Transformers (SCE)
Jussi U. Pellonpää, Ti, 04/12/2007 - 00:00

Elokuva
Vuosisatoja riehunut sota ulkoavaruuden mekaanisten mahtirotujen, Autobotien ja Decepticonien välillä saavuttaa uuden lakipisteensä kun molemmille taistelijakansoille elintärkeä artefakti, Allspark löytyy maapallolta.
Jättimäiset konesoturit iskevät tellukselle hurjalla tulivoimalla ja kaiken keskiöön joutuu nuori Sam Witwicky (Shia LaBeouf), jonka verenperintö velvoittaa ottamaan osaa universumin tulevaisuuden ratkaisevaan taistoon.
Rintamalinjat eivät sen suuremmin ihmiskunnalta suostumusta kysele kun Autobotit, johtajansa Optimus Primen (äänenä Peter Cullen) johdolla käyvät syntymäilkeän Megatronin (äänenä Hugo Weaving) verenhimoisten joukkojen kimppuun.

Transformers on kaikin puolin positiivinen yllätys. Parasta tietoa ja taitoa mitä rahalla saa ja vauhdiltaan niin tappiinsa turboahdettu kaahaus, että kotikatsomossakin alkaa olla käyttöä turvavöille. Itsekin alun perin projektiin epäilevästi suhtautuneen ohjaaja Michael Bayn maneerit ovat hyvässä hyötykäytössä. Vastavalossa hehkuvat otokset, tiukat yläkulmakuvat sekä tyylitellyt hidastukset seuraavat katkeamattomana virtana, aina ensimmäisestä ruudusta lähtien. Kaunista ja visuaalisesti häkellyttävän komeaa rainaa Bay on aina osannut tehdä, eikä Transformers siinä suhteessa tuotakaan pettymystä. Yleensä Second Unitin kuvaajana ja kameraoperaattorina toiminut pääkuvaaja Mitchell Amundsen on kokovastuun saatuaan luonut uskomattoman elävän kuvamaailman, missä oikeat otokset nivoutuvat saumattomasti jälkikäsittelyssä isolla rahalla luotuihin efektielämyksiin. Nuoren Steve Jablonskyn score on yksi vuoden tapauksista, surutta oppi-isiään Hans Zimmeria, Harry Gregson-Williamsia ja vaikkapa itsekin plagioinnista taidetta tehnyttä Trevor Rabinia lainaileva toimintatykitys onnistuu kaikesta tuttuudestaan huolimatta olemaan raikkaan originelli. Tuhdit teemat ja koskettavammat melodiat seuraavat hyvässä synkassa toisiaan ja kaiken kruunaa suurtakin suurempi orkesteri, joka soittaa parhaimmillaan kuin tulessa.

Suurimmalta osin Transformersin toimiminen on kuitenkin kiinni pokan pitämisestä. Miten saada leluista kasaan väännetty, yltiö-ufo-käsikirjoitus toimimaan ilman, että kameran takaa tahi katsomosta lähdettäisiin keikalta kesken pois, naurusta vatsaa pidelleen. Heikoimmillaan ihmevekottimien inhimillistäminen aiheuttaakin tahattoman koomisia kohtauksia, mutta vastapainona onkin sitten onneksi julmempi, mutta fiksusti verettömämpi rytinä. Muun muassa Alias -sarjassa kynsiään hioneiden Robert Orcin ja Alex Kurtxmanin logiikkavapaa tarina keskittyy ensimmäisestä ruudustaan alkaen fiksusti siihen olennaiseen, armottomaan ryminään ja vaahtosuisen vauhdin ylläpitoon.

