Alkuperäinen nimi: 
Risto Räppääjä ja yöhaukka
Valmistusvuosi: 
2016
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Tuottaja: 
Ikäsuositus: 
3
Kesto: 
72
Risto Räppääjä ja yöhaukka
Jussi U. Pellonpää, La, 20/02/2016 - 00:00

Elokuva
Kun Risto Räppääjän (Samuel Shipway) ja Nelli Nuudelipään (Sanni Paatso) onkireissulla syötit loppuvat, löytävät lapset matojen sijaan maasta arvokkaan rautakautisen käärmesormuksen. Mittamattoman arvokas artefakti kuitenkin varastetaan ja syylliseksi epäillään arkeologisa aarteita rosvoavaa Yöhaukkaa. Kun soppaa hämmentävät pian myös Rauha-täti (Minttu Mustakallio) ja tämän aina tiukka serkku, pakastaja-Elvi (Riitta Havukainen), on Riston ryhdyttävä hyvinkin tutunoloiseksi seikkailija-arkeologiksi, jotta tapaus saataisiin selvitettyä. Samaan aikaan Nelli kyllästyy lopullisesti Riston roolileikkeihin ja päättää itse alkaa poptähdeksi, mutta yhteistyöhön on kuitenkin päädyttävä, kun naapurin kiltti, mutta tolvana Lennart (Vesa Vierikko) päätyy syyttömänä telkien taakse.

Risto Räppääjä -saagan kuudes osa, Risto Räppääjä ja yöhaukka, jatkaa samalla ”sieltä yli missä aita on matalin”-mentaliteetilla kuin Timo Koivusalon ohjaamat muutkin osat, aina neljännestä Ristosta, Risto Räppääjä ja liukas Lennart (2014), lähtien. Touhu on niin pitkälti sitä samaa tuttua huttua, ylinäyteltyä koheltamista ja kompurointia sekä typeriä kuvanopeuksilla kikkailuja, että päätänkin lähestyä aihetta sitä katsomaan tulleita henkilöitä analysoiden.

Täysi tupa koostuu vaahtosammuttimen kokoisista aina esiteiniyden kynnyksellä keikkuviin, ja toki mukaan on tullut myös paljon isiä ja äitejä, jotka näin tukevat kotimaista elokuvaa ostamalla myös itselleen lipun. Kun valot sammuvat ja uusien Ristojen tuttu tunnari, Ei hätäpäivää, kajahtaa kajareista, ilma ei täytykään riemunkiljahduksista vaan sipsi- ja karkkipussien rapinasta.

Vaihdan lähestymistapaa pseudopsykologisesta tilastotieteelliseen ja aloitan yksinkertaisen kirjanpidon elokuvan herättämistä reaktioista. Hiljaisuus kestää yllättävän pitkään ja vasta kun 24 minuuttia on kulunut, saadaan ensimmäinen, tosin minimaalinen naurunpyrskähdys, jonka aiheuttaa puhuva papukaija. Seuraava vastakaiku valkokankaalla mateleville tapahtumille tulee yksitoista minuuttia myöhemmin, kun Minttu Mustakallio pukeutuu murtovarkaaksi. Hölmöydelle hörähtää mittausteni mukaan kaksi aikuista katsojaa.

Räppääjä -sarjan ehdottomasti tylsin elokuva jatkaa päätöntä mateluaan, pökkelöinnin katkaisee tasiasin väliajoin ainoastaan Esa Niemisen keskinkertaisuudenkin alle jäävät iskelmäpoplaulut, joilla näyttelijät selittelevät tapahtumia niille, jotka eivät ilmeisesti itse osaa tulkita näkemäänsä. Yhdeksän minuuttia edellisestä ja kourallinen lapsia kikahtaa kuvalle, jossa Minttu Mustakallio ja Vesa Vierikko soutavat nopeutettuna. Tunnin rajapyykillä puhelias papukaija irrottaa lapsista jälleen hokemillaan muutaman hihityksen, mutta siitä edes päin aina 77 minuutin kohdalla tuleviin lopputeksteihin saakka onkin sitten varsin hiljaista.

Jos minulta kysytään, Mari Rantasilan ohjaamat kolme ensimmäistä Ristoa (Risto Räppääjä (2008), Risto Räppääjä ja polkupyörävaras (2010) ja Risto Räppääjä ja viileä Venla (2012)) olivat hillitömän hauskoja esityksiä, joiden seurassa viihtyi aikuisempikin mutru, mutta Koivusalon tulon myötä (Risto Räppääjä ja liukas Lennart, Risto Räppääjä ja Sevillan saiituri (2015)), kun myös kaikki muut tärkeimmät pelurit menivät vaihtoon, touhusta katosi se lapsenomainen riehakkuus, joka korvattiin kylmällä laskelmoinnilla ja tuotteistamisella.

Ai niin, näyttelijät. No ne ovat samat kuin kahdessa edellisessäkin, koheltavat samalla tavalla ja puhuvat yhtä höpöjä. Extroina kuvissa piipahtavat myös kivaksi kesäpäiväksi Naantaliin kuvauspaikalle kuskatut vanhat veteraanit Sulevi Peltola ja Risto Salmi, ensin mainittu museon portsarina ja jälkimmäinen tivolin narunvetomiehenä. Ja ketäs vielä...Niin, Ville Myllyrinne on pölvästi poliisi ja Laura Malmivaara arkeologi.

Yhteenveto
Jostain kumman syystä tämäkin Risto, vaikka saikin laskelmieni mukaan vain neljä selkeää kontaktia yleisöön, tulee varmasti hankkimaan reilusti yli 100 000 katsojaa, vaikka se ei sitä missään tapauksessa ansaitsisikaan.
Mutta älkää ymmärtäkö väärin, olen siitä erityisen iloinen, sillä ihmisten kuuluukin käydä elokuvissa ja samalla tukea myös sitä hyvää kotimaista elokuvaa.

Anamorfinen: 
Anamorfinen
Levymäärä: 
0
Arvosana DVD:lle: 
Arvosana kuvasta: 
Arvosana äänestä: 
Arvosana bonusmateriaaleista: 
Pakkotekstitys: 
On
Kuvagalleria: 


Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016