Elokuva
Abby Richter (Katherine Heigl) on aamu-tv:n tuottaja, jonka ohjelman katsojaluvut laskevat kuin lehmän häntä. Tilanteesta huolestunut pomo päättää palkata Abbyn shown vetonaulaksi pienellä kaapelikanavalla suosittua ”The Ugly Truth” -ohjelmaa vetävän Mike Chadwayn (Gerard Butler). Röyhkeän itsevarma Mike on pesunkestävä sovinisti, joka laukoo niin ohjelmassaan kuin sen ulkopuolellakin aataminaikuisia ”totuuksia” naisista ja parisuhteista ja julistaa itsensä heterosuhteiden ylivertaiseksi asiantuntijaksi. Itsenäinen uranainen joutuu julkean tulokkaan kanssa välittömästi napit vastakkain, mutta pian rakkaudessa onneton Abby huomaa tarvitsevansa suorapuheisen Miken sparrausapua omissa miesasioissaan. Kaksikko lyö vetoa: jos Abby ei onnistu saamaan Miken ohjeiden avulla itselleen miestä, lupaa herra ottaa televisiotyöstään lopputilin ja jättää Abbyn rauhaan.

The Ugly Truth on yllätyksetön lisä amerikkalaisten romanttisten komedioiden viime vuosina käsittämättömän vähäveriseen genreen. Sen huumori perustuu naisten ja miesten välisten erojen kaavamaiseen kärjistämiseen ja sukupuolistereotypioihin, jotka ovat lähinnä loukkaavia: naaras on miehenkipeä kiukkupussi, uros puusta pudonnut apinamies, joka kiroilulla ja karkeuksillaan kuvittelee kellistävänsä naisen kuin naisen. Tekijät eivät osaa ottaa aiheeseen ironista välimatkaa, ja pääparin epäkiitolliseksi tehtäväksi jää käydä sukupuolten välistä asenteellista sotaa poteroissa, jotka on kaivettu kymmeniä vuosia sitten. Elokuvan käsikirjoituksen takana on kolme naista: alkuperäistarinasta vastaavan Nicole Eastmanin listalta ei aiempia elokuvameriittejä löydy, mutta Karen McCullah Lutzin ja Kirsten Smithin tileillä on kammottavan kuran (Lumottu Ella, Blondin kosto) lisäksi myös varsin raikkaita romanttisia komedioita (She’s the Man, 10 Things I Hate About You).

Niin romantiikka kuin komediakin ovat The Ugly Truthissa kortilla. Katherine Heigl (Greyn anatomia, Paksuna, 27 Dresses - hääkuumetta) on parhaimmillaan kelpo komedienne, jonka toivoisi joskus näyttelevän rooleja, joissa olisi joku tolkku. The Ugly Truthin parhaita hetkiä ovat ne, joissa Heiglille tarjotaan tilaisuus revitellä sydämensä kyllyydestä, mutta naisen nokkela slapstick ei riitä pitämään koossa muuten älyvapaata ja pöyristyttävän seksististä kokonaisuutta. Hetkittäin huvittava Gerard Butler puolestaan on über-machona naisvihaajana karvainen pökkelö, jonka kömpelö karisma sopii romanttisten komedioiden sijaan paljon paremmin 300:n kaltaisiin historiallisiin sankaritarinoihin. Elokuvan ohjauksesta vastaa Robert Luketic (21, Blondin kosto), jonka kädenjälki on sujuvaa, mutta samalla kovin väritöntä, hajutonta ja mautonta.

Yhteenveto
Miehet ovat Marsista ja naiset Venuksesta - tai eivät ilmeisesti ainakaan Tellukselta, sillä niin huonosti motivoitua ja elämälle vierasta on The Ugly Truthissa molempien sukupuolten toiminta. Yksiulotteinen, pitkästyttävä ja ennalta-arvattava romanttinen komedia on elokuva, johon voi huoletta jättää lipun ostamatta.