Elokuva

X-Filesin tuotantokaudet ovat vihdoin saatavilla myös suomalaisin versioin. Vuonna 1993 käynnistynyt amerikkalainen kulttisarja onnistui saavuttamaan suunnattoman suosion näyttäessään televisiossa jotain, mitä ei oltu ennen nähty. Arvostelijan ollessa tuohon aikaan vielä hyvin nuori, oli uskomattoman pelottavaa katsella tuota television pelottavinta sarjaa aina yömyöhällä. Sarjasta tekivät kiinnostavan paitsi hyytävän jännittävä ilmapiiri, myös kiehtovan karmivat paranormaalit ilmiöt ufoineen. Kaikki yliluonnollinen on aina kiinnostanut ihmisiä, joten oli napakymppi Chris Carterille luoda aiheesta televisiosarja, vielä kun siihen yhdistettiin FBI rikostutkimuksineen ja sympaattisen vetävät päähenkilöt.

Sarja alkaa, kun lääketiedettä opiskellut nuori FBI-agentti Dana Katherine Scully (Gillian Anderson) määrätään raportointitehtävissä Fox William Mulderin (David Duchovny) työpariksi. Nuorena poikana sisarensa Samanthan ufosieppauksen silminnäkijäksi joutunut Mulder on FBI:n arkistoihin päästyään törmännyt salaiseen osastoon, johon kirjataan kaikki luokittelemattomat ja mahdollisesti yliluonnollisia piirteitä sisältäneet rikokset. Uppouduttuaan syvemmälle X-arkistoon, mies on alkanut toivoa tapausten selvittämisen vievän lähemmäs Samanthaa koskevaa mysteeriä avaruusolentojen olemassaolosta. Vaikka Mulder onkin yksi kehutuimpia ja parhaita agentteja, hänen sulkeutumisensa ikkunattomaan kellarikerrokseen “I want to believe” -ufojulisteidensa kanssa on saanut työtoverit kutsumaan häntä "Huuhaa-Mulderiksi". Aika lailla päinvastaisia ajatuksia edustava skeptikko-Scully saapuu miehen työpariksi aluksi hieman epäluuloisin mielin, mutta kuitenkin kiinnostuneena tutustumaan tuohon FBI:n oudoimpaan agenttiin. Kun tieteelliseltä kannalta asioita tutkaileva Scully ja vaistoihinsa sekä teorioihinsa enemmän luottava, herkkäuskoinen Mulder kohtaavat toinen toistaan omituisempien rikostapausten kentällä, luvassa on varsin ristiriitaista työskentelyä.

Ensimmäisellä kaudella nähdään melkoisen kirjava sakki erilaisia mutaatioita, harvinaisia luonnonoikkuja ja selittämättömiä ilmiöitä. Siis tieteen kannalta selittämättömiä. Scullyn onkin äärimmäisen vaikeaa todistella heidän näkemiään ja selvittämiään asioita johtoportaalle, joka on koko ajan kinuamassa perusteita sille, miksi X-arkiston tutkiminen tulee sallia jatkossakin. Mulder sen sijaan on omassa elementissään saadessaan seurata johtolankoja, joiden parissa normaalit agentit luovuttaisivat heti kättelyssä. Tutkittaviksi tulevat tapaukset vievät työparin ympäri Yhdysvaltoja aina intiaanilahkojen leireistä arktisille tutkimuskeskuksille ja hylätyistä tehdasrakennuksista pimeisiin metsiin. Yllättävän moni tapauksista keskittyy jonkinlaisia erikoisia kykyjä omaaviin ihmisiin. Oikeastaan tässä kohtaa sarjassa annetaankin hieman hupaisa viritelmä maailmassa asustelevien friikkien määrästä; heitä riittää, mutta etsittyjen listalle mutantit joutuvat vain henkirikoksen tehtyään.

