Paranormal Activity -elokuvasarjan kirjoittajana kauhugenren saralla kynsiään teroitellut Christopher Landon siirtyi sittemmin tumman huumorin sävyttämien kauhukomedioiden pariin hänen ohjattuaan hulluttelun Scouts Guide to the Zombie Apocalypse (2015) ja kaksi Happy Death Day -leffaa (2017, 2019). Hänen uusin teoksensa Freaky (2020) perustuu Mary Rodgersin vuonna 1972 ilmestyneeseen lastenkirjaan Freaky Friday, jonka Disney on ehtinyt filmaamaan useaan otteeseen. Kenties tunnetuimmassa filmatisoinnissa, Perjantai on pahin (2003), toistensa kehoihin joutuneita äitiä ja tytärtä esittivät Lindsay Lohan ja Jamie Lee Curtis. Landon omalle tyylilleen uskollisena muuttaa satumaisen hauskan teinitarinan 1980-luvun kauhutarinaksi, ja elokuvan työnimenä olikin Freaky Friday The 13th.  Eikä elokuvan ensi-iltakaan perjantaina 13. marraskuuta liene sattumaa, sijoittuvathan elokuvan tapahtumatkin kolmelle päivälle ajanjaksolla keskiviikkosta perjantaihin 11. - 13. päivä.

Freaky alkaa tyypillisen teinikauhun tapaan kertovat kauhutarinoita paikallisesta murhaajasta, jonka uskovat olevan pelkkää myyttiä, tai korkeintaan jotain muinaishistoriassa tapahtuneita kauheuksia. Nuoret ehtivät tuskin edes harrastaa seksiä ennen kuin Blissfieldin teurastajana tunnettu sarjamurhaaja (Vince Vaughn) saapuu rankaisemaan paikalla olijoita moisesta haureellisuudesta. Sattumalta surmatalossa asuu suuri taiteen keräilijä, jonka kokoelmista Vaughnin esittämä tappaja ottaa käyttöönsä muinaisen, maagisin ominaisuuksin varustellun veitsen nimeltään La Dola. Teurastajan ja Millie Kesslerin (Kathryn Newton) kohdatessa ensimmäistä kertaa edellä mainittu ase on pääosassa prosessissa, jossa teini-ikäinen neiti ja keski-ikäinen sarjamurhaaja siirtyvät toistensa kehoihin.

Seuraava aamu tuntuu molemmista sankareista pahimpaan krapulaan verrattavalta olotilalta: eilisen tekemiset kaduttavat moninaisista syistä, ja peilistä tuijottaa vastaan aivan oudon näköinen naama. Alkujärkytyksestä selvittyään molemmat huomaavat, ettei tilanne ole aivan niin paha kuin ensi silmäyksellä näytti. Varsinkin Blissfieldin teurastaja huomaa teini-ikäisen naisen vartalon olevan mitä parhain valeasu, mikäli aikoo vaania samaan ikäluokkaan kuuluvia pahaa aavistamattomia, potentiaalisia uhreja keskellä koulua, ja koulun päättäjäisjuhlissa murhaleikin voisi viedä vielä aivan uudelle hurmoksen tasolle. Millie sen sijaan haluaisi mieluummin oman nuoren vartalonsa takaisin, mutta onnekseen hänellä on pari todella hyvää ystävää, joihin voi luottaa aina ja kaikissa tilanteissa. Tummaihoinen Nyla (Celeste O’Connor) ja kiintiöhomo Josh (Misha Osherovich) osoittautuvat keski-ikäisen miehen vartaloonkin joutuneelle Millielle korvaamattomaksi avuksi. Todellinen paniikki alkaa iskeä vasta sitten, kun he kuulevat vaihdoksen jäävän pysyväksi, ellei sitä kumota 24 tunnin kuluessa.

