Alkuperäinen nimi: 
Let`s Be Cops
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2014
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Ikäsuositus: 
11
Kesto: 
105
Valekytät
Jussi U. Pellonpää, Ke, 08/10/2014 - 00:00

Elokuva
Kun Ryan O`Malley (Jake Johnson) ja Justin Miller (Damon Wayans Jr.), kaksi kolmekymppistä tyhjäntoimittajaa Losista, päättävät osallistua vanhan koulunsa juhliin poliiseiksi pukeutuneina, tempulla on yllättävän kauaskantoiset seuraukset. Samalla kun valepuvut tuovat kaveruksille yllättävää nostetta niin naisten silmissä kuin kansan syvissä riveissäkin, kaverit imeytyvät syvemmälle rooleihinsa virkavallan edustajian, mutta tulevat samalla astumaan korruptoituneiden lainvalvojien ja näiden naruja vetelevän, keinoja kaihtamattoman Mossi Kasicin (James D`Arcy) ja tämän johtaman albaanimafian, joille virkamerkki toimii yleensä vain maalitauluna, varpaille.

Ohjaaja Luke Greenefieldin ansioluettelossa on jokunen kökkö tv-leffa, eikä valkokangasdebyytti Elukka (2001), extraärsyttävän koomikon Rob Schneiderin kanssa, hirmusti nosta odotuksia. Valekytät on kaikilta osin peruskamaa, normia suuremman määrän fuckeja tulviva buddymuuvi, jonka premissi kääntyy nopeasti tavalliseksi kohellukseksi ennalta arvattavine käänteineen. Löysää läppää, muutama hassu viittaus kovemman luokan kyttäkuviin ja kun paukut huumoripyssystä loppuvat, finaaliin ronski roiskaisu väkivaltaa.

Greenfieldin ja Nicholas Thomasin kirjoittamassa tarinassa on taustalla vanha väittämä, että vaatteet tekevät miehen, poliisin univormun kaivaessa Ryanista ja Justinista esiin sisällä uinuvan sankarin. Samaa kikkaa on kierrätetty elokuvissa lukuisia kertoja, yleensä koomisin keinoin, mutta aihepiiriä on osattu tutkia myös psykologisesti syvemmältä, varsinkin David Wellingtonin ohjaamassa elokuvassa Tappava rooli (I Love a Man in Uniform, 1993), jossa mieleltään epävakaa näyttelijä sisäisti poliisin roolinsa traagisin seurauksin. Valekyttien suurin moka on se, että alkaa ottamaan itsensä vakavasti liukkaasti liikkeelle lähtevän starttinsa jälkeen, ja lipsahtaa sanoilla poluille kuin kymmenet kyttäkomediat ennen sitä.

Jo tv:n tyhjänpäiväisessä sarjassa Kolme miestä ja tyttö (2011-2014) kimpassa koheltaneilla Jake Johnsonilla ja Wayansin laajan suvun uudemmalla edustajalla, Damon Juniorilla, on paikoin ihan toimiva synkka, mutta aitaa matalimmasta kohdasta aivan liian usein ylittelevä käsikirjoitus ei anna mahdollisuuksia muuhun kuin karjumiseen ja kaatuiluun. Kymmenien kyttäroolien veteraani Andy Garcia murisee kuvissa kivikasvoisena etsivä Brolinina ja samaa vaihtovaatteiden tematiikkaa käänteisesti kierrättäneissä Jump Streeteissä (21 ja 22) huvittanut koomikko Rob Riggle konstaapeli Segarsina. Nina Dobrew on Josie, Justinin kaukorakkaus, ja Natasha Leggero poliiseihin ylikuumana käyvä vinopää Annie. Pääkaksikon tapaan tv:stä (Pahan ajojahti) tuttu, ylinäyttelyyn roolissa kuin roolissa yleensä sortuva James D`Arcy ei vakuuta julman albaaninilkin roolissa pätkääkään, vaikka kuinka olisi tatuoitu täyteen hämähäkkejä. Keegan-Michael Key irrottaa sentään muutaman hymyn moottoriturpaisena katuhörhönä Pupana.

Yhteenveto
Kerran katseltava pikaleffa, tuhannesti nähtyä, helposti nieltävää ja helposti sulavaa filkan muotoista roskaruokaa.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016