20 vuotta on kulunut siitä, kun ihmiskunnan rippeet kävivät kohtalokkaan sodan virtuaalista rinnakkaismaailma Matrixia vastaan. Nyt vastarintaliikkeen suurin sankari Neo elää traagisista tapahtumista mitään muistamattomana siviiliminänään Thomas Andersonina (Keanu Reeves) San Franciscossa ja kerää kehuja luomallaan The Matrix-pelillä. Thomas kärsii myös oudoista näyistä ja käy niistä valittamassa terapeutilleen (Neil Patrick Harris), joka rohtona syöttää miehelle sinisiä pillereitä. Kun uusiutunut Morpheus (Yahya Abdul-Mateen II) tarjoaa Thomasille vastavuoroisesti punaisen kapselin, avautuu vaarallinen matriisimaailma uudelleen, ja jälleen on Neon ja Trinityn (Carrie-Anne Moss) aika pelastaa ihmiskunta.

Vuonna 1999 Wachowskin veljesten Andyn ja Larryn ohjaama ja kirjoittama elokuva Matrix muokkasi leffamaailmaa. Neljällä Oscarilla palkittu elokuva kasvoi myyttisiin mittoihin, sai kaksi toinen toistaan heikompaa jatko-osaa vuonna 2003 (Matrix Reloaded ja Matrix Revolutions), animaatioelokuvan Animatrix sekä lukuisia videopelejä.

Paljon on sen jälkeen dataa virrannut näytöillä, Wachowskit vaihtoivat molemmat sukupuolta ja nyt ohjaajan pallilla istuu yksin Lana, ilman siskoaan Lillya. Matrix: Resurrections ottaa käsittelyyn pohjimmiltaan saman aiheen, heittää jo kertaalleen kerrotun tehosekoittimeen, uuttaa mukaan isolla kauhalla aiemmista osista tuttuja erikoistehosteita ja odottaa, että maksavat katsojat ostavat kierrätyksen purematta kertaakaan. Tässä se osittain onnistuukin, mutta vain osittain, ollen yhtä aikaa niin tuttua, mutta myös jotain täysin odottamatonta.

Matrix: Resurrections on metafiktio sanan varsinaisessa merkityksessä, siinä on tasoja aina tuhlattavaksi saakka perustarinan yhdistellessä originaalia trilogiaa kuvitteelliseen nykyhetkeen paljolla puheella ja teknojargonilla. Samalla Wachowski puree ruokkivaa kättä, sillä päällimmäisenä Matrix: Resurrection on tekijänsä itsetietoisen tyly keskisormi Hollywoodin kierrätys- uudelleenlämmittelybisnekselle, joka näkyy paitsi kuvissa, kuuluu myös dialogissa:. ”Warner Bros. on päättänyt tehdä jatko-osan trilogialle, halusimmepa sitä tai emme”: supistaan Thomasin pelitiimin palaverissa. Samaan hölynpölyfilosofiaan kuin aikaisemminkin sorrutaan toistuvasti ja asioita selitetään paitsi katsojalle, myös elokuvan omille henkilöille. Jos vanhat Matrixit eivät ole tuttuja, uusin veto lentää hyvinkin korkealta yli.

Teknisesti Matrix 2021 hylkää originaalin vihertävän maailman ja korvaa sen kirkkailla väreillä ja vieläkin tyylitellymmällä visualisoinnilla. Huimaavat kamerakieputukset ovat toki yhä läsnä, samaten kuin detaljien tarkkuus pienimpiäkin yksityiskohtia myöten. Mitään sen uudempaa semifilosofinen rytinä-scifi ei kuitenkaan valkokankaille tuo.

Keanu Reeves on yhä yksi fotogeneettisimmistä ihmisistä Hollywoodissa ja mies ottaakin helposti Neon haltuun. Carrie-Anne Moss sujahtaa yhtä vaivattomasti Trinityn nahkoihin ja Yahya Abdul-Mateen II pärjää ihan hyvin Morpheuksena. Paremmin koomisista rooleistaan tutun Neil Patrick Harrisin rooli Analyytikkona istuu konseptiin passelisti, kuten tekevät myös Thomasin yhtiökumppania esittävä Jonathan Groff ja mainio Jessica Henwick uuden ajan hakkeri Bugsina.

Alkuperäisten Matrixien faneille Resurrection tarjoaa nostalgisen muistelon, mutta yhtä hyvin se voisi olla simulaatio kuvitteellisesta elokuvasta, jonka joskus näimme nimellä Matrix. Vai näimmekö sittenkään?