Elokuva
On vuosi 1985, Tampereella nääs. Kun Tommi Turmiola (Reino Nordin) tapaa ensi kerran Karoliinan (Malla Malmivaara), niin mies heittää siltä istumalta sikseen niin duuninsa Lokomon konepajalla kuin myös työttöystävänsä Ellun (Minna Maasola), ja lähtee mimmin kadonneen perässä Suomen festarisuveen. Etsintä vie Tommin lopulta Tukholmaan, kun taas Mansessa hemmon entinen duunikaveri Palle (Mikko Nousiainen) on perustanut yökerhon ja löytänyt rinnalleen juuri Tommia etsineen Karoliinan. Tommin kotiinpaluu aloittaa kilpajuoksun aikaa vastaan, sillä pari on juuri menossa vihille.

Neljännesmiljoona katsojaa saanut teatterikappale Vuonna 85 on taipunut ohjaajakaksikko Timo Koivusalon ja Riku Suokkaan käsissä nostalgisella suomirockilla höystetyksi törmäilyfarssiksi, joka ei pyrkimyksistään huolimatta juurikaan naurata. Irrallisten kohtausten välissä on liimana aikakauden kotimainen hittimusa, eli Eppuja, Juicea ja Popedaa, mutta ollakseen hyvinkin vahvasti musiikkiin ja laulujen sanomaan painottunut elokuva, Vuonna 85 on harvinaisen rytmitön esitys, jota korostaa ohjaajakaksikon outo pakkomielle kikkailla kuvanopeuksilla.

Pääkolmikko ulkolukee roolinsa sinällään sujuvasti, vaikka taustalla koko ajan soivilla lauluilla alleviivatut julkilausumat jäävätkin dramaturgiassa lapsipuolen asemaan. Draamantynkää tuovat kuviin myös komisario Pepponena muriseva Tapio Liinoja ja Topi Kohonen tämän rocktähdeksi halajavana Mauno-poikana. Komediaksi kuivan ja kalsean kuvituksen huumorianti jää lähinnä Jussi Lammen kovanyrkkisen Ruban, Jari Salmen pelkillä lätkätermeillä keskustelevan Tapparan ja Heikki Silvennoisen huikkaherkän Iso-Geen varaan, joista varsinkin viimemainitun krapulasoolo on sekamelskaisen elokuvan hilpein hetki.

Yhteenveto
Loistavan lavasukseen innoittamana pakkohan jonkun oli siitä elokuvasovituskin tehdä, mutta lopputuloksen olisi silti toivonut olevan jotain muutakin kuin pöhköä kohellusta taustanaan Manserockin best of.