Elokuva
“Kerran eräässä kaupungissa maailman reunalla, vesi meni laskuveden mukana eikä ikinä tullut takaisin.”

Paul Prior (Matthew Macfadyen) on kotiseudulleen Australiaan vuosien jälkeen palaava kuuluisa sotareportteri. Vuosikaudet Istanbulin, Pariisin ja Lontoon väliä matkattuaan hän saapuu edesmenneen isänsä hautajaisiin. Mies majoittuu veljensä Andrewin (Colin Moy) ja tämän vaimon, Pennyn (Miranda Otto), luokse, aikeenaan jatkaa matkaa mahdollisimman nopeasti. Kotiseudulla odottavat vanhat tuttavat ja muistoja mieleen herättävät paikat saavat miehen kuitenkin jäämään. Ennenpitkää hän tulee tavanneeksi entisen tyttöystävänsä, Jackien (Jodie Rimmer), sekä tämän lapset Jonathanin (Jimmy Keen) ja Celian (Emily Barclay).

Kirjailijaksi tulemisesta ja Espanjaan matkustamisesta haaveileva Celia tutustuu Pauliin, ja Paul näkee tytössä paljon samaa mitä itse oli nuorena. Heidän välilleen kehittyy herkkä yhteys, ja ystävykset keskustelevat elämästä ja haaveistaan niin Paulin mökillä kuin salaisessa kirjastohuoneessakin. Kunnes eräänä päivänä Celia katoaa jäljettömiin, ja kyläläisten syytökset kohdistuvat Pauliin, joka näki tytön viimeisenä.

Maurice Geen romaaniin perustuva, ja Brad McGannin ohjaama Totuuden jäljillä on todellinen taideteos visuaalista ilmettään myöten. Oikeasti herkkä ja koskettava elokuva sisältää paljon enemmän kuin ylläolevasta juonen kuvauksesta voisi päätellä. Kerronta hyppii menneisyyden ja nykyajan välillä todella hienosti, kooten palapeliä pala palalta. Kaiken taustalla kuullaan runollisen kaunista kertomusta merestä, jonka veden laskuvesi vei, ja ihmisistä, jotka olivat tuon meren rannalla asuneet.

Tarinan alkupuolella useat kohtaukset tuntuvat hieman pinnallisilta, mutta vastaavasti välillä sukelletaan syvempiin vesiin, joiden äänetön tunnelma rauhoittaisi meren pinnankin. Lukuisia yksityiskohtia sisältävä kuvallinen kerronta ja selittämättä ajassa hyppivät kohtaukset vaativat katsojalta hieman enemmän aivotyötä, mutta varsinaiset pommit pudotetaan vasta lopussa koko monimutkaisen ihmissuhdevyyhdin selvitessä koko karmeudessaan.

Totuuden jäljillä onnistuu koskettamaan syvältä. Se ei varsinaisesti saa kyynelehtimään, mutta vie katsojansa niin herkkään tilaan, että todellisuuden raja hämärtyy pitkäksi aikaa. Oikean elämän toivoisi olevan edes lähellä sitä ruusutarhaa, jollaiseksi elokuvan henkilöt maailmaa luulevat. Pelkkää satua elokuva ei ole, ja elämän saippuakupla rikotaan välillä rankastikin. Onneksi tällaisten kohtien jälkeen pian palataan taas syvempiin vesiin ja herkempiin tunnelmiin.

Elokuva ei tyydy noudattamaan edes normaaleja elokuvarakenteen sääntöjä, vaan kaava rikotaan luomalla persoonallista ja uutta maisemaa. Totuuden jäljillä on yksi viimeaikojen upeimmista teoksista, mitä valkokankaalla on nähty. Tätä seikkaa tukevat kerrassaan täydelliset näyttelijät ja rauhaisa, muun muassa Sam Mendesin mieleen tuova ohjaustyyli. Elokuvan tunnelma on paikoin yhtä unenomaisen kaunis kuin toisessa Uusi-Seelantilaisessa mestariteoksessa, Valasratsastajassa (2002). Totuuden jäljillä on puoliksi arkisen rankkaa, puoliksi satumaisen herkkää katsottavaa. Jos haluaa katsoa älykkään, oikeasti koskettavan ja todellisuuden ruusutarhaksi muuttavan elokuvan, tässä se on.

Tekniikka
Kuvan- ja äänenlaadultaan julkaisu on todella hyvälaatuinen. Anamorfinen täyslaajakuva (2.35:1) on virheetön. Se toistaa visuaalisesti kauniin ja taiteellisen elokuvan täydellisesti. Samoin tekee Dolby Digital 5.1 -ääniraita, joka keskittyy enimmäkseen etukanaviin, mutta harkiten käyttää myös takakaiuttimia. Elokuva sisältää runsaan määrän kohtauksia, joissa rauhallinen äänimaisema pienine yksityiskohtineen tekee sen viimeisen silauksen. Rauhallinen musiikki on Simon Boswellin käsialaa, ja muistuttaa paikoin Thomas Newmanin teoksia. Eräänlaisena elokuvan tunnuskappaleena kuullaan useaan otteeseen Uusi-Seelantilaisen oopperalaulajattaren, Kiri Te Kanawan klassikko Chants d’Auvergne - Series I: Bailero.

DVD:n valikoista tulee pieni miinus. Kohtien välillä ei pääse siirtymään välillä niin kuin haluaisi, eikä esimerkiksi kommenttiraitaa pääse kytkemään päälle menu-valikon asetusten kautta, vaikka se siellä on näkyvissä.

Lisämateriaali
Julkaisu sisältää trailerin (1:58) lisäksi lyhyen Behind the Scenes -koosteen (7:01). Tämä sisältää vain joitakin kuvaustilanteissa otettuja pätkiä, eikä moinen ole katsomisen arvoinen. Näiden lisäksi mukana on ohjaajan, Emily Barclayn ja tuottaja Trevor Haysomin tähdittämä kommenttiraita, jonka tosin saa päälle vain muuttamalla ääniraitaa kesken elokuvan. Kommenttiraidan äänenlaatu on hyvä, ja puheesta saa kohtalaisen hyvin selkoa. Kolmikko kertoo kokemuksiaan elokuvan tekemisestä, mutta tätä lisämateriaalia suositellaan vain elokuvaan syvällisempää tutustumista haluaville. Kannessa lisämateriaalina mainitaan tosin ainoastaan Behind the Scenes.

Yhteenveto
Uusi-Seelantilainen Totuuden jäljillä on upea elokuvakokemus, jota ei halua keskeyttää mistään hinnasta. Kuuluisan sotareportterin ja nuoren tytön syvällisestä ystävyydestä, sekä heidän menneisyytensä sotkevista ihmisssuhdevyyhdeistä muodostuva taiteellinen kokonaisuus on vertaansa vailla. Tämän elokuvan jälkeen todellisuus ei tunnu todelliselta.