Skotlanti, 1983. Lahjakas ja elämäniloinen 12-vuotias John Davidson (Scott Ellis Watson) uneksii jalkapalloilijan urasta, mutta oudot pakkoliikkeet pakottavat hautaamaan haaveet. Lopulta Tic-oireiden ja kontrolloimattomien kiroiluryöppyjen täyttämä tauti äityy niin pahaksi, että poika yrittää päättää elämänsä. 1996, nyt 25-vuotias John (Robert Aramayo) tietää sairastavansa Touretten syndroomaa, mutta koska tautia ei vielä tunneta kunnolla, ongelmat seuraavat yhä toisiaan. Vaan kun Johnin ainoan ystävän Murrayn (Francesco Piacentini-Smith) äiti Dottie (Maxine Peake) ”adoptoi” Johnin, elämä alkaa pikkuhiljaa tuntua elämisen arvoiselta.

Kirk Jonesin kiroittama ja ohjaama tosipohjainen I Swear – Minun ääneni on äärimmäisen sympaattinen ja lämmin kertomus itsensä löytämisestä ja hyväksimisestä, ilman siirappisten epikriisielokuvien yletöntä tunteellisuutta.

Tokihan John Davidsonin selviytymistarina, jonka pohjana toimivat dokumentit John´s Not Mad (1989), The Boy Can´t Help it (2002) ja Tourettes: I Swear I Can´t Help It (2009) on myös koskettava ja syvältä kouraiseva, mutta vahvin elementti on sen musta ja paikoin rankkakin huumori, joka onkin yksi niistä voimatekijöistä, joilla Touretten tapaisista oireyhtymistä voidaan selvitä edes etäisesti täysipäisenä. Kuningatar Elizabeth palkitsi John Davidsonin Brittiläisen kunniaritarikunnan arvomerkillä vuonna 2019 työstään Touretten syndroomasta kärsivien parissa.

Robert Aramayo nappasi britti-Oscarin, eli Baftan supertähtien Michael B. Jordanin, Timothée Chalametin ja Leonardo DiCaprion nenän edestä ja täysin ansaistusti. Näyttelijälle rooli psykiatrisesta sairaudesta kärsivänä ihmisenä on aina haastava ja täynnä sudenkuoppia, mutta Aramayo ei erehdy hetkeäkään tulkitessaan sinnikkään Johnin ponnisteluja tulla hyväksytyksi omana itsenään. Erityismaininnan ansaitsee myös Scott Ellis Watson teini-ikäisenä Johnina. Loistavaa työtä tekevät myös Maxine Peake neuropsykiatrista häiriötä ymmärtävänä Dottiena, Shirley Henderson Johnin äitinä sekä maanmainio Peter Mullan talonmies-Tommyna, joka tarjoaa Johnille työpaikan.

I Swear – Minun ääneni on yksi viime vuoden parhaita elokuvia, äärimmäisen tärkeä puheenvuoro, jonka toivoisi löytävän tiensä myös koulutukseen ja opiskeluun.