Washingtonista lähtöisin oleva punkbändi Ain`t Rights, jossa musisoivat rumpali Reece (Joe Cole), basisti Pat (Anton Yelchin), kitaristi Sam (Alia Shawkat) ja laulaja Tiger (Callum Turner) kiertelevät kulmakuntaa perse auki. Kun keikka Portlandissa peruuntuu ja korvaava tilaisuus avautuu Oregoniin, syrjäiseen kapakkaan keskellä metsää, orkesterilla ei ole varaa kieltäytyä. Kapakka vain sattuu olemaan militaristisen uusnatsiryhmän kokoontumispaikka, jossa ei ole fiksua aloittaa konserttia Dead Kennedysin Nazi Punks Fuck Offilla. Kun roudaus keikan jälkeen alkaa, Pat osuu takahuoneeseen pahimpaan mahdollisimpaan hetkeen, kun lattialla makaa rujosti runneltu ruumis. Tilanne eskaloituu hetkessä hengenvaaralliseksi, varsinkin kun paikalle saapuu koko paikan omistaja ja liikkeen johtaja Darcy Banker (Patrick Stewart), jolla ei ole aikomustakaan antaa todistajien poistua paikalta elossa.

Pienelle huomiolle jääneen Murder Partyn (2007) jälkeen ohjaaja-käsikirjoittaja Jeremy Saulnier kohahdutti rajulla kostoleffalla Blue Ruin (2013), joka palkittiin useammillakin festivaaleilla. Blue Ruinin menestys toi nostetta uralle, mutta harvempi osasi odottaa seuraavan elokuvan olevan yhtä groteski kauhutrilleri kuin tämä Green Room.

Itsekin punkrockmenneisyyden omaava Saulnier pohjaa tarinan näkemiinsä asiohin, vaikka tuskinpa mies on aivan yhtä tylyihin teloittajiin keikkamatkoillaan törmännyt kuin Green Room. Ruma, likainen ja armottoman häijy elokuva on premissiltään mahdottoman yksinkertainen, pieni ryhmä ihmisiä ja jää jumiin ylivertaisen vihollisen edessä, yrittäen epätoivoisesti löytää tilaisuuden paeta, mutta tapa jolla Saulnier helvetilliseksi verilöylyksi menevän tapahtumaketjun kuvaa, on poikkeuksellisen raju ja silmittömän väkivaltainen.

1980-luvun slasher-elokuvien perinteitä kunnioitetaan yksityiskohtaisesti näytetyillä veriteoilla, jotka eivät kuitenkaan ole pääpointtina kerronnassa, vaan groteskin graafisten tappojen detaljirikkaus enemmänkin tukee pakokauhua, kuin toimii shokkiefektinä.
Vaikka väkivalta Green Roomissa onkin vavahduttavan rajua (ja teknisesti äärimmäisen taitavin, käsin tehdyin efektein luotua), painostavimmaksi elementiksi nousevat tilanteen pohjaton lohduttomuus sekä uhkaajan äärimmäinen kylmyys, jonka tulkkina Star Trekin uuden sukupolven kapteeni Picardina ja X-Meneissä professori Xavierina tutuimmaksi tullut veteraani Patrick Stewart piirtää psykopaatin, joka vetää vertoja valkokankaiden pelottavimmilllekin kolaajille.

Stewartin Darcy Banker on kammottavin mahdollinen ihmisolento, analyyttinen ja laskelmoiva murhaaja, jonka ääni ei kohoa missään vaiheessa vaan kaikki päätökset tehdään vain oma etu mielessä, välittämättä ympärille leviävän tuhon laajuudesta ja vaikutuksesta viattomampaan kansanosaan. Samalla Saulnier näyttää kylmäävästi ääriliikkeiden manipuloinnin voiman, näiden saadessa henkisellä niskalenkillä seuraajansa tekemään mitä tahansa miellyttääkseen johtajiaan. Ain`t Rightsin riveissä nimekkäimmät ovat viime vuonna traagisesti kuollut Anton Yelchin, joka saa yllättävän tukijan jo valmiiksi skinheadien tähtäimessä olleelta Amberilta (Imogen Boots). Blue Ruinin suvereenin pääosan vetänyt Macon Blair nähdään nyt korpijuottolan päällikkönä Gabena. Eric Edelstein on Big Justin ja Mark Webber Daniel, uusnatsien iskuryhmän nokkamiehiä, ja David W Thompson Tad, pienen paikallisradion punkkia fanittava juontaja.

Kuva ja ääni toimivat kuten pitääkin.

Lyhyet lisäosat tarjoavat pikku piipahdukset elokuvan tekoon ohjaaja Jeremy Saulnierin ja muutaman muun elokuvan tekoon osallituneen henkilön toimesta. A Backwoods Bloodpath esittelee elokuvan tylyjen tapahtuman taustat, A Hardcore Horror Story tarinan lähtökohdat ja A Punk Rock Standoff Saulnierin omaa historiaa rockmusiikin saralla. Designing A Subculture kertoo Green Roomin teosta lavastuksen ja puvustuksen osalta, eikä sarjan viimeinen, Patrick Stewart Is A Very Bad Guy, varmaan jätä nimellään epäselväksi mistä se kertoo.

Rankka ja raaka, paikoin vastenmielisen julma ja tyly, mutta myös aiheeltaan ajankohtainen julkilausuma minkä tahansa ääriliikkeen vaarallisuudesta.