Alkuperäinen nimi: 
Wild Child
Valmistusvuosi: 
2008
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
11
Kesto: 
98
Wild Child
Pekka Lempinen, Ti, 10/02/2009 - 00:00

Elokuva
Poppy (Emma Roberts) on luksuselämää Malibussa viettävä teini pahimmassa iässään. Isukki on korvannut viisi vuotta sitten kuolleen äidin uudella heilalla, ja kostoksi tästä Poppy päättää ystävineen tuhota uuden äitipuolen omaisuutta parhaansa mukaan. Tästä tuohtuneena isä päättää hänet lähettää Englantiin sisäoppilaitokseen, sillä britit jos ketkä osaavat kurinpidon.

Paikalle tullessaan Poppy on kuitenkin sama paskamainen itsensä, mutta kykenee jollain ihmeen tavalla valloittamaan muiden tyttöjen ja rehtorin kultakutripojan sydämet. Rehtori (Natasha Richardson) on kuitenkin päättänyt parantaa itsepäisen Poppyn tavat, joten tämä alkaa ystävineen suunnitella keinoa saada varmasti kenkää oppilaitoksesta.

Wild Child on kliseistä teinihuttua pahimmillaan. Kun aluksi hieman vihjataan, että Poppyn pahoinvointi voisi johtua rikkoontuneesta perheestä, ei siihen kosketa kepilläkään loppuelokuvassa muutamaa kohtausta lukuunottamatta. Sen sijaan elokuva keskittyy siihen, kuinka aivan liian maanläheiset brittitytöt saavat todellisen oppitunnin pissistelyssä ja kaikilla on kivaa. Paitsi aivan hirveästi ylinäyttelevällä mikä-lie-luokanvanhimmalla (Georgia King).

Teinituotantokoneiston uusin malli Emma Roberts tekee minkä pystyy Poppyn roolissa. Myös muut tytöt onnistuvat mukiinmenevästi, ja brittiveteraani Natasha Richardson rehtorina vetää rutiinilla sinällään tasapaksun roolin. Suurin ongelma onkin ensikertalaisen Lucy Dahlin riskejä kaihtavassa käsikirjoituksessa, joka ei yritäkään sanoa mitään, vaan teettää kynnetöntä girlpower-hupia 90 minuutiksi. Paremmin leikkaajana tunnettu Nick Moore (Housut Pois, Poika, Notting Hill) ohjaa ensimmäistä täyspitkäänsä varmalla, joskin persoonattomalla otteella.

Wild Child lähinnä riipaisee sitä aluetta elokuvista, joka kaipaisi uutta elvytystä. Stand By Me oli ja meni ja Mean Girls kävi lähellä varsin onnistunutta teinielokuvaa. Siinä missä lastenelokuvat ja koko perheen elokuvat elävät ja voivat hyvin, tarvitsisi angstiinsa tukehtuva kansa myös oman onnistuneen genrensä. Tällä hetkellä se kärsii pahemmista kasvukivuista kuin kohdeyleisönsä.

Yhteenveto
Kiukuttelevan teinitytön seikkailut brittiläisessä sisäoppilaitoksessa ei onnistu naurattamaan tai liikuttamaan, mutta ärsyttää sitäkin enemmän.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On

Lisää uusi kommentti



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016