Jenkeissä huippuhitiksi kohonneen elokuvan Disturbia (suom. Paranoia) tukemana vauhdikkaasti retken tähtiin aloittanut Shia LaBeouf osoittautuu yllättävän toimivaksi valinnaksi tehosteraskaan vauhtirainan pääosassa, eikä tulevaisuuskaan vaikuta vuonna 1986 syntyneelle nuorelle miehelle synkemmältä. Työn alla kun on yksi ensi vuoden odotetuimmista elokuvista, megaseikkailu Indiana Jones ja Kristallikallon Valtakunta.
Loppujengi sivareissa ovatkin toimintakuvien peruskauraa, aina kiintiöbyrokraatista sotahulluihin militantteihin, unohtamatta pakollisen nokkelaa tyttö/poikaystävää. John Turturro, Las Vegas-sarjan Josh Duhamel ja nappisilmä Megan Fox ovat La Beoufin rinnalla silti kaikki pelkkiä statisteja, massiivisten robottien hallitessa fokusta.

Detaljeiltaan rikas ja mielikuvituksellinen Transformers on yksityiskohtien juhlaa (pelkästään Ironhide-robotti, joka on kuvissa n. 15 sekuntia, on luotu yli 10000:sta liikkuvasta osasta) missä mitään ei ole tehty turhan pienesti.
Laadusta tinkimättä ja aikaa säästämättä tehostettu Transformers palauttaa myös muutaman viime vuoden uusiseelantilaisen Weta Workshopin varjossa kulkeneen ILM:n (George Lucasin alkuunpanema Industrial Light and Magic ltd.) uranuurtajat takaisin kirkkaimmalle efektitaivaalle.

Kokonaisuutena yksi tämän vuoden suurimmista yllätyksistä, vietävän vetävä tykitys, joka potkii kyynisemmänkin katsojan kevyesti mukaan taistoihin.

Tekniikka
Transformers -DVD on teknisesti loistava – elokuvan lailla, julkaisu on toteutettu huolella ja ajatuksella. Anamorfinen 2.40:1-suhteen kuva on virheetön, kontrasteiltaan toimiva ja värimaailmaltaan kirkas. Dolby Digital 5.1 -ääniraita toistaa pienimmätkin äänen nyanssit upeasti, tuoden rytinän äärimmäisen lähelle. Kaikkia kanavia hyödynnetään tehokkaasti.

Lisämateriaali
Metallikuorisen tuplajulkaisun lisämateriaali on samaa herkkua. Pitkät ja perusteelliset dokumentitOur World, Their War ja More Than Meets The Eye kattavat miltei jokaisen elokuvanteon osa-alueen ja välttävät taitavasti tavallisempien Making of -julkaisujen tympeät kehukavalkaadit. Transformesin extrojen seurassa piisaa puuhaa, sillä kolmeen kokonaisuuteen jaoteltu, informatiivinen materiaali tarjoaa mielenkiintoista katsottavaa ja kuunneltavaa liki kolmeksi tunniksi. Elokuvistaan ja niiden tekotavastaan lempinimen “Bayhem” saaneen ohjaaja Michael Bayn kommenttiraita on parhaimmillaan miltei interaktiivinen. Bay pyytää välillä katsojaa pysäyttämään kuvan ja tarkkailemaan määrättyjä yksityiskohtia kuva-kuvalta, jolloin paljastuu monia hupaisiakin detaljeja, joita ei normaalinopeudella katsottaessa edes voisi huomata. Lunkisti läpättävän Bayn innostunutta tarinointia on mukava kuunnella, miehen tiputellessa rennon huumorin säestämänä tiedonmuruja ja anekdootteja, jotka tekevät katselukokemuksesta entistäkin viihdyttävämmän. Kaikki lisäosat on tekstitetty myös suomeksi.

Yhteenveto
Transformers Steelbook -DVD on täydellinen viihdepaketti. Parempaa joululahjaideaa ei koko perheelle tänä vuonna löydy.

Kuvasuhde: 
2.40:1
Anamorfinen: 
Anamorfinen
Alkuperäiskieli: 
Levymäärä: 
2
Aluekoodi: 
Lisätietoa: 
Kiitokset Paramount Picturesille arvostelukappaleesta.
Ääni: 
Dolby Digital, 5.1, Surround
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016