Slovenialaista elokuvaa ei juurikaan nähdä kansainvälityksessä levityksessä. Harvoja poikkeuksia on Damjam Kozolen kirjoittama ja ohjaama sosiologinen draama Varaosat - Spare Parts (Rezervni Deli,
2003), joka oli mukana kilpailemassa Berliinin elokuvafestivaaleilla.
Elokuvaa näytettiin lukemattomilla kansainvälisillä
filmifestivaaleilla, joilla se voitti monia palkintoja. Varaosat on
vuonna 1964 syntyneen Kozolen viides koko illan elokuva. Ensimmäisen
ohjaustyönsä (Usodni Telefon / The Fatal Telephone) harvakseltaan työskennellyt ohjaaja teki jo 1987. Locarnon elokuvafestivaaleilla ensi-iltansa saanut Kozolen uusin ohjaustyö Delo Osvobaja
(Labour Equals Freedom, 2005) pohtii Slovenian Euroopan unioniin
liittymisen mukanaan tuomia taloudellisia ja sosiaalisia vaikutuksia
varsin kriittiseen sävyyn.

Berliinin elokuvafestivaaleilla
vuonna 2003 ensi-iltansa saanut Varaosat pohdiskelee
käsikirjoittaja/ohjaaja Kozolen elokuville tyypilliseen tapaan
Euroopassa ja erityisesti kotimaassaan Sloveniassa esiintyviä
lieveilmiöitä. Elokuvan varsinaisena ydinteemana on ihmisten
salakuljetus. Toisin kuin yleensä vastaavissa elokuvissa, Varaosat ei
seuraa armottomien salakuljettajien armoilla olevia laittomasti maasta
toiseen pyrkivien onnettomia kohtaloita heidän pyrkiessä saavuttamaan
parempaa elämää uudessa kotimaassa. Tällä kertaa tarinan päähenkilöiksi
on valittu häikäilemättömät salakuljettajat.

Vaimonsa traagisesti menettänyt entinen Speedway-kilpa-ajaja Ludvig (Peter Musevski) toimii salakuljettajana. Apuna hänellä on nuori ja kokematon Rudi (Aljosa Kovacic).
Yhdessä he kuljettavat pakolaisia Kroatian rajalta Slovenian halki
Italian rajalle saakka. Tarkoituksena on ottaa rahat pois ja kuljettaa
matkustajat rajalta toiselle. Nopean matkan jälkeen matkustajat ovat
oman onnensa varassa, eikä salakuljettajat uhraa toista ajatusta heidän
tulevista vaiheista.

Tapahtumien keskipisteenä on Krsko,
Kroatian ja Slovenian rajalla sijaitseva kaupunki, jossa sijaitsee
entisen Jugoslavian alueen ainoa ydinvoimala. Asukkaiden elämää
hallitsevat köyhyys ja lukuisat heitä runtelevat sairaudet, kuten
impotenssi ja syöpä. Tappiomieliala ja tunteettomuus ovat päällimmäisiä
tuntemuksia köyhän ja ankean seutukunnan asukkailla. Kroatialaiset
pyrkivät pakenemaan oman alueensa painajaismaisiksi kokemiaan oloja
slovenialaisten salakuljettajien pyrkiessä löytämään helpotusta omaan
kurjuuteensa hyödyntämällä onnettomien pakolaisten epätoivoista
tilannetta. Ennen pitkää niin katsoja kuin salakuljettajan uraa
aloitteleva Rudi saavat havaita, ettei kohti Italiaa matkaavien
pakolaisten tulevaisuus välttämättä ole erityisen valoisa. Osa
matkaajista päätyy elokuvan nimen mukaisesti elinluovutusten kautta
varakkaiden länsimaalaisten tarpeisiin varaosiksi ja onnekkaista eloon
jäävistä valtaosa päätyy prostituoiduiksi. Tapahtumia konkretisoi
huomattavasti jo matkalla itseään myymään joutuvan nuoren afrikkalaisen
naisen Ilinkan (Verica Nedeska) kohtalo.

Salakuljettajakaksikko on tarinan pääosassa. Kaksikon ohella myös Rudin uudella tyttöystävällä Angelalla (Alexandra Balmazovic)
on merkittävä rooli, joka selvittää tapahtumien kulkua ja etenkin
Ludvikin ja Rudin taustoja. Ludvik on jo tottunut omaan uuteen
ammattiinsa, eikä hän tunnu välttämättä enää juurikaan välittävän
salakuljettamiensa matkustajien kohtaloista. Rudille julma
salakuljettajien todellisuus sen sijaan aiheuttaa suuria tunnontuskia,
eikä Ilinkan kohtalon seuraaminen suinkaan helpota tilannetta.


Elokuva on kauttaaltaan kolkkoa kerrontaa, eikä valopilkkuja ole
juurikaan tarjolla. Salakuljetettavien kohtalot ovat karuja. Suurimpana
vaarana ei todellakaan ole kiinnijääminen ja palautus kotimaahan.
Salakuljetusta harjoitetaan vaikka minkälaisilla kulkuvälineillä, eikä
hengissä selviäminen perille saakka ole itsestäänselvyys.
Salakuljettajat esitetään kuitenkin pikkurikollisina verrattuna
rikkaisiin ulkomaalaisiin, jotka kauppaavat salakuljetettavien uhrien
sisäelimiä. Kozolen loihtima maailma on säälimätön ja katala, jossa
ilon aiheet ovat harvassa. Salakuljettajien keskinäisen ystävyyden
mukanaan tuomasta toivonkipinästä huolimatta elokuva jättää toivottoman
yleisilmeen johdosta varsin ahdistavan jälkimaun.

Alkuperäisellä kuvasuhteella (1.85:1) esitetty filmi ei ole
anamorfinen. Osittain tästä johtuen kuva on varsin epätarkka ja
yksityiskohdiltaan köyhä. Värit toistuvat keskinkertaisesti ja
varsinkin pimeämmissä kohtauksissa kuva vaikuttaa varsin tunkkaiselta.

Ääniraita on alkuperäiskielinen, sloveniaksi puhuttu Dolby Surround
-versio. Sinällään se on standardilaatua ja vaikka se ei tarjoakaan
järisyttäviä äänitehosteita tai monikanabrassailuja, onnistuu se
toistamaan lähinnä dialogia ja musiikkia sisältävän elokuvan
äänimaailman varsin tyydyttävästi.

Lisämateriaalia ei käytönnöllisesti katsoen ole lainkaan, sillä muutamaa lyhyttä filmografiaa tuskin kannattaa edes mainita.

Vähemmän tunnettua slovenialaista elokuvaa edustava draama Varaosat on
purevan ajankohtainen kuvaus raadollisesta liiketoiminnasta,
pakolaisten salakuljetuksesta.