Alkuperäinen nimi: 
The United States vs. Billie Holiday
Lajityyppi: 
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2020
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Musiikki: 
Ikäsuositus: 
16
Kesto: 
130
The United States vs. Billie Holiday
Jussi U. Pellonpää, Pe, 02/07/2021 - 06:56

Elokuva

Läpimurtonsa provosoivalla laulullaan Strange Fruit tehnyt Billie Holiday (Andra Day) herättää liittovaltion huumeviraston ensimmäisen johtajan Harry J. Anslingerin (Garrett Hedlund) huomion, ja kun laulajaa ei laillisesti voida estää esiintymästä, Anslinger punoo kieron juonen saadakseen suositun laulajattaren telkien taakse. Tehtävässä tukena toimii Billien kanssa kiihkeään suhteeseen ajautunut sotilas Jimmy Fletcher (Trevante Rhodes), jonka todelliset tarkoitusperät paljastuvat Billielle liian myöhään.

Omanlaisensa Spike Leen, afroamerikkalaisten oikeuksista ja kokemista vääryyksistä mielellään paasaavan ohjaaja Lee Danielsin The United States vs Billie Holiday tekee sen, mitä nimellään jo lupaakin, avaa vahvasti dramatisoituna ja totuutta muunnellen valtaapitävien kieroilut viatonta taiteilijaa vastaan kaiken kansan nähtäväksi. Samoja asioita esiin nosti myös James Erskinen ansiokas dokumentti Billie (2019), sekä tietenkin se kuuluisin Holiday-muotokuva, Lady Sings The Blues vuodelta 1972. Sääli vain, että Danielsin lähestyminen aiheeseen on pateettinen ja yksinkertaistava, pahimmillaan niin mustavalkoinen, että joku teräväkielinen voisi puhua jo käänteisestä rasismista. Daniels ryvettää päähenkilöään syvissä ja likaisissa vesissä, maksimoi kurjuutta, eikä edes yritä nähdä tapahtumia kuin yhdeltä valitsemaltaan kantilta.

Siksipä onkin iso onni, että ohjaaja on saanu elokuvansa keulille Andra Dayn kaltaisen nousevan kyvyn, joka voitti roolistaan Billienä Golden Globen ja oli myös Oscar-ehdokkaana. Trevante Rhodes tekee niin ikään hyvää työtä Billien pettävänä nuorena FBI-agentti Fletcherina, jolta sentään löytyy osa omatuntoakin. Garrett Hedlund piirtää juuri odotetun hirviömäisen kuvan Anslingeristä, äärirasistista, jonka mielestä jazz oli pelkkää viidakkomusiikkia ja vaaraksi valkoisille.

Yhteenveto

Ammattimaisesti tehty, mutta tavallaan tekopyhä ja turhasti provosoimaan pyrkivä muotokuva yhdestä jazz-historian upeimmasta laulajasta. Harmi, että varsinkin Andra Dayn erinomainen nimirooli jää nyt pelkäksi hahmoksi pateettisessa tilityksessä.



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016