Elellään 1930-luvun loppua Ruotsin Lapissa. Nuoren saamelaisen Elle Marjan (Lene Cecilia Sparrok) tulevaisuudessa siintää peritty ura poronhoidon parissa, mutta ennalta määrätty huominen ahdistaa siinä missä saamelaispukukin. Vielä kun koulussa aloitetaan eugeniikkaan perustuvat rotubiologiset kokeet ja testit, joilla pyritään osittamaan arvohierarkia, tyttö päättää jättää kaiken taakseen. Elle Marja varastaa opettajansa vaatteet ja suuntaa Uppsalaan, tarkoituksenaan sulautua valtaväestöön, mutta oman identiteetin kadottaminen on helpommin sanottu kuin tehty.

Amanda Kernellin Saamelaisveri on elokuvallisesti vahva näyttö ja samalla tärkeä puheenvuoro vaietusta historiasta. Takaumina kerrottu yksilön tarina oman identiteetin löytämisestä toimii myös globaalin mittakaavan kertomuksena minkä tahansa alkuperäisväestön elämäntavan ja perinteiden katoamisesta muualta tuodun sivistyksen sulatusuuneissa. Siinä missä Elle Marja haluaa elämältään enemmän ja ennen kaikkea oppia, aikakauden tieteen tulkinta on, että lappalaisilla ei ole rodullisia edellytyksiä sisäistää samaa määrää sivistystä ja tietoa kuin muualta kotoisin olevilla.

Kiireetön kerronta ja rauhallinen rytmi antavat aikaa ajatuksille ja hyvinkin yksityisen, mutta samalla myös unversaalin elämäkerran sisäistämiselle. Erityismaininnan ansaitsee myös Sophia Olssonin varmaotteinen kameratyö.

Turhuuksia viisaasri välttelevän elokuvan vahvin voimatekijä on pääroolin Elle Marjana nähtävä 19-vuotias saamelainen poronhoitaja Lene Cecilia Sparrok, jonka huikean hieno ja nyansseja täynnä oleva tulkinta on niin moniulotteinen ja hallitseva, että se jättää vääjäämättä kaikki muut osat statistin asemaan. Mia Erika Sparrok on Elle Marjan sisko Njenna, Julius Fleischanderl Niklas, nuori mies, jota Elle Marja seuraa Uppsalaan, ja Maj-Doris Rimpi Elle Marja nykyhetkessä.

Hallittu ja tunnelmallinen taidonnäyte, jossa pienen ihmisen tarina on kerrottu taitavasti historiallisessa viitekehyksessä.