Alkuperäinen nimi: 
Vigilante
Valmistusvuosi: 
1983
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
18
Kesto: 
89
Vigilante
Saul Ahola, Ti, 20/11/2007 - 00:00

Elokuva
<div style="text-align: center;">”I don’t know about you guys, but me, I’ve had it up to here.” </div>
Näillä Fred Williamsonin sikari huulessa lausumilla sanoilla alkaa William Lustigin ohjaama, mainio Vigilante (1983). Elokuva on klassinen 1980-luvun kostoelokuva, jossa päähenkilö kokee traumaattisen menetyksen, ottaa vallan omiin käsiinsä ja lähtee verta sekä hylsyjä tihkuvalle kostoretkelle. Moralisointi on näistä genre-elokuvista kaukana, eikä niitä nykypäivänä valkokankailla juuri näekään. Tony Scottin ohjaama Koston liekki (2004) liippasi teemaltaan aika läheltä, mutta se olikin uusintafilmatisointi vuonna 1987 ilmestyneestä samannimisestä elokuvasta. Realistisen juonen sijasta kyseisen genren elokuvat huokuvat tunnepitoisen koston hurmosta ja energista vimmaa, ja siinä piileekin niiden viehätys. Onhan sitä kotisohvalta välillä mukava katsoa, kun joku jättää urputukset muille ja tekee asioille jotain itse. Varsinkin, jos se on Fred Williamson.

Williamsonin esittämä urbaani kovanaama luotsaa lähiseudullaan kotikulmia siistinä pitävää työläisjengiä. Kyllähän näitä naapuripartioita jenkeistä löytyy, mutta Williamsonin kokoonpanolla on iskunkestävä pakettiauto, sikarit ja pumppuhaulikot. Koska poliisit, tuomarit ja koko oikeuslaitos eivät saa katuja siistityksi, jonkun on astuttava esiin ja tehtävä likainen työ heidän puolestaan. Tällä porukalla riittää työn vaatimaa omistautumista ja suurta, mutta kylmää sydäntä. Robert Forster esittää näiden oikeuden jakajien työkaveria, jonka vaimo ja lapsi joutuvat kaduilla vapaana riehuvan väkivallan uhreiksi. Yhdysvaltojen oikeusjärjestelmä ei saa Forsterin hahmoa tyytyväiseksi, ja sisällä kiehuva viha etsii ulospääsyä. Ei hätää, sillä väkivallallahan väkivalta saadaan kitketyksi. Eikö?

No ainakin tässä elokuvassa ja niin monessa muussa saman genren helmessä. Vaikka nämä 1980-luvun kostoelokuvat ovatkin varsin epärealistisia, moraalittomia ja puhtaan fiktiivisiä, väkivaltaisia toimintahurjasteluja, ovat ne silti yhteiskunnan henkiin herättämiä. Näille elokuville oli tilaus ja syynsä. Vigilante tarttuu aiheeseen myös selittelevän yhteiskuntakriittisesti, aivan kuin puolustellakseen olemassaoloaan, jotta katsoja voi huokaista ihastuneena, kun huumeparonilta tykitetään hidastettuna suolet pihalle. Jopa piirisyyttäjä pitää Forsterin esittämälle henkilölle kuin ohi mennen kiivastunteisen puheen kasvavista rikostilastoista ja heikentyneestä kontrollista. Kritiikki ja elokuvan teeman täsmentäminen ovat genrelle ja aikakaudelle ominaisesti hurmaavan päälleliimattua. Kohtauksessa puhuukin käsikirjoitus, ei piirisyyttäjä.

Jos antaa itselleen luvan katsella elokuvaa puhtaana genre-teoksena, ei meno jätä kylmäksi muuta kuin kalman kalpeat ruumiinsa. Vigilante ei ole edes mikään kengännauhabudjetilla tuotettu, idealtaan kiehtova, mutta toteutukseltaan ontuva genre-kyhäelmä, joka on nähnyt parhaat päivänsä vuosikymmeniä sitten. Se on todella tyylitelty, viileä ja menevä paketti, joka tehoaa edelleen kuin Williamsonin kierrepotku. Toiset genre-elokuvat ovat mielenkiintoisia, mutta eivät vain käytännössä toimi. Vigilante taas toimii juuri sen vuoksi, että se on lajityypilleen uskollinen ja ennen kaikkea itselleen rehellinen. Se on, mitä on, ja pysyy loppuun asti ylpeänä asenteestaan.

