Elokuva
1980-luvun puoliväli Isossa-Britanniassa. Vaikka saarivaltio ei Amerikan serkkujensa tapaan jakaudukaan varsinaisiin raamattuvyöhykkeisiin, nuori Will Proudfoot (Bill Milner) asuu sellaisen keskellä. Karusti elävän perheen, johon kuuluvat myös nuorempi sisko (Tallulah Evans) ja dementoitunut isoäiti (Anna Wing), arkea pyrkii auttamaan ketku saarnaaja Veli Joshua (Neil Dudgeon), joka tuntuu imevän sen viimeisenkin ilon vilkkaan mielikuvituksen omistavan Willin elämästä. Uskonnollinen yksinhuoltajaäiti (Jessica Stevenson) on pyhän sanan tulkinnassaan niin tiukka, että Will joudutaan jopa poistamaan luokasta aina kun tunnilla katsotaan teeveestä dokumenttiohjelmia. Yhdellä tällaisista evakkoretkistä Will tapaa käytävällä toisenkin ulkopuolisen, koulun varsinaisen hornanhengen Lee Carterin (Will Poulter), jonka lempipuuhaa ovat konnankoukut ja kommervenkit sekä eritoten elokuvien laiton kopiointi piraattimarkkinoille.

Kahden tyystin erilaisen epätodennäköinen ystävyys puhkeaa kukkaan, kun Will näkee Leella elämänsä ensimmäisen elokuvan, Sylvester Stallonen hittileffan Taistelija (First Blood) vuodelta 1982. Willin mielikuvitus kirjaimellisesti räjähtää uusiin sfääreihin ja tämä päättää tehdä oman elokuvansa, Son of Rambow, joka varsin vapaasti mukailee David Morrellin alkuperäistä elokuvakäsikirjoitusta. Poikien kekseliäillä ja kuolemaa uhmaavilla stunteilla kuorrutettu isoisä Rambon pelastusoperaatiospektaakkeli uhkaa kuitenkin levitä käsiin, kun kouluun tullut ranskalainen vaihto-oppilas Didier Revol (Jules Sitruk) tunkee mukaan tuotantoon ja alkaa muuttaa sitä lakeijoineen tyhjäpäiseksi sankaritarinaksi itsestään. Mutta nuorten leffamoguleiden pussista löytyy vielä muutama kikka pelastamaan kaaoksen kurimukseen imaistu elokuva.

Esikoiselokuvallaan Linnunradan käsikirja liftareille (The Hitchhiker`s Guide to the Galaxy, 2005) ohjaaja Garth Jennings osoitti jo hallitsevansa vinhan fantasian ja vauhdikkaan viihteen. Son of Rambow on upea yhdistelmä mielikuvituksen pitelemätöntä voimaa, kitkeränsuloisia nuoruusmuistoja. Se on pakahduttavan kaunis kasvukertomus ja samalla hulvattoman hauska esitys siitä kaiken alleen peittävästä intohimosta, millä mihin tahansa taiteenlajiin hurahtaneet tekijät syöksyvät mitään säästämättä, mistään tinkimättä lempiprojektiensa kimppuun. Kuvakieleltään Son of Rambow on kekseliään mietitty ja tuo enemmän kuin kerran mieleen omanlaistensa elokuvien mestarin, Terry Gilliamin rationalismin raja-aitoja kaatavat komeat elokuvat. Rambo -sanan perään lisättiin kirjain W tekijänoikeudellisista syistä.

Pääpari Bill Milner ja Will Puolter ovat aitoja ja raikkaita rooleissaan ja nuorten herrojen synkka on hienosti kohdillaan. Kokonaisuudessa on, tarinalinjojen eroavuuksista huolimatta, paljon samaa kuin Rob Reinerin loistavassa nuorisokuvauksessa Stand By Me - Viimeinen kesä (1986), jonka johtotähdissä Wil Wheatonissa ja River Phoenixissa on ulkoisiakin yhteneväisyyksiä omaa Ramboaan hellyttävästi väsäävien Milnerin ja Puolterin kanssa.

Joby Talbotin musiikki on kekseliästä leikittelyä, jossa yhdistyvät onnistunut ajankuva, vinhat fantasia-ainekset ja muutamat nokkelat lainat Jerry Goldsmithin legendaarisesta First Bloodista. Hienoimpia hetkiä ovat upea First Day Shooting, hilpeä I`m French, Non? sekä upea nimikappale Son of Rambow. Muina esityksinä kuullaan runsaasti 1980-luvun nostalgisia hittejä aina Siouxie & The Bansheesista (Peek-A-Boo) ja Jonathan Richmanista (Egyptian Reggae) Blondieen (Rapture) ja Human Leagueen (Love Action).

Yhteenveto
Son of Rambow on lämminhenkinen ja koskettavan sydämellinen kuvaus elokuvakärpäsen puraisusta ja siitä ajasta, jolloin otamme viimeisiä askelia, ennen aikuisuuden ahdistusta ja angsteja. Mainion leffahelmen kaikkia elokuvan ystäviä ihanasti elähdyttävää loppukohtausta vain kivi pystyy katsomaan liikuttumatta.