Alkuperäinen nimi: 
The Toolbox Murders
Lajityyppi: 
Valmistusvuosi: 
2004
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
18
Kesto: 
95
Toolbox Murders, The
J. Pikkarainen, Ma, 05/12/2005 - 00:00

Elokuva

Tobe Hooper on jokaiselle kauhuelokuvafanille ja valtioiden ikärajatarkastamoille tuttu. Hooperin vuonna 1974 ilmestyneellä esikoisohjauksella, The Texas Chain Saw Massacre, jokaisen uhkarohkean pikkulapsen painajaisiin ilmestyi moottorisahaa heiluttava Leatherface, eikä elokuvaa julkaistu useisiin vuosiin monissa valtioissa. Suomessakin elokuva oli 22 vuotta pannassa, ja ahkerimmat fanit katselivat elokuvan tuhruisilta videokopioilta. Hooper ei sittemmin ole mitään merkittävää tehnyt Poltergeist-elokuvaa lukuun ottamatta, vaikka onkin kauhugenren parissa pyörinyt koko ohjaajanuransa ajan. Vuonna 2004 ilmestynyttä The Toolbox Murders -elokuvaa odotettiin ohjaajan uutena tulemisena, mutta toisin kävi. Eikä suotta, elokuva on järkyttävän huono.

Nell (Angela Bettis) ja Steven (Brent Roam) Barrows muuttavat ränsistyneeseen Lusman Arms -hotelliin, jolla on pitkä historia takanaan. Vuosikymmeniä sitten hotelli majoitti lukuisia elokuvatähtiä ja kuuluisuuksia, mutta nykyään jäljellä on enää rappeutuneet perustat. Remonttihankkeen alla oleva hotelli pitää sisällään myös useita mysteerisiä katoamisia, joista kukaan ei tunnu kuitenkaan välittävän.

Steven joutuu työnsä puolesta olemaan jatkuvassa päivystyksessä klinikalla, minkä takia työtön Nell viettää päivänsä hotellin ohuiden seinien sisällä, jotka eivät estä naapurista tulevaa melua. Eräänä yksinäisenä iltana Nell kuulee ilmiselvän murhatapauksen naapurista, mutta poliisit eivät löydä mitään todisteita. Kun lopulta myös toinen naapuri, Nellin ystävä Julia (Juliet Landau) katoaa mystisesti, aloittaa hän omatoimiset etsivätyöt historiallisen hotellin suhteen. Jäljet johtavat hänet lopulta äärimmäisen pahuuden ääreen, joka olisi ollut parempi jättää vain rauhaan.

The Toolbox Murders lähtee liikkeelle vakuuttavasti jo alkumetreiltä lähtien. Surkuhupaisa teksti kertoo, kuinka osa Hollywoodiin haaveita tavoittelevista henkilöistä vain katoavat. Tämän jälkeen pääsemme todistamaan kankeaa näyttelyä ja vielä kankeampaa kameratyöskentelyä, joka huipentuu kaameaan murhaan, joka on kuin kauhuparodiasta otettu. Vasaraa heiluttava, mustapukuinen murhaaja heiluu vasaransa kanssa kaikkialle muualle kuin itse kohteeseen ja hyppii yhtäkkisesti kameran eteen kuin pahimmissa kauhuleffakliseissä. Kun viimein kohde saadaan taltutettua, hakataan hänet verisuihkujen saattelemana mahdollisimman verisesti. Tätä jatketaan sitten elokuvan muissakin murhissa, jotka vain paranevat entisestään. Aseina käytetään niin sirkkeliä, naula-asetta kuin porakonetta, vain muutamia mainitakseni.

Kauhumomentti, mikäli sellaisen nyt elokuvasta edes löytää, luodaan perusnikseillä, eli musiikin ja yllättävien kameran eteen astumisien avulla. Itse aktit ovat varsin pikaisesti ohi ja K-18 leimasta huolimatta mitään järkyttävää ei juuri nähdä, tai pikemminkin ne ovat vain niin järkyttävän huonosti toteutettu, että ne jaksaisivat kohahduttaa. Ja eihän kauhuelokuva ole kauhuelokuva ilman kymmeniä epäiltyjä, joille luodaan lukuisia epäilyttäviä katseita ja lähiotoksia, sekä yllättäviä ilmaantumisia jännittävien kohtauksien aikana. Unohtamatta tietenkään epäilyttäviä kommentteja mustasta magiasta ja mystisistä katoamisista, jota ilman yksikään kauhuleffa ei voi olla aitoa kauhua. B-luokan kauhuelokuvilla kyllästyttäneet katsojat tietävät kuitenkin olla välittämästä näistä, ja odottavat todellisen murhaajan paljastumista vasta viime metrien lähestyessä.