Blaxploitaatio-stara Fred Williamson on elokuvassa loistava yrmyleuka. Williamson tarjoilee laininsa niin vakuuttavasti, että katsoja ei edes uskalla olla eri mieltä. Miehen henkilökohtaisena tuomarina toimii takin sisään sullottu pistooli, ja vaikka kovanaaman vimmainen usko omaan asiaansa alkaa tavoittelemaan koomisia mittoja, pystyy Williamson viemään roolin läpi tarpeeksi uskottavasti uhoten. Elokuvan toisessa pääroolissa nähtävä Robert Forster on niin ikään mainiossa vedossa särmikkäänä jokamiehenä, joka muuttuu perheenisästä kylmäksi kostokoneeksi. Muita suurempia rooleja ei elokuvassa varsinaisesti ole, vaan kolmatta pääosaa näyttelee väkivalta. Vaikkei Vigilante alusta loppuun mitään raajojen repimistä ole, uskaltaa se olla kylmän viileä ja graafisen tyly silloin, kun katsoja sitä elokuvalta toivookin. Eihän Vigilante nykytuotantoihin verrattuna mikään ääriväkivaltainen ole, mutta tehokasta ja vaikuttavaa väkivallasta tekee sen häikäilemätön suoraviivaisuus, jollaista ei, harmillistä kyllä, enää nykyaikaisissa toimintaelokuvissa juurikaan näe.

Pari aikuisviihde-elokuvaa ja Maniac-kauhugoreilun (1980) ennen Vigilantea ohjannut William Lustig on saanut kasaan jopa yllättävänkin mukaansa tempaavan kostorallin. Elokuva on visuaalisesti varsin näyttävä ja väkivaltaista kovistelua tukeva, jota vielä sävyttää erinomainen 1980-luvulle tyypillinen musiikkiraita. Vigilanten loistavan teemabiisin lisäksi musiikkitehosteet lähentelevät paikoin kauhuelokuvamaisia piirteitä ulvovine syntetisaattoreineen. Vaikka elokuvan kohtauskokonaisuudet ovat mallikkaasti toteutettu, eivät ne seuraa toisiaan aina avain loogisesti ja selkeästi, mikä tekee kerronnasta paikoin hieman poukkoilevaa. Tämänkaltainen kerronnallinen kokemattomuus onkin yksi elokuvan isoimmista, toisaalta myös melkeinpä ainoista miinuksista, sillä kokonaisuudessaan Vigilante on päämäärässään varsin hyvin onnistunutut raudankova genre-elvistely.

Tekniikka
DVD:n kuva (anamorfinen 2.35:1) ei ole tämänkaltaisten elokuvien tapaan aivan huippuluokkaa. Rakeisuutta ja pientä roskaisuutta esiintyy jonkin verran, ja etenkin kuvan eläminen nostaa päätään monissa, erityisesti pimeissä kohtauksissa. Dolby Digital 2.0 -ääniraita on niin ikään hieman tunkkainen ja dialogi toistuu paikoin harmillisen hiljaa ja epäselvästi. Kokonaisuudessaan DVD:n tekninen taso on kuitenkin aivan kestettävää, ja pikkuviat ovat peräisin vanhasta alkuperäisestä materiaalista, jolle ei enään ihmeitä saada aikaan.

Lisämateriaali
Parhaana lisämateriaalina levyltä löytyy ohjaajan, Fred Williamsonin, Robert Forsterin ja Frank Pescen kommenttiraita. Eniten äänessä on ohjaaja, joka antaa mukavaa tietoa elokuvan tekemisestä, mutta erityisesti Williamson ja Pesce innostuvat välillä remuamaan oikein kunnolla, jolloin kommenttiraidan viihdearvo on myös huipussaan. Raita kannattaa ehdottomasti kuunnella jos itse elokuva kiinnostaa. Ainoana haittatekijänä on hieman tunkkainen ääni, josta on paikoin vaikeaa saada selvää.

Lisäksi levyltä löytyy erinäistä perussälää. Elokuvasta on peräti seitsemän erilaista traileria, neljä tv- ja radio-spottia, promo reel -pätkä, slideshow-kuvagalleria sekä ohjaajan, Williamsonin ja Forsterin bio- ja filmografiat. DVD:ltä löytyy myös yhdeksän traileria Fireboxin julkaisemista elokuvista.

Yhteenveto
Vigilante on klassinen 1980-luvun kostoelokuva, ja varsin mainio sellainen. Jos kyseisen genren tuotokset ja suoraviivaisen väkivaltainen toiminta maistuu, Vigilante on todella pätevä valinta. Vakavasti otettavat elokuvat taas löytyvät eri hyllystä.

Kuvasuhde: 
2.35:1
Anamorfinen: 
Anamorfinen
Alkuperäiskieli: 
Levymäärä: 
1
Aluekoodi: 
Lisätietoa: 
Kiitokset Fireboxille arvostelukappaleesta.
Ääni: 
Dolby Digital 2.0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Kuvagalleria: 

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016