Erikoisagenttien työ on tottakai myös äärimmäisen vaarallista: todellisessa hengenvaarassa ollaan ainakin kahdessa jaksossa biologisen organismin iskiessä. Lähes jokaisessa muussakin jaksossa vaara uhkaa, milloin mutantisoituneiden tappajaihmisten, milloin oman hallituksen värväämien sotilaiden suunnalta. Armeijan sotilaita kun on palkattu pitämään uteliaat loitolla maahan pudonneen avaruusaluksen luota, jotta kansallissalaisuudet saadaan kätketyksi ilman suurta haloota. Toisessa varsinaisessa UFO-jaksossa, joka itse asiassa on samalla pilottijakso, keskitytään siihen pelottavimpaan aiheeseen; ihmisten sieppaamiseen muukalaisalukseen. Heti toisessa jaksossa tutustutaan myös mystiseen mieheen kutsumanimeltä Syväkurkku (Jerry Hardin), joka ilmestyy yllättäen paikalle aina kun Mulderin täytyy saada kuulla jotain, mitä hän ei itse saisi selville. Syväkurkun kautta Mulderille alkaakin paljastua viitteitä mahdollisesta suuremmasta salaliitosta, jossa he itse ovat osasina. Ensimmäisellä kaudella tähän ei kuitenkaan vielä syvällisemmin perehdytä, vaan pääpaino jokaisessa jaksossa on murhamiesten jahtaamisessa. Mulderin kelkassa Scullyn mieli muuttuu entistä avoimemmaksi uskomattomille ja tieteellisesti todistamattomille asioille, joita he kohtaavat. Kausi huipentuukin viimeisessä jaksossaan tilanteeseen, jossa Scully saa nähdä vihdoin omin silmin jotain, minkä olemassaolosta Mulder on häntä yrittänyt koko ajan vakuuttaa.

Ensimmäisenä varsinaisesti huonona seikkana tästä kokonaisuudesta tulee ilmi se, että jaksot nojaavat liikaa itsenäisyyteensä. Yksi murhamysteeri per jakso -rytmi kyllä toimii, mutta kokonaisuuteen olisi kaivannut enemmän yhtenäisyyttä, enemmän pieniä lankoja, jotka yhdistäisivät jaksot kiinteämmin toisiinsa. Vaikka kaikki jaksot ovatkin täyttä timanttia, tuotantokaudesta puuttuu pieni ja tärkeä seikka; pakonomainen tunne saada nähdä heti perään seuraavakin jakso. Sarjan kovimpia faneja tämä ei haittane, mutta uusien fanien koukuttamiseksi ratkaisu olisi ollut silkkaa plussaa. Toisaalta, nyt kaikki jaksot on helpompaa katsoa omaan tahtiin, kun tietää, ettei seuraavassa osassa jatku enää edellisen aiheuttama jännitys. Jaksojen rajallisen pituuden vuoksi niistä parissa myös lopetus töksähtää tyhmästi, ja materiaalia olisi katsonut mielellään enemmänkin. Yleisesti 44:ään minuuttiin on kuitenkin saatu purkitettua varsin toimiva rakenne, eikä mitään jää poikkeustapauksia lukuun ottamatta kaipaamaan. Muutamassa jaksossa juoni on hieman ennalta-arvattava, mutta kauden loppua kohti tämä ongelma vähenee merkittävästi.

Näyttelijät ovat rooleissaan erittäin luontevia. Myös sivuhahmojen kohdalla nähdään loistavia suorituksia, kuten esimerkiksi Doug Hutchisonin tulkitsema mutantti Tooms. Tälle ovelalle hirviölle onkin omistettu poikkeuksellisesti kaksi jaksoa. Tässä kohdassa voisi mainita myös tulevien kausien kannalta tärkeät miehet, FBI-osastopomo Walter Skinnerin (Mitch Pileggi) sekä mystisen Savukemiehen (William B. Davis). Yhdessä jaksossa tutustutaan myös The Lone Gunmen -nimiseen omalaatuiseen nerotrioon, joiden tietoteknisistä taidoista tulee olemaan paljon hyötyä.

