Elokuva
Neljänteen osaansa ennättänyt Underworld: Awakening jatkaa vampyyrisoturi Selenen (Kate Beckinsale) tarinaa maailmassa, jossa ihmiskunta on noussut ravintoketjunsa huipulle. Löydettyään kahden yliluonnollisen rodun olemassaolon, ihmiset metsästivät niin vampyyrit kuin ihmissudet lähes sukupuuttoon ja onnistuivat kaappaamaan Selenen tutkimuskohteeksi. Kaksitoista vuotta myöhemmin Selene herää horroksesta ja pakenee uuteen maailmaan ajatuksenaan kääntää asetelma jälleen vampyyrien eduksi.

Underworldit alullepanneen Len Wisemanin mukanaolosta huolimatta kahden ensimmäisen osan – kolmonen oli esiosa – aloittama juonikuvio hylätään lähes täysin. Scott Speedmania hahmoineen ei Awakeningissa näy, mutta tekijät ovat jatkaneet vampyyri-ihmissusi-hybridikuviota tuomalla mukaan tämän ja Selenen yhteisen lapsen, Even (India Eisley). Uuden hahmon esittelyyn ja tämän voimien opetteluun kulutettu aika tyssää kerronnan totaalisesti, ja Underworld: Awakening tuntuu monelta osin vain kokonaan uuden trilogian alustukselta. Tämä tarkoittaa etenkin mytologian polkemista paikallaan, mikä korvataan entistä suuremmalla määrällä toimintaa.

Vampyyrisaaga on ollut alusta lähtien kevyen toiminnallista viihdettä, jossa ihonmyötäisessä nahka-asussaan oleva Beckinsale on ollut ehdoton keulahahmo. Toki Wisemanin visioimalla maailmalla on ollut oma osansa sarjan toimivuudessa, mutta etenkään miespuolisen kohderyhmän kohdalla ei kannata aliarvioida nahkan vaikutusta touhun kiinnostavuuteen. Kuviot eivät liioin poikkea sarjan neljännessä osassa, vaikka ohjaajina häärää tällä erää ruotsalaiskaksikko Måns Mårlind ja Björn Stein.

Toiminta on onnekseen edelleen varsin pätevää mättöä, jossa vampyyrit ja ihmissudet ottavat toisistaan mittaa. Awakeningissa kolmanneksi pyöräksi ajautuvat ihmiset ovat näiden rotujen välienselvittelyssä lähinnä hidasteita, mutta ainakin suhteellisen tyylikkäitä sellaisia. Elokuvan kohokohdat ovat siitä huolimatta vampyyrien ja ihmissusien välisissä kohtauksissa, joissa uutta verta on haettu übersusiksi ristityistä jättiläisistä. Muutamat Selenen ja übersuden väliset mittelöt ovatkin koreografisesti paikoin hienoa katsottavaa, mutta elokuvan toimintakohtauksia kokonaisuutena vaivaa tietty kliinisyys.

Kate Beckinsale ottaa roolinsa haltuun vankalla itsevarmuudella, jonka vain nahka-asu pystyy tuomaan. Näyttelijättären muutamat tunteellisemmat kohtaukset jäävät käsikirjoituksellisista syistä vajaaksi tavoitteesta, ja Beckinsale hoitaakin kohtauksensa paremmin aseiden kuin tuntojensa turvin. India Eisley jää lopulta melko merkityksettömään rooliin, vaikka tytölle siunautuukin luultavasti elokuvan verisimmät tapot. Stephen Rea esittää geeniyhtiön vaikutusvaltaista johtajaa omiin maneereihinsa tukeutuen, ja Michael Ealy hoitaa roolinsa avarakatseisena poliisina hyvin. Theo James korvaa Speedmanin elokuvan pakollisena komistuksena.

Tekniikka
Teräväpiirtosiirto on huippuluokkaa. 2.40:1-kuva toistuu kauttaaltaan terävänä, ja syvät mustan tasot antavat kohtauksille upean säväyksen peittämättä yksityiskohtia. Värimaailma on saagalle tuttuun tapaan sinertävän kylmä, mikä toistetaan niin ikään äärimmäisellä tarkkuudella.

Tummanpuhuvasta yleisilmeestä huolimatta 3D-kuva on loistava. Tekniikan tuoman lisätummuuden vuoksi detaljeissa menetetään aavistus, mutta kokonaisuus jää siitä huolimatta reilusti plussan puolelle. Värisävyissä ja tarkkuudessa ei sen sijaan kadoteta juuri mitään. Kolmiulotteisuus tuo jo entuudestaan erinomaiseen kuvaan roimasti lisäsyvyyttä. Crosstalk-ilmiö on vähäistä.

DTS-HD MA 5.1 -ääniraita on asiaankuuluvan aggressiivinen alusta lähtien. Lukuisat toimintakohtaukset kuulostavat upeilta, kanavaerottelun noudatellessa luonnollisesti ja terävästi tehosteiden oikeita sijainteja. Tilantuntua luodaan mallikkaasti myös seesteisempien kohtausten aikana. Matalia taajuuksia hyödynnetään paikoin humalluttavan upealla tenholla, mikä tuo moniin kohtauksiin sen kaivatun lisäpotkun.

Lisämateriaali
Tekijöiden kommenttiraidalla ovat äänessä tärkeimmät päällepäsmärit ja tehostevastaavat, jotka keskustelevat elokuvan kuvausaspekteista niin perinteisenä kuin 3D-kerrontana. Raita on kohtalaisen informatiivinen ja sujuvasanainen.

Viiteen pienempään koosteeseen jaettu making of -dokumentti kestää yhteensä noin tunnin verran. Erilliset pätkät käsittelevät paluuta elokuvasarjan pariin paitsi päähenkilön myös visuaalisten tehosteiden osalta, näyttelijävalintoja, tehosteita ja toimintaa. Kestosta huolimatta osa asioista jää käsittelyltään vähän turhan pintapuoliseksi.

Näiden lisäksi levyllä on vielä pilalle menneitä kohtauksia, Heavy Prey -musiikkivideo sekä 3D-eksklusiivina muutaman kohtauksen esivisualisoinnit.

Yhteenveto
Underworld: Awakening on onnistunut jatko jo neljänteen osaan ennättäneelle vampyyrisaagalle. Se on kevyt mutta viihdyttävä toimintaspektaakkeli, joka ei tosin vie tarinaa juuri eteenpäin.