Alkuperäinen nimi: 
Armoton maa
Julkaisija: 
Valmistusvuosi: 
2017
Valmistusmaa: 
Ohjaaja: 
Käsikirjoittaja: 
Ikäsuositus: 
16
Kesto: 
90
Armoton maa
Jussi U. Pellonpää, Pe, 20/01/2017 - 17:24

Elokuva

Suomen Lapissa, pienen kylän poliisilla, Lasse Kuntosella (Ville Virtanen) on viimeinen työpäivä ennen eläkkeelle siirtymistä, kun miehen oma ja synkkä menneisyys tavoittaa nykyhetken. Taposta tuomittu henkipatto Jaakko (Antti Holma) palaa vankilasta, eikä aikaakaan, kun veri virtaa. Vyyhtiin sekaantuu myös Lassen poika Erkki (Mikko Neuvonen), ja pian tuntureilla on käynnissä jahti, jossa metsästetään pedoista pahinta, ihmistä.

Jussi Hiltusen esikoispitkä, Armoton maa, on westerngenreen kumartava toimintajännäri, toimintatragedia, jossa miehet ovat miehiä, joiden artikulointi tapahtuu lähinnä viittomakielellä ja erilaisilla aseilla. Hiltusen oman käsikirjoituksensa pohjalta piirtämä tarina on kerronallisesti niukkuuden ylistystä, hahmojen taustoja ei paljasteta, motiivit pysyvät varjoissa eikä muutenkaan turhia liikkeitä liiemmin tehdä. Lännenelokuvien perusainekset, kosto ja sovitus, on tarkkaan tiedostettu ja kun asiaan onkin paneuduttu vaadittavalla vakavuudella, Armoton maa toimii vallan moitteetta omassa kapeassa tyylilajikaukalossaan. Karun karski urostelu varsinkin alkupuolella paikoin lipua komiikan puolelle, mutta vastapainona kerronnan laahaava jäyhyys pitää touhun vakavasti otettavana ja homman Hiltusen hyppysissä.

Huippukuvaaja Tuomo Hutrin panoraamat maisemista ja ilmeettömyyttä korostavat lähikuvat rakentavat juurikin oikeanlaisesti hyytävän atmosfäärin shakespearelaisia mittasuhteita saavaan sukukronikkaan.

Ville Virtanen natsaa paholaisen pannulla paistuvaksi Lasseksi erinomaisen hyvin, eikä paremmin koomikon ketaleena tunnettu Antti Holma ole ikinä ollut niin hyvä kuin nyt, vaikka saakin huomattavasti vähemmän tilaa kuin Mikko Neuvosen Erkki, joka on vallan kelpo veto sekin. Naisilla ei sen suuremmin tekemistä äijäilyssä ole, vaikka mukaan on saatu kansainvälistäkin uraa tehneet Malin Buska ja Pernilla August. Aina hyvä Outi Mäenpää rakentaa lyhyessä osassaan koskettavan muotokuvan Jaakon äitinä.

Yhteenveto

Vakava ja jäyhän jyhkeä rajaseutujännäri voisi olla tiukempikin, mutta tällaisenaankin se on varsin jykevä käyntikortti debyyttiohjaajalle.



Copyright © FilmiFIN 2004 - 2016