Paikoin, varsinkin alkuvaiheessa, jaksot muistuttavat paljon kasarikauhuelokuvia, ja näistä poimittuja elementtejä on myöhemminkin mukana. Tällainen vanhahko tunnelma on vain hyväksi, ja sen kautta päästään aivan uusille pelon asteille. Chris Carter on halunnut luoda äärimmäisen pelottavan sarjan, ja siinä mies on onnistunut.

Tekniikka
Ensimmäiset jaksot nähdään huonommalla kuvan- ja äänenlaadulla, mutta ilmeisesti budjetin nousun myötä myös tekniikkaan on panostettu enemmän. Loppupuolen jaksoissa lähennellään laadullisesti tv-sarjaksi todella hyvää tasoa niin kuvan (1.33:1) kuin äänenkin (Dolby Digital 2.0) suhteen. DVD-siirto on onnistunut sikäli hienosti, ettei mukaan ole pujahtanut ainuttakaan havaittavissa olevaa teknistä virhettä. Päinvastoin, vauhdikkaita kohtauksia on ilo katsella, kun kamera liikkuu sulavasti eikä minkäänlaista kuvan nykimistä tapahdu. Vaikka valaistuksessa onkin paikoin puutteita, saa tapahtumista aina sen verran selvää kuin on tarpeen. Yksi bugi levyistä kuitenkin löytyy; valikkojen taustakuvat alkavat jonkin ajan kuluttua välkkymään häiritsevästi, jopa pelottavasti, jos ohjelmavalintaa ei tehdä.

Lisämateriaali
Jokainen kuudesta ensimmäisestä levystä sisältää kansainvälisiä klippejä, jotka ovat käytännössä noin minuutin pituisia pätkiä yhdestä jaksosta kerrallaan eri kielillä dubattuna. Lienee sanomattakin selvää, että näiden olemassaolo on aika yhtä tyhjän kanssa, mutta kuullaanpa ainakin, miltä Mulderin puhe kuulostaa japaniksi.

Loput lisämateriaalista löytyy seitsemänneltä levyltä. The Truth About Season One -dokumentti aloittaa kattavan paketin. Chris Carterin ohella ääneen päästetään mm. tuottaja/ohjaaja Daniel Sackheim, tuottaja/käsikirjoittaja Howard Gordon ja ohjaaja David Nutter sekä suuri joukko muita sarjan tekijöitä. Käytännössä dokumentti perustuukin heidän haastatteluilleen. 11 minuutin aikana kuullaan lyhyesti tekijöiden omia mielipiteitä muun muassa siitä, uskovatko he itse Maan ulkopuoliseen elämään. Tästä on hyvä jatkaa Chris Carterin kertomuksilla peräti 12:sta eri jaksosta. Nämä 5-minuuttiset ovat mielenkiintoista kuultavaa hahmojen taustoista ja ohjelmassa nähtyjen yksityiskohtien tekemisestä.

Behind the Truth -osiossa puolestaan nähdään lyhyitä Making of -tyylisiä katsauksia 12:sta eri jaksosta. Näissä nähtävät aiheet vaihtelevat hahmoista tehosteisiin ja lavasteisiin.

Lopuksi tarjotaan yhteensä 47 Fox-kanavan tv-mainosta, joista suurin osa nähdään kahtena eri versiona, 10 ja 20 sekunnin mittaisina. Kaksi poistettua kohtausta syventävät Scullyn ja hänen poikaystävänsä Ethanin (Tim Ransom) suhdetta. Sokerina pohjalla nähdään vielä 30 sekunnin käsittelemätön tehostekuva Fallen Angel -jaksosta.

Yhteenveto
X-Filesin ensimmäinen tuotantokausi on parasta tv-sarjaa alusta loppuun. Hyvin suunniteltu kokonaisuus, loistavat näyttelijät ja A-luokan käsikirjoitus viimeistelevät tämän mestariteoksen, jota ei turhaan ole siunattu kulttimaineella.