Tässä vaiheessa elokuva ottaa aivan uuden vaihteen. Kahden hyvin erilaisen ihmisen vartaloiden vaihto tuottaa lukemattomia hauskoja ja kiusallisia tilanteita, joista otetaan roisisti kaikki hauskuus irti. Varsinkin Vaughn tekee loistavan suorituksen teinityttönä, joka on aivan yllättäen joutunut iäkkään ja suurikokoisen murhista etsintäkuulutetun miehen ruumiiseen. Hän ei varsinaisesti toista Newtonin esittämiä maneereita, vaan pikemminkin yleisemmin esittää epävarmaa, kypsymätöntä ja nuorta naisihmistä, jolle yllättäen kasvanut fyysinen koko jo sinällään tuottaa ongelmia. Eipähän mies ole ensimmäistä kertaa todistamassa komediallisia taitojaan, löytyyhän miekkosen krediittilistalta sellaisiakin klassikoita kuin Kuokkavieraat (Wedding Crashers, 2005) ja Boltsit pelissä – Dodgeball (Dodgeball: A True Underdog Story, 2004), mutta löytyy hänen meriiteistään myös klassisen naistenkin vaatteisiin tykästyneen Norman Batesin rooli Alfred Hitchcockin teoksen uudelleenfilmatisoinnissa Psyko (Psycho, 1998).

Myös Newton onnistuu vakuuttamaan katseellaan meidät sisällään piilevästä, tappavan vaarallisesta salaisuudesta, jollaiseksi hänen vartalossaan majailevaa sarjamurhaajaa voinee kutsua. Teurastaja sinällään on yksioikoinen hahmo, jolla vaan jostain syystä on kyltymätön himo tappaa teini-ikäisiä ilman sen kummempia selityksiä tai taustoitusta. Blissfieldin teurastajan taustatarinaan verrattuna jopa Michael Myersin ja Fred Kruegerin taustatarinat vaikuttavat Kalle Päätalon kootulta Iijoki-sarjalta. Millien elämässä sen sijaan riittää kerrottavaa alkaen ongelmista kotona jatkuen koulukiusaamisen kautta aina sydänsuruihin suuren ihastuksen kohteen, idolimaisen jalkapalloilijan tuskin huomatessa elokuvamme pääsankaritarta. Kotona ongelmat juontuivat perheen pään, isän ja aviomiehen menehdyttyä noin vuosi sitten eikä jäljelle jääneiden perheen jäsenten välit ole olleet kunnossa siitä lähtien. Äiti (Kate Finneran, Night of the Living Dead 1990) yrittää hukuttautua pulloon saamatta siitä kuitenkaan varsinaista lohtua, eikä myöskään poliisina työskentelevä isosisko (Dana Drori) ole päässyt menetyksestään yli. Jouduttuaan miehen vartaloon Millie alkaa löytää itsestään aivan uusia puolia, jotka saattavat auttaa häntä itsenäistymään, ja rohkaista hakemaan elämästään itseään kiinnostavia asioita.

Freaky on onnistunut yhdistelmä teinikomediaa ja yllättävän veristä kasarityylistä kauhurainaa, jossa eri elementit ovat sopivassa tasapainossa. Välillä mukaan tuodaan varsinaisia lajityypin kliseitä, mutta niitä käännetään hyvällä prosentilla hulvattomiksi sketseiksi. Lisäksi soppaan on kauhottu teinikomediaa ja perhedraamaa niin ongelmien kertyessä itseään etsivän teinin muuttuvassa maailmassa niin kotona kuin koulussakin. Ei tästä kuitenkaan mitään elämää suurempaa eeposta saa tekemälläkään, eikä sellaiseen ole varmasti pyrittykään. Lopputuloksena on raikas tuulahdus ei liian vakavasti otettavien kauhuelokuvien genreen teos, jossa on keskimääräistä enemmän sisältöä. Toki muutamia poikkeuksia lukuun ottamatta suurin osa henkilökavalkaadista on varsin yksiulotteisia tiettyä funktiota palvelemaan luotuja karikatyyrejä. Silti tarina tietyistä ilmeisistä puutteista huolimatta on mielenkiintoinen ja pirteä lisä syksyn elokuvatarjontaan ja varsinkin kauhuntäytteisten leffojen listaukseen. Nykyelokuville uskolliseen tapaan saamme jällen jäädä jännittämään, saako tämäkin raina muodossa tai toisessa jonkinlaista jatkumoa.

Freaky yhdistää Perjantai on pahin tyylisen vartaloiden vaihdosta kertovan teinikomedian aitoon veriseen kasarihenkiseen kauhuleffaan, jossa seksuaalisesti aktiiviset nuorukaiset altistuvat hengenvaarallisiin tilanteisiin vihaisen mielipuolen sarjamurhaajan jahdatessa heitä. Kaikki tämä on maustettu ronskin hurtilla huumorilla, ja lopputuloksena on pirteää vaihtelua syksyn kauhuelokuvatarjontaan.