Hooperin fiksaatio arpinaamoihin on myös läsnä Toolbox Murdersissa, ja lopun takaa-ajot paljastavat niin ikään lukuisia mädäntyneitä ruumiita, joilla on tarkoitus aiheuttaa ahdistuneisuutta. Valitettavasti tämä epäonnistuu stereotyyppisen murhaajan ja surkuhupaisten kuolemantapausten, ja niiden tehosteiden, johdosta. Mikäli joku myöntää oikeasti pelkäävänsä tällaisten elokuvien parissa, en voi kuin ihmetellä kyseisen henkilön psyykettä - enkä sen puoleen tällaisten elokuvien tekijöiden psyykettäkään.

Kuva
Kuva on anamorfinen 1.85:1-suhteessa, mikä poikkeaa alkuperäisestä 1.36:1. Yleisilmeeltään kuva on kohtalaista. Tarkkuus on keskitasoa, tosin laajemmissa otoksissa aavistuksen verran liian pehmeää. Staattisuus häiritsee koko elokuvan ajan, mutta ärsyttää silmiä vain hämärimmissä kohtauksissa. Roskia on kiitettävän vähän ja värit toistuvat hyvin.

Ääni
Dolby Digital 5.1 -miksattu ääniraita hoitaa tehtävänsä hyvin. Seinän takaiset huudot, iskut ja hieman tavallisemmat tehosteet toistuvat hyvin ja selkeästi. Tilantuntua luodaan ajoittain, muttei aivan siinä määrin kuin kauhuelokuvalle olisi hyväksi. Eniten miksauksesta hyötyy musiikki, joka soi kuitenkin muuhun nähden vähän turhan suurella teholla. Muut äänet kuuluvat kyllä läpi, mutta melkoisina kuiskauksina. Joseph Conlanin score on kauhuslasherille tyypillistä jumputusta korkeine sävelineen, ja soi käytännössä koko elokuvan ajan.

Lisämateriaali
Kommenttiraita (Ohjaaja ja käsikirjoittajat) – Hooper sekä käsikirjoittajat Jace Anderson ja Adam Gierash kertovat kommenttiraidalla melko paljon käsikirjoitukseen tehdyistä muutoksista ja itse elokuvasta. Puhe pysyy kiitettävästi koko keston ajan yllä.

Kommenttiraita (Tuottajat ja journalisti) – Tuottajat Jacqueline Quella ja Terry Potter sekä journalisti Calum Waddell puhuvat lähinnä pelkästään itse elokuvasta. Raidan kuuntelemista vaikeuttaa puhujien vahva murre, mikä vaikeuttaa kuulemisen ymmärtämistä.

Behind the Scenes (23:11) – Parikymmentä minuuttinen making of -dokumentti on tehty elokuvan kuvausten aikaan. Jatkuva ylistäminen ja nuoleminen tekevät dokkarista vaivalloisen katsottavan, mutta mikäli tämän kestää, on tarjolla kulissien takaista materiaalia elokuvan tehosteista ja niiden teosta.

Lisäksi levyltä löytyy elokuvan traileri, joka spoilaa kaikki kuolemat, ja keskeisten henkilöiden biografiat.

Yhteenveto
Tobe Hooperin The Toolbox Murders on uusintafilmatisointi vuoden 1978 samannimisestä kauhuelokuvasta, joille yhteistä nimen lisäksi on niiden ainutlaatuinen huonous. Jopa slasher-genressä elokuva on erittäin huono, ja jottei kukaan vahingossakaan ostaisi tätä elokuvaa, pitäisi takakannessa olevan juonipätkän "Jotkut rakennukset pitäisi kiertää kaukaa…"-kohta muuttaa muotoon "Jotkut elokuvat pitäisi kiertää kaukaa…". Tokkopa tuo kuitenkaan mitään auttaisi.

Kuvasuhde: 
1.85:1
Anamorfinen: 
Anamorfinen
Alkuperäiskieli: 
Levymäärä: 
1
Aluekoodi: 
Lisätietoa: 
Kiitokset Future Filmille arvostelukappaleesta.
Ääni: 
Dolby Digital 5.1
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Kuvagalleria: 


Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016