Harvempi uskoi vuonna 2025, että Gallagherin kovapäiset veljekset Liam ja Noel voisivat sopia riitansa ja palata lavalle Oasiksena vuoden 2009 totaalisen välirikon jälkeen, mutta niin vain kävi.

Oasis: Don’t Look Back in Anger tarkastelee maailman kiertänyttä paluukiertuetta, mutta sen sijaan, että se avaisi veljesten laajasti raportoitujen riitojen taustoja, se on sentimentaalinen ja fanit kauniisti huomioiva tribuutti. Palkitun käsikirjoittajan Steven ”Peaky Blinders” Knightin rustaama pohjapiirros keskittyy nopean alkumontaasin jälkeen veljeksiin, jotka ylistävät uudelleen löytynyttä yhteyttä ja yhteistyön voimaa. Kaikki on annettu anteeksi – ei katsota kiukulla taaksepäin. Kokonaisuus onkin kohtelias ja hyvännäköinen bändipromo, jonka hiotut särmät tekevät siitä helposti myytävän.

Konserttikohtauksissa Dylan Southernin ja Will Lovelacen ohjaama ja huipputaitavan kuvaajakolmikon, Lol Crawleyn, James Laxtonin ja Haris Zambarloukosin taltioima dokkari herää todella eloon, todistaa bändin hurjan  iskukyvyn ja antaa runsaasti tilaa hittibiisien mukana hoilaaville, tanssiville ja itkeville faneille, joille yhtyeen merkitys hipoo uskonnollista hurmosta. 

Faneille kaikki olennaiset biisit soittava Don’t Look Back in Anger on luonnollisesti silkkaa mannaa, ja kyllähän Oasiksen kokoinen orkesteri nyt toisenkin dokkarin ansaitsee vuoden 2016 Supersonicin jälkeen. Sanoma, vaikka vähän piilotettukin, on kuitenkin tärkeä: antakaa anteeksi, sillä vihalle ei ole sijaa.