanhimoinen, kiinnostunut vain omasta selviämisestään, ja valmis ilman tunnontuskia raivaamaan kaikki esteet tieltään. Mitä, kuvailinko juuri ihmisluonteen? Liekö sitten tarkoituksellista vai tahatonta, mutta melkoisesti elokuvan hirviö muistuttaa luonteeltaan ihmistä.

Mielenkiintoista on kuitenkin havaita, että siinä missä E.T. tänään vaikuttaa herttaisen hupaiselta, mutta silti auttamattomasti vanhentuneelta elokuvalta, The Thing on verraten alkeellisista erikoistehosteistaan huolimatta säilyttänyt shokeeraavuutensa mainiosti. Elokuvan teho ei lepää vain veriroiskeiden ja suolenpätkien varassa, vaan jännitys rakentuu ensisijaisesti hitaasti kehittyvän vainoharhaisuuden varaan. Onko juuri vieressäni istuva kaveri todellisuudessa avaruushirviö?

Toisin kuin useimmat splatter–sävytteiset kauhuelokuvat, The Thing kestää mainiosti useita katseluja. Hahmojen keskinäisten jännitteiden kehittymistä ja asteittaista vajoamista hulluuden partaalle on kiehtovaa seurata, vaikka juonen muistaakin ulkoa.

Niin, se juoni: amerikkalainen tutkimusryhmä pelastaa läheisestä norjalaisesta leiristä paenneen koiran, jota ilmeisesti järkensä menettäneet norjalaiset yrittävät tappaa keinolla millä hyvänsä. Vierailu norjalaisten leirissä osoittaa kaikkien menettäneen henkensä mitä kammottavimmin tavoin. Myöhemmin paljastuu, että norjalaiset ovat kaivaneet jäästä esiin jotakin, joka on ollut jään kätkemänä todella pitkään. Pian selviää myös, että koiralla on karvoissaan muutakin kuin kirppuja: olento, joka pystyy ottamaan minkä tahansa hahmon muodon ja jonka etenemistä ei mikään tunnu pysäyttävän.

Elokuvan pääosissa nähdään vähemmän tunnettuja kasvoja. Kurt Russellillekin kyseessä oli eräs ensimmäisistä isoista leffarooleista, ja hän tekee elokuvassa suorituksen, johon ei ole kertaakaan myöhemmin yltänyt. Tärkeässä osassa on myös Ennio Morriconen musiikki, joka luo sopivan uhkaavaa tunnelmaa elokuvaan. Rob Bottinin luomia hirviötehosteitakaan ei kannata väheksyä, sillä ne kestävät kovaakin tarkastelua varsin hyvin. Tämä on melkoisen hätkähdyttävää, ottaen huomioon 1980–luvun alussa käytössä olleen tekniikan asettamat rajoitukset.

Kuva
The Thing on DVD:llä lähes alkuperäisessä muodossaan 2.35:1-kuvasuhteessa. Vaikka kuvaa on DVD:tä varten remasteroitu, se ei ole valitettavasti anamorfinen. Kuvan laatu ei ole muutenkaan erityisen silmiähivelevä, sillä elokuvan ja DVD-julkaisun ikä paljastuvat auttamatta katsojalleen. Kuva on kauttaaltaan pehmeähkö ja siinä on selvästi havaittavia virheitä, jotka lienevät peräisin käytetystä masterista.

Ääni
Levyn 5.1–kanavainen Dolby Digital -ääniraita ei parasta mahdollista äänimaailmaa tarjoa, mutta elokuvan iän huomioon ottaen se on kuitenkin varsin onnistunut. Suljetuissa sisätiloissa saadaan aikaiseksi kohtuullisen klaustrofobinen tunnelma ja dialogista saa erinomaisen hyvin selvää. Erikoistehosteet eivät kenties heiluta naapurin huonekaluja, mutta kyllä räjähdykset ja hirviön äänet selväksi tulevat. Ennio Morriconen musiikki paitsi kuulostaa hienolta, myös näyttelee erittäin tärkeää roolia elokuvassa tunnelman luojana.

Englanninkielisen monikanavaäänen lisäksi levyltä löytyy dubbaukset useilla kielillä joko surroundina tai monoäänellä. Niitä en kuitenkaan ole kuunnellut.

Lisämateriaali
Oheismateriaalia levyllä on sen verran runsaasti että kannen Collector's Edition -tekstille on katetta. Elokuvan voi mm. katsoa John Carpenterin ja Kurt Russellin kommenttiraidan kanssa. Kyseessä on eräs onnistuneimmista kommenttiraidoista, mitä olen kuullut. Herrat ovat ilmiselvästi hyviä ystäviä keskenään ja heillä epäilemättä oli aikoinaan hauskaa tätä elokuvaa tehdessään. Keskinäisen hauskanpidon (lue: viskin lipittämisen) lisäksi he kertovat useita mielenkiintoisia tarinoita elokuvan tekoprosessista ja tarinasta. Kielitaitoiselle The Thing –friikille ehdottoman pakollista kuunneltavaa.

Myös 1990-luvun lopulla tehty 80-minuuttinen Making of -dokumentti elokuvan teosta (John Carpenter's The Thing: Terror Takes Shape) on erittäin mielenkiintoinen. Englanniksi ja ranskaksi tekstitetyssä dokumentissa haastatellaan useita elokuvan teossa mukana olleita henkilöitä.

Lisäksi levyltä löytyy muutamia alkuperäisestä elokuvasta poistettuja kohtauksia sekä kymmenien tekstiruutujen verran tietoa elokuvan tekemisestä, kuvauspaikkojen valinnasta ja näyttelijöiden taustatietoja. Samoin kuin kymmeniä valokuvia. Myös alkuperäinen traileri on mukana. DVD ROM:in omistajille on myös tarjolla materiaalia.

Runsaasta oheismateriaalista huolimatta amerikkalaisille tarjotaan vielä enemmän: Jenkkilevyltä löytyy elokuvan koko score "easter egginä" eli piilotettuna ominaisuutena. Eurooppalevyltä on poistettu myös kaksi jenkkilevyltä löytyvää stillkuvia ja filminpätkiä sisältävää dokumenttia. Kyseisten pätkien materiaali on kuitenkin suurimmaksi osaksi mukana Terror Takes Shape -dokumentissa.

Yhteenveto
The Thing kuuluu epäilemättä kauhu- ja tieteiselokuvagenren valioiden joukkoon. Valitettavasti tämä vuosien takainen DVD-julkaisu on teknisesti kaukana valioluokasta.